Rammat pantterit järjestivät perjantaina mielenilmauksen, jossa he vaativat subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan.
Erityisen sydämistyneitä vammaiset kansalaiset ovat sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän ideaan subjektiivisesta oikeudesta vammaisten kerhotoimintaan.
Mielenilmauksessa paheksuttiin monin tavoin sitä, että arkisen elämän edellytyksiin ei järjesty helpotusta, vaikka eduskunnan enemmistö on oikein allekirjoittanut myötätunnonilmauksen asian hyväksi.
Vaalit lähestyvät. Taas on aika antaa vaalilupauksia, jotka sitten neljän vuoden kuluessa on niin helppo panna naftaliiniin, eikö vain, ehdokkaat? Ainahan voi sanoa, että yksi edustaja ei mitään mahda.
Oli miten oli, vaikeavammaisten asia on saanut poliittisen luonteen näin vaalien alla. Toivottavasti heistä ei tule pelkkiä poliitikkojen pelinappuloita.
Vaikeavammaisten näkökulmasta lisää Hetan eli Henkilökohtaisten Avustajien Työnantajien Liitto ry:n sivuilta.
13 kommenttia:
Valitettavasti ei yksin vammaiset. Mutta hekin kelpaavat katteettomien lupausten kohteiksi.
Asioihin voidaan vaikuttaa, jos on aidosti tahtoa. Kurjallistoa ei kannattaisi päästää liian kurjaksi, sillä siitä ei hyvää seuraa. Sen on historia meille useaan kertaan opettanut.
Lähelle on vain niin vaikea nähdä.
Kyse on mielestäni siitä, välitetäänkö ihmisestä vai pelkästään rahoista.
Mielestäni, jos välitettäisiin edes rahasta välitettäisiin myös ihmisestä. Sillä jos ihmisistä huolehditaan ajoissa /kokonaisvalteisesti rahaakin kuluu vähemmän.
Pienet ongelmat voidaan ratkaista pienemmillä kuluilla kuin suuret.
Rahaa palaa ny aivan vääriin asioihin. Valtionyhtiöiden optiot on yksi tällainen väärä paikka.
Lääketieteessä on moneen kertaan osoitettu, että sairauksiin on kustannustehokasta vaikuttaa ennaltaehkäisevästi tai alkuvaiheessa. Kun esimerkiksi hoitotakuu on pakottanut erikoissairaanhoidon jonojen lyhentämiseen, onkin yllättäen säästetty yhteiskunnan rahaa eikä sitä suinkaan ole kulunut enemmän (kun otetaan kokonaisuus huomioon).
Vaikeavammaisten avustajakysymyksessä on kyse rahasta, mutta ennenkaikkea siitä, halutaanko, että ihmiset elävät aktiivista elämää vai että heidät hoidetaan mahdollisimman vähin kustannuksin jossain laitoksessa.
Vaikeavammaiset eivät tahdo omiin gettoihinsa, puhumattakaan siitä, että nuoret vaikeavammaiset tahtoisivat päästä vanhustenhuoltolaitoksiin. Heidän vaatimuksensa ydin on päästä aktiivisiksi kansalaisiksi. Tässä suhteessa heiltä ja heidän sinnikkyydestään olisi muilla hiljaisiksi vaiennetuilla paljon opittavaa: samaa oikeutetusti saavat vaatia kaikki muutkin ryhmät ja ihmiset, joita sysitään pois näkyvistä.
Tuo on totta. Lääketieteessä korostuu ennaltaehkäisevän työn positiivinen merkitys!
Tuo hoitotakuu on oiva esimerkki!
Ehkä yhteistyö olisi järkevää? Olisi suurempi painoarvo asioilla, kun ne olisivat isompina kokonaisuuksina.
Vaikeavammaisten henkilökohtaisenavustajan saamiseksi subjektiiviseksi oikeudeksi on kyse ihmisoikeudesta. Siis, saako vaatteet päälle, pääseekö vessaan, voiko osallistua työelämään, yhteiskuntaan yms. Olisi jo todella aika antaa heille mahdollisuus elämään, siis kun pelastetaan elämälle, niin tarttis myös olla se elämä. ;D
Neulekirppu, selitä vähän, mitä tarkoitat tuolla yhteistyöasialla? En ihan tavoita ajatusta.
Leena, on todella surullista, että tilanne on tämä. Kuitenkin samalla kertaa Suomessa on valtava määrä ihmisiä, joita työkkäri vain juoksuttaa täyttämässä työtön työtön työtön -riviä ja kyykyttää kieltämällä Tallinnan-matkailun, jotta ihminen "olisi työmarkkinoiden käytettävissä". Olisi kiva, että näillä ihmisillä olisi töitä ja olisi kiva, että vaikeavammaiset ihmiset ja heikot vanhukset saisivat ihmisarvoiset elämänolosuhteet.
Leena, minusta juuri tuon olisi oltava itsestään selvää. Siitä ei pitäisi joutua tappelemaan. Ihmisen näkeminen ainoastaan tuottavana tehopakkauksena tai pelkkänä kiusallisena kuluna on kummallista. Elämänkaareen kuuluvat eri ikäkaudet.
Myös vammaisilla.
Kirsi, tarkoitan sitä, että perustavoitteet eri ryhmillä on usein aika samansuuntaisia. Tekemällä yhteistyötä eri järjestöt saisivat enemmän aikaa. Painoarvo kasvaisi.
Nurkkakuntaisuus ja eturistiriidat ovat usein esteenä päämäärän saavuttamiselle. Eräs vammaistyötä hyvin tunteva ihminen totesi hiljan, että jokainen järjestö ottaa vuorollaan esimerkiksi maksukattokysymyksen esille, mutta yhdessä sitä ei ajeta.
Mietin Avustajakapinaa seuratessani, ettei vain nyt kävisi niin, että vaikeavammaisten avustajatarpeesta tuleekin eduskuntavaalien poliittinen käsikassara, jolla hutkitaan vaikkapa hallituspuolueita ja vaalien jälkeen sitten tietenkin hutkittavat vaihtuvat.
Itse arvostan politiikassa niitä, jotka kunnioittavat ihmisarvoa ja ihmisoikeuiksia eivätkä pidä ketään toista arvokkaampana.
Aallonharjalla ratsastamisen jalo taito takaa hyvän menestyksen politiikassa.
Joopa joo. Sitä taitaa olla luvassa lähikuukausina enemmänkin.
Minä pelkään todella sitä, että avustaja-asiasta tulee vaalitemppu. Eduskunnassa on kaikissa puolueissa ollut tahto tehdä asialle jotakin, mutta hallituspuolueet ovat sen jostain syystä ryssineet pahemman kerran. - tuossa avustaja asiassa olisi ollut mahdollista tehdä kerrankin päätös "pari piirua ihmisen suuntaan" kun se ei ole pelkästään meno erä, sillä avustajat saisivat työtä, vammaiset voisivat toteuttaa itseään koulutustaan vastaavalla työllä. Monesta tulisi yhteiskunnalle veronmaksaja joten en voi ymmärtää, että näin pienen ihmisryhmän asioita ei saada edes siedettävälle tasolle.
Olisko noin että syys olisi tosiaan hallituksessa. Se kerhoidea viittaa kyllä siihen, että olet oikeassa, mutta toisaalta vasemmistoliittolainen kansanedustaja Pentti Tiusanen vakuutti siinä eduskuntatalon portailla, että syy on koko eduskunnan. Itse epäilen, että Tiusanen puhuu totta ja pelkään, että poliittinen peli ei koidu vammaisten hyväksi.
Lähetä kommentti