Professori (erikoissairaanhoitajataustainen taloushallinnon ja terveystaloustieteen asiantuntija) Juha Kinnusen mukaan lääkärit käyttävät aivan liikaa aikaa potilailleen. Millaisia kokemuksia teillä on?
Edit. 27.6. Marian studiossa myös aiheesta.
Mappi on käynyt lääkärissä ja kertoo siitä Runotorstaissa.
17 kommenttia:
Uskomatonta.
Muuta en osaa sanoa, sillä olen koko ajan kuvitellut asian olevan aivan toisinpäin.
Onko sinulla omaa kokemusta?
--
En tiedä, miten professori on saanut tietonsa, mutta kai ne tietävät, Viivi.
Onkohan hyvinvointikeskukseen valittu väärä mies vetäjäksi?
Taidan tehdä galluppia omassa terveyskeskuksessa. Vastaanotolla on aina hätä, kun pitää kertoa mahdollisimman nopeasti vaivansa ja toivoa, että lääkäri pystyy lyhyestä selostuksesta jotain tolkkua saamaan.
Onhan ne lääkäriajat jopa 20 minuutin mittaisia! Kyllä 10 pitäisi riittää, tuplaantuisi tehokkuus! Resepti vaan kouraan ja uusi sisään.
BTW, voitit lukijakilpailuni ;)
No erään polin avustajan toteamus kun oli kesälomittajat tulleet töihin.. Teillä on käytettävissä 20 min / asiakas ja se sisältää sanelut ja jälkityöt... johon kesälääkäri; mutta kun me teemme sitä valistusta samalla..
Tähän avustaja; sitä varten on vapaaehtoisjärjestöt ja terveydenhoitajat. Valistustyö ei kuulu teille.
Ko. avustaja totesi sitten myöhemmin vielä että kyllä ne parissa viikossa ovat jo oppineet.
Jos minulta kysytään niin joskus se 10 min riittää, mutta joskus ei se 20 min... eli sen kun tietäisi etukäteen. Ja se että sinne lääkärille pääsisi ajanvarausvastaanotolle alle 2vkoa niin varmasti lyhyemmätkin ajat riittäisivät.
Heheh, Kirsi. Oot sairaan nopee ;) Kävit jo heittämässä kommentin blogissani.
Obeesia, ilmeisesti tehokkuutta vaaditaan sairastuneiltakin.
Ahmatti, sinut kannattaa palkata muutosjohtajaksi terveydenhuoltoon. Olet ymmärtänyt kupeltin juonen. Sitä paisi: tehokkuuttahan tosiaan on äärimmäisen järkevää mitata kävijämäärillä. Potilasvahinkoja sitten mitataan erikseen ka siihen tilastoon sitten pistetään, jos tuli kiireessä amputoitua vasen jaka oikean sijasta tai potilaalta leikattiin umipsuoli sen sijaan että lääketieteelliseltä kannalta olisi ollut järkevää hoitaa keuhkokuume.
Ahmatti, btw, huomasinkin asian ja olin todella iloinen. Paistaa se päivä risukasaankin :)
Muoriska, olen tosiaan sitä mieltä, että terveyskeskusten työtapoja ja tehokkuutta pitäisi tutkia, mutta päämäärät pitäisi ensin miettiä uudelleen. Pelkkä taloudellisen tehokkuuden lyhytkatseinen perspektiivi johtaa huonoihin ratkaisuihin ja raunioittaa kansanterveyttä. Juuri tuon valitsuksen piti kai olle keskeisellä sijalla terveyskeskustyössä, eikö vain?
Tuo 10 minuuttia riittää varmaankin moniin juttuihin ja työpaikkojen vaatimat flunssatodistukset vähenisivät varmaankin, jos kunnat velottaisivat niistä työnantajia. Minusta niiden kirjoittaminen ei ole terveyskeskusten työtä ollenkaan. Siinä olisi oiva säästökohde.
Ahmatti, olen siis salamannopea ;)
Varmaan yksityisellä sektorilla sitä aikaa on. Minulla on ainakin hyviä kokemuksia.
Sen sijaan on jokseenkin outo ristiriita, että hoitoon pääsy vie hyvin kauan. Lasketaan se aika sitten siitä, kun olet vihdoin päässyt vastaanotolle? Kai se riippuu, mitä asia koskee.
Minusta ei aikaa ole riittävästä, jos aikataulussa ei pysytä, koska annettu aika ei kaikille potilaille riitä. Ei kai heitä voida kesken vastaanotonkaan ulos heittää.
Luin samaisesta tutkimuksesta. Tosin vain otsikot ja sieltä täältä tekstiä. Jotenkin kuulostaa oudolta.
Tuo tutkimus lähtee ymmärtääkseni siitä nykyisin yleisesti käytössä olevasta tavoitteesta, että työvoimasta otetaan irti kaikki mahdollinen.
Minusta lähtökohta on kokonaan virheellinen. Tavoitteen terveydenhuollossa pitäisi olla sairauden parantaminen tai potilaan terveys.
