Hesarin kultturisivuilla on tänään juttu kirjasta Tommi Hoikkala & Mikko Salasuo (toim.) Prekaariruoska? Portfoliosukupolvi, perustulo ja kansalaistoiminta. Nuorisotutkimusverkosto 2006. Kirjan saa myös netistä.
Puheenvuoron saavat prekariaattiaktivistit, poliitikot ja elinkeinoelämä.
Nyt en voi ymmärtää suurta kansansuosiota nauttivan pääministeri Vanhasen ajatusmaailmaa. Häneltä ei heru myötätuntoa alipalkattua ja epävarmaa työtä tekeville, toimeentulovaikeuksissa kamppaileville nuorille. Työikäisten ja työkykyisten ihmisten ei tule Vanhasen mukaan vaatia kansalaispalkkaa eikä osallistua kansalaistoimintaan.
En siis ymmärrä, pitääkö kaikkien työelämän heikennyksistä kärsivien alistua alihinnoiteltuihin palkkoihin, jatkuvaan epävarmuuteen, osa-aikaisiin hommiin ja odottaa edelleen kieli pitkällä sitä ihanaa hetkeä, jolloin suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Miten tällainen elämä rohkaisee perustamaan perhettä? Kannustaako nuorten kohtelu edes opiskelemaan?
Omasta mielestäni nuorille kannattaisi tarjota töitä, josta saisi sen verran palkkaa, että sillä eläisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti