Voimassa olevan hoitotakuun mukaan terveyskeskukseen on saatava yhteys välittömästi. Hoidontarpeen arviointi tulee tehdä kiireettömissä tapauksissa kolmen vuorokauden kuluessa ja hoitoon tulee päästä kolmen kuukauden kuluessa, ja erikoissairaanhoitoon puolen vuoden kuluessa.
Oman terveyskeskukseni vastaanottotiskillä on tiedote, jonka mukaan hoidontarpeen arviointi tapahtuu kolmen arkipäivän kuluessa ja hoitoon pääsee kolmen kuukauden kuluessa, reseptit uusitaan viikon toimitusajalla. Mitään ei tiedotteessa puhuta kiireellisistä hoidoista.
Määräajassa hoitoon pääsystä käyty keskustelu on painottunut erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin. Huomiota ei ole uhrattu kiireelliseen hoidontarpeeseen. Paineen alla toimivissa terveyskeskuksissa ei välttämättä kuulla akuuttia hoidon tarvetta, vaan välitöntä apua tarvitsevia potilaita ei aina kiireessä oteta riittävän vakavasti. Huomiota tulisikin kiinnittää siihen, miten hoidotarve puhelinkeskustelussa tai luukulla arvioidaan. Ei riitä, että arvioija on alan ammattilainen; hänen tulee kysyä hoitoon pyrkivältä olennaisia kysymyksiä, jotta kiireellistä apua tarvitsevat saavat avun ennen kuin tilanne kriisiytyy pahemmin. Nyt huomio painottuu usein henkilökunnan aikataulun hallintaan. Henkilöt, jotka eivät osaa pitää puoliaan, jäävät herkästi järjestelmässä heikompaan asemaan.
Potilasjärjestöt ehkä voisivat kehittää pikatyökaluja esimerkiksi sydän-, sokeri- ja astmapotilaiden hoidon kiireellisyyden arviointiin terveyskeskusten avuksi.
4 kommenttia:
Hoitotakuusta!
HOitotakuu koskee siis vain kiireetöntä hoitoa. Kiireellinen hoito ja hoidon tarpeen arviointi tulee sujua kuten ennenkin. Nyt on tosiaan käynyt näin: vaikeisiin ja pitkaikaisiin sairauksiiin sairastuneiden ihmisten hoidon ja tilanteen arviointi on jäänyt hoitajille, joilla ei ole koulutusta diagnoosien tekemiseen. Lain mukaan arvion hoidon tarpeesta voi tehdä "terveydenhuollon ammattilainen".
Kiireellisissä tapauksissa hoitoon on päästävä heti.
Esimerkiksi Helsingin kaupunki on kyllä skarpannut ja ottanut luukulle koulutetumpia työntekijöitä, mutta koulutuksesta ei ole mitään iloa, jos sitä ei käytetä hyväksi.
Nykyään Helsinki dokumentoi tietääkseni sen, koska asiakas on ottanut yhteyden esimerkiksi terveyskeskukseen, mutta sellaista dokumentointia ei ole mistä selviäisi, millaisia sydäntuntemuksia ja kuinka kauan on ollut, millaista potilaan tuntema hengenahdistus on ja kuinka kauan sitä on jatkunut, onko sitä levossa vai rasituksessa... Ei löydy, sillä mitään sellaista ei kysytä. Keskustelu kun käydään sillä tasolla, että ei ainakaan tänään ole aikoja. Mieti sitten esimerkiksi masennuspotilasta, joka saa sepelvaltimotautikohtauksen (eikä ole edes mitenkään epätodennäköinen yhteydenottaja).
Hoidon tarpeen arvioinnin vaikeus ja hoitotakuu...Kiireellisen ja kiireettömän hoidon tarpeen arviointi voi olla joissakin tapauksissa vaikeaa. Esimerkiksi äkillinen sepelvaltimotautikohtaus on selvästi kiireellinen ja sen ammattilaiset kyllä tunnistavat, mutta entä iäkäs vaikea-asteinen sepelvaltimotautipotilas, joka lääkkeen sivuvaikutuksen takia oksentelee joka päivä? Omaishoitaja soittaa terveyskeskukseen eikä tahdo saada aikaa vastaanotolle, koska terveyskeskuksessa on lääkärin vastaanotto vain kahtena päivänä viikossa. Kuivuminen uhkaa, oksentaminen heikentää lääkkeen tehoa, jolloin sairaus voi pahentua. Onko siis potilas kiireellinen vai kiireetön? Jos terveyskeskuksessa ei ole lääkäreitä ajanvarauksella toimivaan vastaanottoon, käy helposti niin, että vähemmän kiireellisestä potilaasta tulee hyvin kiireinen, joka on vietävä ambulanssilla sairaalaan ja hänestä tuleekin kallis sairaalapotilas. Eli taas ollaan siinä jamassa että on väärä potilas väärässä paikassa. Ja se maksaa. Hoitotakuun toteutuminen edellyttää ketjun alkupäässä - sehän on koko prosessin tärkein lenkki - riittävää ja todella kokenutta henkilökuntaa.
Niinpä, Ulla-Riitta. Piittaamattomuus vanhan ihmisen kärsimystä kohtaan on kyllä kuvailemassasi tapauksessa räikeää. Olisi mielenkiintoista tietää, eikö tällainen menettely ole lainvastaista. Taitaa olla niin, että iäkäs omaishoitaja on julkisen terveydenhuollon piittaamattomuuden edessä aseeton, ellei sitten ole tosiäkäinen persoona ja sellainenhan voidaan nykysysteemissä leimata häiritseväksi käytökseksi.
Lähetä kommentti