Helsingin kaupungin asunnonjakoa ovat vuosikymmenten ajan vaivanneet monenlaiset epäoikeudenmukaisuusongelmat. Otan esille kolme ongelmaa.
Kaksi ensimmäistä ovat vanhoja, kolmas suhteellisen uusi:
Kun on kerran päässyt asukkaaksi Helsingin kaupungin vuokra-asuntoon, kukaan ei koskaan enää tarkista, täyttääkö asukas aravakelpoisuusehtoja. Niinpä parhaissa asunnoissa viihtyvien joukossa on jopa korkeasti koulutettuja hyväpalkkaisissa vaikituisissa töissä olevia ihmisiä. Tämä ei välttämättä olisi ongelma, jos asuntoja olisi tarjolla riittävästi, mutta tämä on ongelma, kun asuntoja on liian vähän.
Toinen, kiusallinen, ongelma on tuo, mihin Maiju viittasi kommentissaan 11.12. postaukseeni: perheellä on joskus ollut suuren asunnon tarve, mutta pienentynyt perhe asuu edelleen alkuperäisessä suuressa asunnossaan, jota uudet tarvitsijat turhaan haikailevat. Niinpä isoja perheitä asuu hyvinkin ahtaasti ja samaan aikaan ihmiset, joille perheen muiden kulujen pienentymisen myötä on edelleen mahdollista pitää isoa vuokra-asuntoa, asuvat väljästi.
Kolmas ongelma on, että maahanmuuttajia syrjitään. Esimerkiksi voin ottaa oman asuinympäristömme: talotoimikuntamme on suhteellisen tehokkaasti pystynyt vaikuttamaan siihen, että hyvinvarustelluissa rivitaloasunnoissamme ei ole lainkaan maahanmuuttajia, vaikka yhtiössä on useita isoja asuntoja. En oikein tiedä, miten asia on täällä järjestetty, mutta tiedän, että taustalla ovat nimenomaan ainakin puheenjohtajan kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan. Tilanne sotii omaa oikeudentajiani vastaan.
2 kommenttia:
Monet ihmiset jumittuvat siihen asuntoon, jossa ovat asuneet lapsikatraansa kanssa. Sitten kun väki vähenee, niin edelleen ollaan niissä isoissa 4-5 huoneen huoneistoissa. Tuntuu kyllä aika pahalta, että monilapsiset perheet asuvat ahtaasti ja samaan aikaan toisissa perheissä asuntojen huoneet toimivat tyhjillään tai varastoina. Muistan joskus aikoinani kun etsimme isompaa asuntoa, kun lapset olivat pieniä. Naapuristossa oli kyllä iäkkäämpiä pariskuntia asuen isoissa, mutta eivät näköalan takia halunneet vaihtaa pienempään. Tosin muuttivat kyllä sitten kun toinen sairastui ja tuli vuokra liian kalliiksi. Monesti jouduin hakiessani toteamaan sen, että joku asui yksin tai kaksin isossa huoneistossa, mutta ei halunnut muuttaa pienempään. Itse olisin kolmiosta välillä muuttanut pienempään, kun jäätin kakskin, mutta nuoret eivät halua muuttaa myöskään "vanhoihin" taloihin. Kun kerroin missä asutaan, niin ei kiinnostanutkaan. Asunnoissa kun pitäisi olla sauna ja mieluummin omakotitalo tai rivitaloasunto vuokralla. Tämä on hieman kaksipiippuinen asia. Loppujen lopuksi päätin, että en viitsi edes hakea pienempään, kun tämä ei näytä ketään kiinnostavan.
Niin, on totta, etteivät kerrostaloasunnot juuri näköjään houkuttele... Siksi kai niistä isompaan suntoon pyrkivien onkin niin vaikea päästä vaihtamaan: vaihto rivitalosta kerrostaloon ei taida monia kiinnostaa, jos vuokrassakaan ei ole olennaista eroa.
Olisiko sitten niin, että isot asunnot ovat useammin rivitaloissa ja siksi niin haluttuja? Minusta kaupungin päättäjien tulisi puuttua ahtaasti asuvien perheiden asiaan.
Lähetä kommentti