8.12.06

Perusturvarikos lainsäädäntöön

Sosiaaliasiamies Lilli Autti vaatii perusturvarikos-nimikettä lainsäädäntöön: monessa kunnassa alibudjetoidaan tahallaan sosiaalimenoja, vaikka perustuslaki takaa kansalaisille toimeentulon.
Vauraassa Suomessa lapsiperheet sinnittelevät säälittävän pienillä tuloilla.
Viimeistään nyt poliitikkojen olisi viisasta kuulla lapsiperheitä, ei sen tähden, että vaalit ovat ovella, vaan siksi, että suurella työllä rakennettu hyvinvointijärjestelmä on rapautumassa. Ennen vaaleja on tapana antaa paljon katteettomia lupauksia, joita ei ole tarkoituskaan pitää. On lyhytnäköistä edistää etuoikeutettujen oloja lapsiperheiden kustannuksella.
Silminnäkijä kertoo lapsiperheiden köyhyydestä. Kiinnostavan ohjelman toimittaja on Ami Assulin.
Jos jollekulle on vielä epäselvää, koskettaako köyhyys tavallisia ihmisiä, kannattaa katsoa. Ohjelmaa voi katsoa Ylen nettisivuilta.

11 kommenttia:

KirsiMy kirjoitti...

No, katso ensin, Zache. Suosittelen.

Anonyymi kirjoitti...

Zachen kommentti raivostuttava.

Zache: oliko tuo pila?
huom. en ole nauranut vielä.

KirsiMy kirjoitti...

Anna, olen koko päivän pohtinut, miten sen sanoisin. Nyt päätin sanoa suoraan.
Tiukka toivomukseni on, että tässä blogissa ei kukaan menisi henkilökohtaisuuksiin. Poistan Zachen kommentin.
Itse esitän toisinaan tiukkoja kantoja, mutta viestitän asiasta aina asianomaiselle ja toivon oikaisua, jos sorrun henkilökohtaisuuksiin.
Esiinnyn omalla nimelläni ja kuvallani, mutta nimimerkin turvin... (Huomasin, ettei Zachekaan ole salannut henkilöllisyyttään.)

8.12.06

zache kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
zache kirjoitti...

Tiukka toivomukseni on, että tässä blogissa ei kukaan menisi henkilökohtaisuuksiin.

Tämä selvä

Anna: Pistin kommenttiin ihan tarkoituksella hymiön, mutta joo tarkoitin myös sitä mitä kirjoitin.

btw: ylläoleva poistettu kommentti on minun ja dellin sen kun sössin sen netin katkoessa.

KirsiMy kirjoitti...

Zache, ok :)
Journalismi on joskus vaikeampaa kuin joskus. :I

Palataksemme lapsiperheiden köyhyyteen: joskus tarjottu apu on hullunkurisesti vääränlaista. Eräs tuttu totesi, että on kai mukava työllistää psykologeja, vaikka ne yksi toisensa jälkeen toteavat, että kyseinen tyyppi ei ole heidän heiniään: Pitäisi saada apua tuki- ja liikuntaelinongelmiin, joita kova fyysinen työ on vuosien kuluessa kerryttänyt (kuntoutusta ei ole ajoissa tarjottu), mutta näyttää siltä, että ongelmaa yritetään sinnikkäästi löytää korvien välistä...

Sama koskee rahanpuutteesta aiheutuvaa ahdistusta: terapeutista tuskin on paljoakaan apua, ellei terapeutti nyt sitten satu rahoittamaan pelkkää ystävällisyyttään asiakkaan lapsille talvikenkiä. Monet ahdistuksenaiheet eivät poistu terapialla eivät mielialalääkkeillä, eivät viinalla, vaan ihmiset yksinkertaisesti tarvitsisisvat riittävän toimeentulon.

Anonyymi kirjoitti...

Köyhä opiskeleva perheenäiti palasi katsomaan mitä täällä jutellaan.
Olin liittänyt kommenttiini mukaan myös oman blogini osoitteen, mutta en tiedä minne blogger sen kadotti siinä vaiheessa kun painoin Publish your Comment.
Olen oikein pahoillani (Zache ja Kirsi) että tässä menin henkilökohtaisuuksiin, mutta se oli varsin impulsiivinen reaktio.
Meitä köyhäläisiä (vaikka työssäkäyvä mies ja asiat ihan ok muuten)kun todella on Suomessa. Asia oli kai liian henkiläkohtainen minulle.

Anonyymi kirjoitti...

