Koillis-Helsingin Lähi-Sanomista luin tyrmistyneenä: kaupunki on lakkauttamassa Malmin toimintakeskuksen ruokailua. Hölmöimpiä ideoita, mitä sosiaalityön ”säästöjen” alalla voidaan kehitellä.
Ruokatarjoilu maksaa kaupungille oheiskuluineen kaikkiaan 5000 euroa kuukaudessa. Mitä sillä saa? Ruuat sadalle kolme kertaa viikossa; tämä maksullinen ruokailu on avoin kaikille ja asiakkaat ovat vanhuksia, työttömiä ja aivan keitä tahansa. Lisäksi kerran viikossa on 40 mielenterveyskuntoutujalle oma ruokailu.
Malmin toimintakeskus on vertaansa vailla oleva olohuone, jossa on henkisesti tilaa meille kaikille. Fyysinen tila on toisinaan tiukoilla. Ruokailu toimii sisäänheittäjänä. Moni muuten aika yksinäiseksi ja pelokkaaksi jäävä ihminen löytää sieltä tuttavia, saa syyn pukea päälleen, kammata hiuksensa, ehostautua ja lähteä johonkin. Tuskin kaupunki mistään näin edullisesti voisi ponkaista mitään näin hyvää ja kustannustehokasta toimintaa tilalle. Kun esimerkiksi liki kahdeksankymppinen äitini joskus tulee vanhaksi eikä jaksa enää tehdä itse ruokaa, toimintakeskuksen vaihtoehtona on ilmeisesti kotipalvelu. Kuinkahan ikäihmiset saavat tulevaisuudessa tietää aivojumpasta, ruokaluennoista ja kielikursseista, ellei heille olisi tätä ruokailua, höh sanon minä.
Uhkaavat pilvet rakoilevat onneksi tällä hetkellä. Toimintakeskuksen asiakkaat ovat olleet aktiivisia. He ovat vedonneet sekä sosiaalilautakuntaan että Pohjoisen sosiaaliaseman päällikköön. Eeva Laine suhtautuu ruokailun tulevaisuuteen optimistisesti: ruokailu jatkuu tammikuussa ja tammikuun aikana tehdään päätökset jatkosta, hän kertoi tänään.
Ankeuttajia leijuu myös Tapanilan ja Puistolan kirkkojen torneissa. Pahasti näyttää siltä, että Malmin seurakunta on tekemässä yhtä hölmön virheen kuin mitä sosiaalivirasto kaavaili toimintakeskuksen ruokailuun: seurakunta on päättänyt lakkauttaa tilojensa vuokraamisen niissä toimiville yksityisille, suosituille, pienille, seurakunnallista toimintaa elävöittäville päiväkodeille. Tuttavani, jonka lapsi on ollut toisessa päiväkodeista, totesi, että ellei hän olisi jo eronnut kirkosta, niin nyt hän eroaisi.
9 kommenttia:
Helsingin kaupungin sosiaalitoimen homma on todellista hölmöläisen hommaa. Tämänkin toiminnan lopettaminen tarkoittaa sitten kustannuksia jossain muussa muodossa, kun ei tueta omaa aktiivisuutta. Tässä tulee nyt ihan väkisin mieleen se luistinrata joka vedessä lilluu rautatientorilla, että niille euroille olisi ollut monta tarpeellisempaa kohdetta.
Leena, joopa joo.
Sehän se minunkin ensireaktioni oli, että nyt on joku tuijottanut silmänsä kipeiksi pieniä menoeriä, joita voisi pudottaa budjetista lukujen kaunistamiseksi eikä ole ottanut mitään vastuuta siitä, synkentääkö leikkaus näkymiä jollain toisella momentilla.
Voi kestää aika kauan ennen kuin joku talousnero luo matemaattisen ohjelman, joka laskee päätösten kustannusvaikutukset lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä ja hälyttää heti, kun vaikutukset ovat miinusmerkkisiä.
Minusta ennen tällaisen ohjelman laadintaa olisi hyvä ottaa sellainen käytäntö, että mikäli harkitaan leikattavan vähäväkisiltä, keskusteltaisiin perusteellisesti, onko suunnitelma sellainen, että se kasvattaa sosioekonomisia terveyseroja. Sekä Helsingin kaupunki että valtiovalta ovat juhlapuheissa sitoutuneet näiden terveyserojen kaventamiseen, mutta tosiasiassa juuri tämänkaltaisella toimintalinjalla käy, kuten on todettu kaiken aikaa tapahtuvan: sosioekonomiset terveyserot vain kasvavat kaventumisen sijaan.
Mutta nyt siis kuitenkin näyttää siltä, että Malmin toiminakeskuksessa ehkä tarjotaan ruokaa ensi vuonnakin. Järki on voitolla tällä hetkellä.
