Me suomalaiset elämme puolet pidemmän elämän kuin Afrikan köyhimpien maiden ihmiset. Elämme myös puolet pidempään kuin esi-isämme. Osin tämä johtuu parantuneesta hygieniasta ja riittävästä ravinnosta, osaksi siitä, että käytössämme on tehokkaita rokotteita ja lääkkeitä.
Esi-isämme olisivat pitäneet ihmeenä sitä, miten nykylääketiede hoitaa tuberkuloosia. Tuberkuloosi tosin on edelleen vaarallinen tappaja, mutta Suomessa sen joukkoseulonnat on lopetettu jo ajat sitten ja tänä syksynä on luovuttu kaikkien vastasyntyneiden calmetoinnista, on ollut varaa jopa puhua rokotteiden haitoista. Vuonna 2004 Suomessa oli 350 tubitapausta.
Näyttää kuin tubi olisi voitettu. Tämä on näköharha. Tauti näyttää voitetun Euroopassa, Amerikassa ja Lähi-idässä. Muualla miljoonat ihmiset edelleen sairastuvat siihen.
Sekä Virossa että Venäjällä on tuberkuloosia, jopa sen lääkkeille vastustuskykyistä muotoa, joka on hengenvaarallinen edelleen. Tälle XDR-tuberkuloosille (extreme drug resistant) ei ole hoitoa ja siitä on tullut kasvava terveysuhka.
Tuberkuloosi on erityisesti maailman köyhien vitsaus. WHO:n tilasto kertoo, että tubiin kuolee vuosittain noin 1,7 miljoonaa ihmistä. Aids vaudittaa tubin leviämistä ja antaa sille hyvän kasvualustan.
9 kommenttia:
Tubia esiintyy yha enemman niin sanotussa sivilisaatiossa, silla koyhyytta on myos yha enemman. Samoin moraalista koyhyytta eli sita etteivat ihiset osaa eika ymmarra pitaa itsestaan huolta.
Tubi liittyy ennen kaikkea köyhyyteen ja nykyisin aidsiin, joka usein on ensimmäinen vakava sairaus, johon hiv-positiivinen sairastuu.
Suomessakin tubi on pesinyt vaikeasti päihdeongelmaisten ihmisten parissa vuosikymmenten ajan. Nykytilanteesta itselläni ei ole tarkaa tietoa, mutta tuskin siinä asiassa on tapahtunut muutosta.
Köyhyys lännessä ei sinänsä altista yleinen hygienia ja tartunnan saaneiden hoitaminen.
Venäjän vankiloissa tietääkseni muhii pelottava xdr-tubiepidemia, jonka leviämisen estämiseen suomalaisetkin ovat antaneet panostaan.
Nykyisin tubia tulee jonkin verran maahanmuuttajien mukana sieltä, missä sitä on enemmän. Luultavasti tulevaisuudessa myös ulkomailla työskeneteleviä suomalaisia tulee aiempaa enemmän tubin tähden hoitoon.
Kuitenkin on ainakin tällä haavaa niin, että rikkaissa maissa epidemia on kurissa. Sen näkee, kun katsoo WHO-tilastoja, joihin linkki on tuossa postauksessa. Läntisessä Euroopassa ei ole vielä tätä xdr-tubia, mutta me suomalaiset olemme lähellä Venäjää ja Viroa, joissa on.
Tubista ei haluat puhuta koska viranomaisia ilmiselvasti havettaa kun sairaita loytyy.
Villielaimissakin havaitaan tubia, mutta silloin siita puhutaan enemman.
Taas ajatuksenlaukkaa: kun nämä taudit kuvitellaan voitetuiksi, jostakin tulee taas kanta, joka on pikkuisen muuttunut edellisiin verrattuna. Voi olla, että tauti pääsee leviämään oikein kunnolla, koska nykylääkäreiltä puuttuu sen tunnistamiseen tarvittava tieto ja ennenkaikkea käytännössä kehittynyt hiljainen tieto.
Tuberkuloosia ei voi eikä kannata salata. Olen huomannut, etteivät tosiaan kaikki lääkärit enää tunne tautia, mutta kun sen kanssa on kerran joutunut tekemisiin oikein kunnolla, se ei unohdu eikä sitä väheksytä.
