Valokuvatorstain tämän viikon haaste on Ajatuksen voimalla.
Jos voisin muokata todellisuutta ajatuksen voimalla, toisin tunnin hiljaisuutta ja kiireettömyyttä kaikkien ulottuville, myös niiden, jotka eivät osaa niitä kaivata.
Edit. Halo Efektin innoittamana laitoin lisää karppikuvia kotisivulleni, pdf-esitys.
26 kommenttia:
Seesteinen kuva ja niin on tuo ajatuksesikin :)
Tarvitsisimme enemman hiljaisuutta, silla hiljaisuus voisi saada meidat ajattelemaan, miettimaan ja harkitsemaan.
Lunara, kuva on otettu Vantaan japanilaisesta puutarhasta. Se on lempipaikkojani.
Hpy, kaupungeissa on jo ihmislaji, joka saattaa ahdistua, ellei ole taustamusiikkia tai muuta kohinaa.
Pimeydestä ja hiljaisuudesta on jo tullut uhanalaisia luonnonvaroja.
Minusta äänten ja muotojen kauneutta ei voi kokea, jos mieli on täynnä hälyä.
Voi, sitä sitä toivoisikin. Hiljaisuutta. Hyvä kuva, hyvä toive :)
Kaunis kuva. Lapsi katselee vettä niin rauhaisasti ja kiireettömästi. Helsingissä kaikilla tuntuukin olevan kiire, täällä maalla ollaan vähän hitaampia.
Luonnon äänet rauhoittavat (aaltojen loiske, linnun laulu, tuulen humina), mutta muut äänet saattavat häiritä ja kiusata.
Mutta hyvä on myös täysi hiljaisuus, jolloin voi kuunnella sisintään, etsiä vastauksia ja hoivata mieltään. Joskus tavoittaa tilan, jossa käy pelkojaankin kohti pelotta.
Todella kaunis kuva, joka tuo luonnon rauhaa mukanaan.
Hiljaisuus minun himoni...
Allyalias, kiitos. Hansu, maalla ollaan lähempänä hiljaisuutta ja luontoa. Tietenkin on seilläkin mahdollisuus olla kuuntelematta hiljaisuutta, jos niin haluaa elää.
Paju, japanilainen puutarha rakentuu juuri juuri näille elementeille.
Virve, on tosiaan merkillistä, että tämä luonnon kauneus on kasvihuoneessa.
Helanes, samoin.
Jaloja ja kauniita ajatuksia. Hienosti taas osallistuit aiheeseen, pidin kuvasta.
Hiljaisuudesta täällä ei ole tietoakaan: ulkona joku puhaltaa jollakin lehtipuhaltimen näköisellä härvelillä hiekkaa pois kadulta. Se kuulostaa hassulta.
Ne lehtipuhaltimet voisi laissa kieltää. Saastuttavat ilmaa ja äänimaisemaa.
Tosiaankin, juuri ne, jotka eivät sitä osaa kaivata, voisivat tarvita hiljaisuutta, hetkeksi pois omaan rauhaan kaiken tohinan keskellä.
Ihanan kiireettömän ja rauhoittavan näköinen kuva. Tosin täällä yksinään kotosalla saa tuntea välillä juuri kaipaamansa hiljaisuutta ja rauhaa.
Erittäin kannatettava ajatus! Minulla oli mielessä aika samanlainen ajatus...
No siinä mielessä kauhea ajatus että jos kaikki pääsevät päättämään toistensa hiljaisuudesta tai ei-hiljaisuudesta... Mitä jos olen juuri ollut hiljaa kaksi tuntia ja kaipaan musiikkia ja salsatanssia? Kirsin telepatia sammuttaa musiikin ja kaadun lattialle - TÖMS ¡ Ay, la salsa ¡ :D
Aina sen ei tarvitse olla hiljaisuutta, joskus on hyvä myös pysähtyä. Kuuntelemaan. Sitä hiljaisuutta tai puhetta.
Tiedän paikan, siellä voi hetken lepuuttaa mielenvoimiaan. :)
Hiljaisuutta ja kiireettömyyttä myös niille, jotka eivät osaa niitä kaivata, sanoit suurinpiirtein. Hienosti sanottu.
Memmu, luulen, että ihmisen minuuden kannalta on tärkeää, että osaa olla omissa oloissaan hiljaisuudessa, ehkäpä se on myös jokin mitta mielenterveydestä.
Tarjuska, on hyvä, kun kotona on rauhaa.
Iines, niinpä sinulla on samanhenkinen ajatus.
Rita, hehee. Usein täällä kotona tekee mieli päästä päättämään toisten hiljaisuudesta. Olen huomannut, että omalla jälkikasvullani on samantyyppisiä tarpeita kuin sinulla. Toivon tosi hartaasti joskus, että telepatiani voisi sammuttaa musiikin, telkkarin, alakerran tietokoneen sun muut ja syntyisi hiljaisuus, jota voisi leikata veitsellä ;D Tämä koskaa tosiaan lähinnä kotiympäristöä. Rita, sinun salsatanssiasi katselisin varmaan ihan tyytyväisenä.
SusuPetal, tuokin on aivan totta. Pysähtyminen ja hiljaa eteneminen ovat tarpeellisia elämäntaitoja.
Sami, tosiaan, hiljaisuuden paikat ovat hyviä tässä äänimaailmojen kakofoniassa.
Aaah, noi koi-karpit on aivan ihania. Voisin katsella niitä maailman tappiin. Kiitoskia:)
Halo Efekti, kiitos. Laitan toisen karppikuvan sinulle katseltavaksi tuonne Nepotia-blogiin.
Kiitoksia oikein paljon!
Halo, :)
Siis kuten postauksen edit.-kohdasta ilmenee, laitoin lisää karppeja kotisivulleni pdf-tiedostona. Jos joku tahtoo katsella, linkki on postauksessa.
Olen käynyt itsekin siellä Vantaan japanilaisessa puutarhassa ennen sen paloa. Se on tiettävästi uudelleen avattu, vai mitä?
Ihana hiljaisuus. Ja suloisen rauhoittava kuva. Kotona katselen akvaarioita.
Liisa, kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Yllättävän nopeasti se puutarha on uudelleen saatu kukoistamaan. Bambu esimerkiksi kasvaa vauhdilla.
Hyvä tietää, että sellainen puutarha löytyy läheltä. Miten japanilaisuus-teemaa on siellä toteutettu: vain japanilaista kasvillisuutta?
Hiljainen kuva, täynnä ajatuksen voimaa.
Kala on eläimistä hiljaisimpia --
Kutuharju, japanilainen puutarha on Viherpajan kasvihuoneessa. Kasvihuoneeseen on luotu kokonainen puutarha puroineen ja tosiaan kaloineen. Kauniit polut, kirsikkapuut, bambumetsikkö, teehuonerakennus, sammaleita, pensaita, bonzai-puita – kaikki mahtuu samaan kasvihuoneeseen... Käy ihmeessä katsomassa. (Sisäänpääsy on muistaakseni euron.)
Lähetä kommentti