Pari päivää sitten kävi niin, että astuin alakoululaisen kanssa paikallisjunaan. Samaan vaunuun tuli iäkäs nainen keppiinsä tukien. Istumapaikat olivat varatut, vain fläppipenkit ikkunan vieressä olivat vapaat niillä kun on vaikeampi istua. Oikeastaan yksi kunnollinen penkki oli varattu alle kolmekymppisen miehen nahkahanskoille. Vanhus meni tätä penkkiä kohti ja odotti, että mies nostaisi hanskat syliinsä. Näin ei tapahtunut. Iäkäs nainen perääntyi ja hapuili taitettavan penkin istuinta liikkuvassa junassa.
Sanoin miehelle, että hän voi kyllä nostaa hanskat syliinsä.
Vanha rouva hyssytteli.
Mies vastasi, että miksei nainen voi istua tuossa ja osoitti taitettavaa tuolia, hänelle on tulossa kaveri seuraavalla pysäkillä.
Täytyi käydä hakemassa konduktööri, joka kysyi, miksi ei niitä hanskoja voi ottaa syliin. Mies otti hanskat syliin. Keppirouva ilmaisi, että tilanne on kiusallinen, kuten tietysti olikin.
Kun lähdin tytön kanssa junasta, vanha rouva, joka ei vaihtanut paikkaa, sanoi minulle: "Kiitos, kyllä hänkin sitten oppii, kun on vanha ja sekä istuminen että seisominen on hankalaa."
Muistan vielä sen ajan, jolloin oli hyvää käytöstä ja ilman muuta selvää, että vanhukset, pienet lapset, sairaat, vammaiset ja heikot päästettiin ensin.
12 kommenttia:
Näinhän se on...sairauteni takia olen joutunut joskus pahaan tilanteeseen. Kerran kyllä kävi niin, että vähän ennen ensimmäistä siirtoleikkaustani palasin Meilahden klikalta raitiovaunulla sairaalaystäväni kanssa. Istuimme, sillä olimmehan molemmat hyvin sairaita ja pari vanhaa rouvaa istui takanamme marmatten, että istukoon vaan niin jaksavat sitten vanhana seistä. Tuli kyllä hieman kiusallinen olo, sillä saatoimme olla paljon heikommassa tilassa kuin muut kanssamatkustajamme. Aina kyllä sairaus tai vamma eivät näy naamasta. Toinen paha juttu oli kerran Elias Lönnrothin laivaristeilyllä Keuruulla, kun olin kurssilla ja kyynärsauvoilla. Olimme siis laivaristeilyllä paatilla ja kaikki paikat olivat hyvin täysiä. Vain yksi paikka näytti olevan vapaa ja suunnistin sitä kohti keppeineni, jolloin vieressä istuva rouvashenkilö sanoi, että paikka on varattu baarissa istuvalle miehelleen. Mies siis istui alakerran ravintolaosiossa matkan ajan ja minä murtuneiden selkänikamieni kanssa istuin pelastusliivilaatikon päällä. Toivottavasti ihmiset ajoissa oivaltaisivat, että näin voi käydä itselleenkin joskus.cobesazd
Totta, Tarjuska. Opiskeluaikanani tutustuin yhteen hienoon nuoreen ihmiseen, joka sairasti niin pahaa nivelreumaa, ettei pystynyt kuin nimeksi puristamaan bussin kaiteesta. Seisominen liikkuvassa bussissa oli hänelle lähes mahdotonta, mutta HKL ei myöntänyt hänelle invalidilippua, koska hän oli ulkopaikkakuntalainen (tuohon aikaan opiskelijat eivät päässeet hesalaisiksi opiskeluaikanaan). Niinpä ystävälläni ei ollut dokumenttia näyttää, että hän on vammainen. Muutaman kerran hän nousi bussissa seisomaan, kun joku paapatti.
Tässä tilanteessa oli kuitenkin kyse hansikkaista, joten tulkintaongelmaa ei ollut. Siksi uskalsin puuttua asiaan.
Olisit kysynyt, onko herran hanskoillekin ostettu matkalippu.