Tubiin on liittynyt voimakas stigma. Ihmiset tosiaan ovat hävenneet ja peitelleet sairautta, mutta hoitamattomana se on johtanut epidemiaan ja sairastuneiden suureen kuolleisuuteen ja näin on siis edelleen ihan lähialueillamme sekä kehitysmaissa.
Viranomaiset eivät ilmeisesti kuitenkaan maailmanmitassa häpeä tubia aivan kamalasti. Vuosia sitten aids-potilaiden pappi Harri Helle kertoi minulle, että aidsia hävetään ja peitellään. Siksi esimerkiksi Afrikan maista oli mahdotonta saada luotettavia aids-tilastoja. Aidsin leviämistä seurattiinkin tubitilastoista, koska ne olivat suhteellisen luotettavia.
On ikävää, että ihmisten täytyy kätkeä ongelmansa, hätänsä ja sairautensa ylenkatseen ja syrjinnän pelossa. Tämähän on arkipäivää kouluissa ja päiväkodeissa, kun vanhemmat hoitavat kaikessa hiljaisuudessa poerhepiirissä täi- ja kihomato-ongelmat, vaikka niistä pitäisi ilmoittaa koko lapsiryhmän koteihin, jotta kierteeltä vältyttäisiin.
Elokuvaohjaajaystävättäreni opiskeli aikoinaan Neuvostoliitossa, Moskovan elokuva-akatemiassa. Eräänä päivänä hän huomasi, että perheen juniorin pää kutisi. Täitähän sieltä löytyi. Ystävättäreni meni apteekkiin ostaakseen täishampoota. Kun hän pyysi sitä apteekin työntekijältä, tämä katsoi häntä erittäin pitkään ja kysyi: "MISTÄ maasta te oikein olette?" Ystävättärelleni tehtiin täysin selväksi, että venäläisillä ei täitä ole. ;)
Onko sinulla tietoa siitä, miten yleistä keuhkotuberkuloosi oli Suomessa heti sotien jälkeen 1940-luvulla? Äitini kuoli tautiin vuonna 1946 vain 24-vuotiaana. Hän oli kaksi kuukautta aikaisemmin synnyttänyt pikkusiskoni, joka ilmeisesti oli kuitenkin terve. Joka tapauksessa hän elää vielä tänä päivänä.
Paperivuorineuvos, olen pahoillani. Äitisi kuoli, kun lääke jo oli keksitty.
Tuohon aikaan tubi oli vielä hyvin yleinen vitsaus Suomessa. Se menetti kärkensä, kun käyttöön tulivat streptomysin ja PAS eli para-amino-salisyylihappo. Nämä tehokkaat lääkkeet oli keksitty vuonna 1943, mutta äitisi onnettomuudeksi ne tulivat käyttöön vasta vähitellen.
Loistavan esityksen tuberkuloosin hoidosta löydät lääketieteen historiaan perehtyneen professori Arno Forsiuksen kotisivulta osoitteesta
http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tubercul.html
40-luvun lopulla maassamme ryhdyttiin voimatoimiin tubia vastaan ja 1970-luvun kuluessa voi sanoa sen nujertuneen.
Lue Forsiuksen juttu, Paperivuorineuvos, se on valaiseva.
Kiitos, Kirsi tiedosta. Maanantaina menen taas "testaamaan" italialaista sairaalaa. Pieni leikkaus tiedossa. Jo toinen tämän vuoden aikana.
Viimeksi oli kovasti kansainvälinen se huone, jossa olin. Gynellä onkin enemmän ulkomaalaisia, yleensä huivipäisiä naisia, kuin italialaisia, jotka hankkivat vain 1-2 lasta. Kun taas kehitysmaista tulevat hankkivat niitä noin yhden vuodessa.
Viimeksi Kätilöopistolla ollessani (silloin synnyttämässä) en voinut välttyä havainnolta, että suurin osa huonetovereista oli muslimeja, jotka puhuivat miestensä kanssa jotain muuta kieltä kuin suomea. Erityisen mietteliääksi minut saivat ne hyvin nuoret Itä-Afrikasta kotoisin olevat naiset, joille tehtiin keisarinleikkaus. Vasta vähitellen itselleni on selvinnyt tämän ilmiön tausta.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle sairaalareissullesi.
Lähetä kommentti