Terveyskeskuslääkäri määräsi puhaltamaan pef-mittariin parin viikon ajan. Terveyskeskuksesta vain ei löydy yhtään pef-mittaria. Terveydenhoitaja ehdotti, että sen voisi ehkä ostaa itse, maksaa noin kaksikymppiä. Apteeksissa kerrottiin, että mittari maksaa 29 euroa.
Helsingin terveystoimi säästää. Asiakkaiden toivotaan ostavan itse tutkimusvälineensä. Tällä tavoin syntyvät ja kasvavat ne sosioekonomiset terveyserot, joita nykyisin surraan ja joita juhlapuheissa kavennetaan.
6 kommenttia:
Niinpä niin :( Mitäs sitten jos ei tosiaan ole rahaa?
Toisille 29 euroa on peanuts, mutta toisille se on iso raha, markka-aikana se olisi ollut n. 175 rahaa eli ihan merkittävä summa. Joillakin on vaan niin isot palkat että he suhtautuvat euroon aivan kuin se olisi sama asia kuin mummonmarkka.
Kuulin yhdeltä diabeetikolta että hänen kotikuntansa on avokätisempi joidenkin diabeteshoitotarvikkeiden jakelussa kuin hänen tuntemiensa joidenkin muiden 2-tyypindiabeetikkojen kunnat. Kerran niinkin päin! En uskalla kehua kuntaa nimeltä, ettei siellä tiukenneta linjaa. Sen verran sanon ettei kyseessä ole minun asuinkuntani.
Nappasit pointtini, Halo Efekti. Vähävaraiselta mittari jää helposti hankkimatta ja tauti toteamatta, lääkekorvaus saamatta ja mahdollinen astma heikolle hoidolle...
Sitä paitsi: Terveysvirasto saa mittarit paljon halvemmalla kuin yksityiset kansalaiset ja ajoissa todetut astmat säästävät yhteiskunnan rahaa (, jos sitä koko ajan pitää tolkuttaa).
Sitä paitsi pef-mittarin hankkiminen kahden viikon tutkimuskäyttötarpeisiin on ekologisesti katsoen tuhlausta, jos mittaria ei tutkimuksen jälkeen tarvitsekaan.
Täällä Pariisissa yhden kaverini kersalta (8v) meni jalka poikki, ja laittoivat "vanhanaikaisen" kipsin kun ei ollut varaa resiiniin. Sanoivat että se joudutaan tekemään uusiksi monta kertaa, kun lapset eivät osaa varoa ja se tulee murtumaan. Kun kaverini oikein tivasti, niin lääkäri sanoi että resiinin voi ostaa itse apteekista ja lahjoa jonkun hoitsun tekemään sen pimeästi. Näin täälläkin...
Kiitti vinkistä, Maurelita.
On hyvä tietää nämä eurooppalaiset käytännöt, sillä Suomi on koivaa vauhtia kehittymässä siihen suuntaan. Kehityshän kehittyy...
Tässä nimenomaisessa jutussa taisi käydä niin, että joku lainasi oman pef-mittarinsa... Toivottavasti ei kovin vakavat pöpöt leiviä sen välityksellä. :D
Minulla ei ole kovin pahoja kokemuksia takalaisesta laakehoidosta. Painvastoin.
Mutta Suomessa en haluaisi ainakaan koyhana, tai vanhana sairastaa. En ikina!
Niin minäkin olen ajatellut, Hpy.
Itse yritän tehdä sen, mitä osaan, muiden hyväksi.
Sitä paitsi: Kenestä tahansa saattaa kuin taikaiskusta tulla taikaiskusta köyhä, kuten 90-luvun alkupuolella näimme. Ja jokainen meistä vanhenee luonnonlain vääjäämättömällä voimalla.
Jos on oltava Suomessa, olisi kiva, että tästä tulisi jälleen hyvinvointivaltio, joka kannattelee niitä, joilla ei ole kyynärpäät kondiksessa.
Lähetä kommentti