Esimerkiksi väärästä lähtökohdasta käytännön työssä käy oman terveyskeskukseni puhelinhenkilö, joka ei koskaan kysy, mikä potentiaalista potilasta vaivaa, vaan keskittyy selvittelemään, onko aikoja vai eikö aikoja ole. Hän pyrkii tekemään ratkaisunsa hoidontarpeesta kokonaan riippumatta siitä, mikä potilasta vaivaa.
Mielestäni tämä portinvartija on sisäistänyt suoritekeskeisen mallin erittäin hyvin.
Siihen on menty, suorittamiseen. Mietin voiko sellaisessa työyhteisössä ylipäätään moni enää viihtyä. Ehkä kilpailuhenkiset.
Mutta mielestäni terveydenhuolto ei ole se paikka, jossa tarvitaan tulos- tai suoritusmittausta - etenkään potilaiden kustannuksella. Eikä tietenkään myöskään henkilöstön. Jatkuva stressi altistaa virheille ja alentaa muutenkin työkykyä ja -hyvinvointia.
Työhyvinvointi ei tosin tunnu nykyään olevan kovin arvostetu tekijä työelämässä. Edellisessä työssäni henkilöstöä mitattiin mitä ihmeellisimmin mittarein ja tavoitteet asetettiin niin korkeiksi, että niiden saavuttaminen olisi oikeasti vaatinut henkimaailman voimia.
Voi varmaan arvata, ettei se suinkaan motivoi vaan lannistaa. Mitä järkeä tavoitella sellaista, jota ei kuitenkaan voi saada? Eikä ihan kaikkea voi edes mitata.
Itse ounastelen, että työnantajan kannalta, siis esimerkiksi kuntien, ei ole kovin mukavaa, että terveydenhuollossa on pitkään ollut työntekijöiden markkinat. Työntekijät ovat päässeet määräämään ehdoistaan – eivät vain korkeasti koulutetut lääkärit, vaan myös sairaanhoitajat. Työnantaja ehkä arvelee, että tilanteen kääntäminen olisi hyväksi: jos uhkaavan työvoimapulan sijaan alettaisikin pelätä oman työpaikan säilymisen puolesta, työnantaja pääsisi niskan päälle. Tällaista pelolla hallitsemistahan suomalaisessa työelämässä on 90-luvulta lähtien harjoitettu laajalti.
Kyllä on käsittämätön kommentti.
Yksi tuntemani lääkäri valitti, että potilaalle on niin vähän aikaa, ettei aina selviä puoliksikaan, mikä on todellinen syy siihen potilaan lääkärille tuloon... Esim. masennus jää tunnistamatta.
Lääkärin aika kuluu potilaan aikaisempien epikriisien lukemiseen. Mitä useammin joudut käymään lääkärissä, sitä vähemmän lääkäri tutkii sinua. Hän lukee papereita eikä aina edes kosketa sinua. Verikokeet ovat lähes ainoa toimenpide, mihin ohjataan.Tarvitaan lisää lääkäreitä ja enemmän aikaa potilaalle.
Neulekirppu, mikä kommentti on käsittämätön? Hyvä pointti tuo masennuksen tunnistamisen ongelma. Mitä vähemmän aikaa lääkärillä on potilaalle, sitä vähemmän hän ehtii tunnistaa. Osa suomalaisista saa jatkuvasti aivan hyvää hoitoa ja osa on jäänyt niin pitkäksi aikaa vaille riittävää hoitoa, että ongelmat ovat kasvaneet suuriksi oireyhtymiksi, joissa on, paitsi masennus, myös sepelvaltimotauti ja diabetes, heikko hammasterveys ja paljon muuta pientä kremppaa, josta voi tulla isompaa. Kukaan ei ole ollut kiinnostunut näistä terveyskeskusten armoille jätetyistä, joilla ei ole työterveyshuoltoa.
Pelkäänpä, että olet oikeassa, Sananjalka. Jos potilaalla on pitkä sairaushistoria eikä omalääkäriä ole, näin käy helposti.
Tuo tutkimisen, koskettamisen pelko, tai koskettamisen merkitysken hämärtyminen, on alkanut vaivata minua sen jälkeen, kun iäkkään äitini varvas tulehtui syystä, että lääkäri ei katsonut tarpeelliseksi vilkaista varvasta, vaan tyytyi kiireessään haastattelemaan luotti kokemukseensa ja ilmeisesti tilastolliseen todennäköisyyteen. (Ongelma mutkistui ja pitkittyi.)
Kääk...olen itse käsittämätön... kirjoitan aina jotenkin liian itsestään selvästi. Siis on käsittämätöntä, että joku väittää, että lääkeäreillä olisi liikaa aikaa potilaalle.
t. Neulekirppu
Joo, katsos, kun on kiire, sanoo liian tiiviisti ja saattaa tulla väärinymmärretyksi. Ajanoloon säästetty aika tuhraantuu.
No, oikeasti, varmistin vain väärinkäsitysten välttämiseksi :)
Lähetä kommentti