Onneksi en ollut paikalla. Minä olisin varmaan puraissut sitä nuorta herraa.
Mitens se meneekään kunnioita lähimmäistäsi...
Postasin muuten jotakin bisnesetiikkaan liittyviä lähteitä, kuten tässä taannoin lupailin. Täydennän sitä postausta joskus, vähän valikoidummin.
Aina voi istua hanskojen päälle, mutta hauras tutiseva vanhus ei sellaista tee, se on selvä.
Itse näin tuossa tapauksessa kuvan omasta yhteiskunnastamme, sen kommunikaatiosta ja arvoista. Se teki minut surulliseksi.
Tuli tästä jutusta mieleen, kun iäkäs isäni kertoi bussimatkasta, jolloin oli palannut sairaalasta syöpähoidosta. Linja-auto oli ollut täynnä, ei istumapaikkoja, ja kolme lasta oli pompannut penkeiltään ja jokainen olisi halunnut antaa paikan isälleni.
Lapset olivat somalialaisia.
No, onneksi vanhuus on tasa-arvoinen, se tulee kaikille, jos ei satu kupsahtamaan ennen sitä. Todennäköisesti tuo nahkahanskahyypiö saa vielä seistä monta, monta matkaa tulevaisuudessa elleivät tavat muutu.
Sellaista tulevaisuutta profeteeraan minäkin nahkahansikashyypiölle, SusuPetal.
Silti huolestuin: Nahkahansikashyypiön itsekkyys oli röhkeää ja avointa. Sitä ei hillinnyt mikään muu kuin pelästys, että kondyktöörin puuttuminen saattaa johtaa virallisempaan rettelöön. Nuori mies oli aivan tavallisen ja siistin näköinen, varmaan töissä jossain virastossa tai kaupassa.
Tästä aiheesta muistuu hauska tarina vuosien takaa. Tänä päivänä se naurattaa. Matkustin raitiotievaunussa ja istuin vammaiselle henkilölle varatulle paikalle, olin silloin nuori "nättikin", mutta naamasta ei näkynyt, että olin 80 prosentin liikuntavammainen. Siihen viereen tulee sitten eräs keski-ikäinen naisihminen marmattamaan, että nuoret ne vaan istuu. No, vaunussa oli eräs nuorimies joka oli nähnyt minut, että kävelyssä on vaikeuksia. Hän rupesi puolustamaan minua sillä seurauksella, että kun minun pysäkki tuli nousin pois ratikasta ja näin ovesta, kun marmattaja täräytti laukulla nuorta miestä, että silleen. Aika pian sen jälkeen hommasin itselleni auton, ettei tarvinnut tapella niistä paikoista. Nimittäin mulla olisi monta tarinaa kohtelusta, mitä nuori vammainen sai kokea. ;D
Hauska juttu, Leena.
Aloin kyllä miettiä, mikä siinä niin hauskaa oli. Kai se on vain se, miten tilanne kehittyy ennalta-arvaamattomasti ja miten yllättävästi jotkut ihmiset käyttäytyvät. Tämä käsilaukkumummo, josta kerroit, on mielenkiintoinen tyyppi. Olisi ollut kiva yhyttää hänet ja tuo hansikashyypiö. ;#
No, se käsilaukkumummo olisi varmaan huitaissut ne hanskat lattialle, edes kysymättä!!! ;D
Joo, tai sitten se olisi istunut niiden päälle niin kuin itse olisin tehnyt, ellei Hanskahyypiö olisi niitä korjannut talteen. `,/
Minä olisin itse antanut naiselle paikkani...
Hallatar, harmi, ettet ollut vaunussa.
Koko vaunu oli täynnä mykkiä ihmisiä, jotka eivät olleet huomaavinaankaan. Me kolme tulimme sisään, kun vain ikkunanvierusten taittopenkit olivat vapaana.
Paikkansa antaminen ei ole kovin yleistä jostain syystä. Lapset useimmin nousevat seisomaan. En muista kuin pari kertaa nähneeni aikuisen antavan paikkaansa.
Lähetä kommentti