No niin,ei se blogini linkitys nytkään onnistunut.
Mutta laitan sen tähän: www.leikosaari.vuodatus.net

KirsiMy kirjoitti...

Anna :D

Ja siitä linkin katoamisesta: blogger sen kadottaa, jos kyseessä on pitkä linkki. Itse usein kommentoin valitsemalla "other" ja laitan www-osoitekenttään pelkän blogin etusivun osoitteen. Linkin pitäisi silloin toimia bloggerissakin.

Onko sinulle Anna tarjoiltu sellaista apua, jota et koe tarvitsevasi sellaisen avun sijaan, jota koet tarvitsevasi?

Anonyymi kirjoitti...

Vastaan kysymykseesi, Kirsi, mielelläni.Itse asiassa kyllä on tullut sellaistakin apua jota emme olisi tarvinneet. Mutta toki varsin hyväntahtoisesti tarjoiltuna.

Olemme kuitenkin saaneet myös, kiitos tunteellisten, subjektiivisten ja kaikin tavoin hyväntahtoisten ihmisten kautta myös juuri sellaista apua jota olemme kiperästi tuolloin tarvinneet. Mutta tulleet myös huomaamaan että mitään ei sa ilmaiseksi. Esim. jos omistaa 1/6 osuuden kesämökistä ja saa työttömyyden takia (ei lisäksi työttömyyspäivärahaa tms.)toimeentulotukea, se peritään takaisin, kovimman kautta. Eli lainaa valtiolta olemme kyllä saaneet.

Tahdon tähdentää että emme ole emmekä ole olleet pullasorsia.Uurastamme paremman (taloudellisesti vauraamman)tulevaisuuden toivossa ja otamme osaa moniin hyväntekeväisyyshankkeisiin, mm. Pietarin katulapsi- ja vankilatyö on lähellä sydäntä,samoin kummikohde Intiassa ja Pelastusarmeija. Köyhiä olemme, mutta emme niin köyhiä ettemmekö voisi auttaa vielä köyhempiä.

Asiamme eivät ole tänä päivänä niin huonolla tolalla kuin köyhillä perheillä yleensä. Se johtuu mielestäni siitä että meillä on harvinainen ilo olla osana sellaista lähimmäisten rinkiä joka on auttanut, avustanut ja pysynyt kanssamme. Nykyään asiat ovat hyvin, ainakin verrattuna siihen mitä oli joskus alussa. Jos nämä hyvät tekijät olisivat poissa, en tiedä missä olisimme.

Kuitenkin perhe-elämä, jossa ei ole varaa kuin välttämättömimpiin (ruoka, koti)on lapsiperheille ja kenelle tahansa, raskasta. Yksi kriisi johtaa helposti toiseen (viittaan alkoholiin ja muuhun eskapismiin).Tällaistahan on ollut maailmassa aina,köyhyyttä ja kurjuutta, mutta sen ei pidä sanella oikean ja väärän paikkoja asenteissa ja keskustelussa.

Olen aika jäävi puhumaan asiasta objektiivisesti, sen huomasin tässä juuri itsekin:D.

Toimin muuten blogini linkkaamisen kanssa juuri kuten neuvoit mutta ei se onnistunut siltikään, harmillista.

KirsiMy kirjoitti...

Kumma juttu tuo blogin linkittäminen. Kun painan "Anna"-sanaa, osoiteriville tulee kyllä blogisi osoite, mutta se tulee oman osoitteeni jatkoksi. On muitakin kommentoijia, joiden linkkien käy samoin. Ehkä tämä on näitä beta-version keskeneräisyyksiä, olen pahoillani, Anna.
Sitten se asia.

Olen huomannut, että itsekin tiukoilla olevat ja olleet ihmiset ovat hyviä näkemään sen, missä tarvitaan apua. Tämä on näkynyt esimerkiksi avustusjakeluiden toteutuksessa. Ei siellä seurapiirileijonia juuri näy. Rikkailla on rikkaiden isot huolet.
Itsekin olen säilyttänyt sosiaalisen luonteenlaatuni elämänkokemukseni ansiosta :)

Minusta ei ole ihme, vaikka kroonisesta rahapulasta kärsivät eivät jaksaisi auttaa muita. Rahanpuute masentaa.

Tekisi hyvää kaikille kansanedustajille, johtaville virkamiehille ja miksikäs ei yritysjohtajillekin elättää perheensä ja kuluttaa yhden kuukauden ajan vain sen verran rahaa kuin työmarkkinatuki on.