Tällä kertaa kuitenkin tupakasta.
Kun katselemme Ylen Areenalta 1960-luvun tv-ohjelmia, siellä väki saattaa pistää tupakaksi kesken lähetyksen. Enää ei onnistuisi tupakointi tv-lähetyksessä. Kun tein Sydänliiton historiaa, havaitsin, että lääkärien yleinen tupakointi loppui 70-luvulla kuin veitsellä leikaten. Siihen asti oli ollut aivan yleistä, että sydänlääkäritkin tupakoivat. Joku vanha jäärä jatkoi tupakointia toki muiden tumpattuakin, mutta tupakansavu hälveni järjestön työntekijäpippaloiden kuvista kokonaan 70-luvun puolivälissä. (Tupakkalainsäädäntö muuttui radikaalisti vuonna 1976.) Sydänliiton historiaan tuli kuva Ancel Keysistä, miehestä, joka 40-50-lukujen taitteessa kehitti kolesterolihypoteesin, johon koko nykyaikainen ravitsemustietämys pohjautuu. Keys oli ravitsemuksessa uranuurtaja, mutta tupakoinnin haitoista hänellä ei ollut tietoa: mies tuprutteli iloisesti savukkeita Sydänliitossa. Nykyisin terveydenhuollossa tiedetään, että suuri riski sydäninfarktiin on 10 minuuttia tupakkatauon jälkeen, joten tupakka ei enää ammattilaisille yleensä maistu.
Lääketieteellistä tietoa tupakoinnista ja savuttomuudesta: Anne Pietinalho, Tupakoinnin haitat ja savuttomuuden hyödyt (Lääkärilehti 46/2003, pdf) Terveystiedon opettajille: Työkalupakki.
Tänään Tilastokeskus julkisti uuden tupakointililastonsa. On mukava nähdä, että tämän tilaston numerot ennakoivat kansalle parempaa terveyttä ja pidempää elinikää. Vuonna 2006 suomalaisista 15-64-vuotiaista miehistä 69 prosenttia oli tupakoimattomia ja naisista vastaavasti 76 prosenttia.
Olen itse elänyt lapsuuden tupakansavuisessa kodissa. Nyt passiivinen tupakointi on onneksi nujerrettu. Sen vaikutuksia kansanterveyteen ei pystytä tietääkseni tilastollisesti seuraamaan kovin kauas, mutta passiivisen tupakoinnin haitat tunnetaan siksi hyvin, että kehitykseen saa olla tyytyväinen.
Nuorison tupakointi on vähentynyt sitten omien nuoruusvuosieni, erityisesti poikein tupakointi. Nyt jo näyttää siltä, että poikien tupakointi on vähäisempää kuin tyttöjen. Samaan hengenvetoon pitää todeta, että viidesosa nuorisosta kuitenkin polttaa ja siis viidesosa tulevista äideistä polttaa. Tämä on surullista.
6 kommenttia:
Kiitos mielenkiintoisesta tilannekatsauksesta. Nykyään tuntuu että *kukaan* ei enää polta, joten oli hyvä saada päivitys prosenttilukuihin. Pienen vauvan kanssa on niin kätevä ja mukava nyt mennä minne vaan ulos syömään, kun ei tarvitse miettiä tupakansavuasioita.
Tosiaan, Tuija, vauvat ne tupakansavusta eniten kärsivätkin, jos sille altistuvat.
Kuten näkyy, viidesosa kansasta kuitenkin polttaa edelleen. Omassa tuttavapiirissäni jotkut ovat menestyksekkäästi lopettaneet tupakoinnin. On ollut mukava havaita, että päätös on pitänyt, huolimatta siitä, että muutama kilo on saattanut tulla lisää painoa. On toisenkinlaisia kokemuksia ystäväpiirissä: joku ei ole päässyt irti tupakasta millään, ei kovimman luokan korvaushoidoillakaan.
Moni lopettaa tupakoinnin tullessaan raskaaksi. Ei sovi unohtaa sitäkään. Näin ainakin minun tuttavapiirissä. Itsekin lopettaisin, jos tulisin paksuksi, mutta niin ei ole käymässä.
Elina, totta. Raskausaikana nainen ei elä vain omaksi hyväkseen. Tupakanpoltosta pidättäytyminen on tulevan lapsen kannalta hyvä juttu.
Mikään ei estä lopettamista ihan omaksikin hyväkseen, Elina ;)
Minuakin syytetään tupakalla keuhkojeni pilaamisesta. Tosiasiassa en ole polttanut koskaan. Passiivisesti valitettavasti kyllä. Minun keuhkoni ovat menneet pilalle työpaikan ja kodin homeista. Sympatiaa ja apua ei ole löytynyt. Tässä kierteessä ovat monet lapsiperheetkin, ja monet tietämättään. Otahan sinäkin kantaa vaijettuun, vähäteltyyn, ja tietämättömyyden ryydittämään vakavaan asiaan, joka pilaa ihmisien terveyden, siinä missä roskaruoka tai tupakkakin sekä turhat lääkekuurit.
Tahdon hengittää puhdasta ilmaa ja syödä puhdasta ruokaa.
Kyllikki, otat esille tärkeän asian. Tuo home on kumma juttu. Eräs julkishallinnossa toimiva ystäväni vaati, että työpaikan ilma tutkitaan, sillä hän sai astmaoireita nimenomaan töissä. Esimies olisi mieluiten mitä ilmeisimmin tutkituttanut ystäväni pään, mutta kas kummaa, työterveyden kautta sisäilmantutkimus eteni ja sieltä löytyi kuin löytyikin hometta. Ystävälleni jäi astma kärsittäväkseen, koska asian tutkimisessa viivyteltiin; ehkä olisi jäänyt joka tapauksessa.
Tuossa muutaman kilometrin päässä on iso kaupungin vuokrataloalue, jossa mitä ilmeisimmin edelleen on hometta. Siellä tosin tehtiin 80-90-lukujen taitteessa, mutta lääkäri neuvoi ainakin meidän perhettämme muuttamaan jonnekin muualle kuin kyseisiin taloihin terveyssyistä.
Lähetä kommentti