Sitten tuosta Rautatientorin kaunistuksesta: Rautatientori ei näytä sellaiselta edes pakkasella kuin hulppeissa demopiirroksissa, sillä luistinratahan on sellaisen teräksestä ja pleksistä rakennetun rakennelman peitossa kokonaan. Sen lisäksi, että veronmaksajien varoja on heitetty kankkulan kaivoon, rata osoittautui virheinvestoinniksi, koska Suomi on nyt Eurooppaa ja ilmasto lämpenee sen mukaisesti. Rata olisi ehdottomasti pitänyt kustantaa täysin ja kokonaan yksityisellä riskillä ;%
Tuota samaa juttua pohdin minä joululounaalla käydessäni kyseisessä paikassa. Kaksi henkilöä oli viimeistä päivää töissä Toimintakeskuksessa, kun heitä tarvitaan enemmän muualla. Hölmöläisten hommaa, nämä "säästöt"!
No, Eeva Laine tosiaan suhtautui ruokailun säilyttämiseen luottavaisesti.
Sen sijaan että sosiaalitoimi säästää, olisi kunnallisten päättäjien viisasta katsoa isompia kokonaisuuksia ja miettiä esimerkiksi, mikä arvo ihmisten verkostoilla on hyvinvoinnin kannalta. Yhdessä syöminen on nähdäkseni kaikissa kulttuureissa monella tavoin terveyttä ja hyvinvointia edistävä tapa.
Verkkolehti In Medias Res, tässä tulee haaste:
http://punatukat.vuodatus.net/blog/351257
Hei, punatukat! Kiitos haasteesta :)
Tämä verkkolehteni on niin tiukkaa asiaa (melkein kokonaan), että tein jo yhden stoorin tuonne Nepotia-blogiini, jossa muutenkin on tarinaa.
Kelpaisiko vastaukseksi?
http://nepotia.blogspot.com/2006/12/tarinameemi.html
Kiitos tästä artikkelista ja aktiivisuudestasi. Tuo kuva on ihan kuin isoäitini vanhainkodista Tampereelta. Kyllä vanhuksista täytyy pitää huolta. Ja lapsista. Ja lähimmäisistä muutenkin :)
Käsittämättömän näköalatonta toimintaa. Kunnat ja kaupungit ovat ajautumassa samaan, mihin suuret yritykset syyllistyvät nykyisin: ihmisten oikeuksien riistoon voiton maksimoinnin nimissä.
Ymmärrän kyllä hyvin yritystoiminnassa tuloksen tavoittelun ja toiminnan järkeistämisen, mutta en jaksa ymmärtää voiton maksimointia. Se on näköalatonta, koska jossain tulee vastaan leikkauspiste, jota ei voi ylittää. Silloin koko kvartaalitalous menettää pohjansa. Pitäisi palata toisenlaiseen pohjaan markkinataloudessa, bisneksessä ja ennenkaikkea peruspalveluiden piirissä.
Vanhustyössä luotetaan siihen, että vapaaehtoiset tekevät sen, mikä yhteiskunnan velvollisuus on. Olen itse (parempana aikana ollut) mukana vanhusten vapaaehtoisessa ystävätoiminnassa, joten olen kurkistanut hieman sitä taustaakin.
Äh, pitäisi alkaa vaikuttamaan. Vedota, vaatia, osallistua.
Tässä meille jokaiselle työsarkaa.
-junika-
ps. blogger ei anna mun loggautua sisään, siksi anonyymeilen täällä...
Niin, Rita, ja ajatteles, nämä iäkkäät rouvat ovat edelleen omatoimisia. Esimerkiksi oma äitini on kohta 80 ja hänelle toimintakeskus on erittäin tärkeä paikka, jossa kohtaa monenlaisia ihmisiä: nuoria ja ikätovereita, työttömiä, pienten lasten hoitovapaalla olevia äitejä sekä monenikäisiä ihmisiä, joilla mielenterveysongelman tähden olisi aika pieni tuttavapiiri, ellei olisi toimintakeskusta. Kanssakäyminen on avartavaa. Paikalla on suomenkielisiä, ruotsinkielisiä, venäjänkielisiä, kurdinkielisiä ja monia muita kieliä puhuvaa väkeä. Mikä muu heitä kokoaisi niin tehokkaasti yhteen ja vuorovaikutukseen kuin yhteinen ateriointi!
Junika, näköalaton on tosiaan osuva adjektiivi sille päätösenteolle, joka noteeraa nollaksi innovatiivisuuden, yhtisöllisyyden, vaatimattomasta hyvästä yhdessä nauttimisen, välittämisen, jota tuossa talossa harrastetaan ja josta sen talon toimintaa on kiitetty ja palkittukin.
Kuinkahan paljon ankeutta ihmisten elämään mahdetaankaan tuottaa byrokraattisella paatöksenteolla, jossa ei tunneta arjen todellista tilannetta. Päättäjien pitäisi nyt ainakin olla selvillä siitä, millaisissa oloissa työtä tehdään, mitä työn kohteet siitä ajattelevat ja mitä he itse toivovat. Toimivan ja kustannustehokkaan (sehän on kaupungin johdon mieleistä, vai onko) konseptin lopettaminen noin vain kertoo itselleni, että virkamiehiä tai luottamushenkilöitä ei oikeasti kovin paljoa kiinnosta, mitä ihmisille tapahtuu.
Lähetä kommentti