Taina Repo on haastatellut Tekryn Promo-lehteen sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juhani Lehtoa.
Repo kysyy, miksi emme huolestu uutisista, että köyhyys lisääntyy.
– Meille tulee lisää köyhiä, se siitä! -- Ei tietenkään voi sanoa, ettei kukaan reagoi, meillä vain ei enää ole organisoituneina sellaisia tahoja, jotka perinteisesti olisivat reagoineet eikä sellaisia reaktioita sitten synnykään. Meillä on varmaan paljon ihmisiä, jotka reagoivat, mutta heillä ei ole teitä ilmaista reaktiotaan kollektiivisesti, Lehto analysoi.
Miten on? Tavoittaako tämä postaus sellaisia, jotka ovat huolissaan köyhyyden kasvusta? Jos tavoittaa, olisiko käytännön ehdotuksia, miten voisimme verkostoitua ja nostaa älämölyn asiasta?
2 kommenttia:
Olen eri mieltä. Kyllä köyhyyden lisääntyminen puhuttaa. Myös verkostoja on syntynyt. Paras esimerkki viime aikojen yhteistyöstä oli kansalaisjärjestöjen kampanja asumiskustannusten omavastuun poistamisesta toimeentulotuessa. Pitkän vaikuttamistoiminnan tuloksena tämä tapahtuu vihdoin ensi syksynä.
t. Heikki Hiilamo
Onnittelut teille siitä, että olette saaneet tämän jutun läpi. Köyhyys vain on niin kamalan monisyinen ilmiö ja köyhien joukko on heterogeenistä. Kaikki eivät hae toimeentulotukea, mutta silti sinnittelevät pienellä budjetilla vuositolkulla: lääkkeitä vain ei osteta, jos ei ole rahaa niihin ja ruoka on halvimmasta päästä. Kasviksista tingitään ainakin.
Mitä terveyden eriarvoisuuden poistamiseksi tässä maassa on tehty? 90-luvulta lähtien Aikuisväestön terveyskäyttäytyminen -tutkimuksissa on raportoitu eriarvoisuuden kasvusta. Tutkijat ovat huolissaan. Myös kansanterveysjärjestöissä asia on pantu merkille, samoin ehkä kunnissa, mutta pelkkä tiedostaminen ei riitä. Eriarvoisuus edelleen syvenee.
Juhlapuheissa kehitystä vastustetaan, mutta käytännön toimenpiteissä eriarvoisuutta edistetään monella tasolla.
Vastuu terveydenhuollosta on hajautettu kuntiin ja tällä toimenpiteellä valtakunnallisilta protesteilta on katkaistu kärki eikä enää suurenkaan joukon protesti löydä kohdetta. Kun nyt Tarja Tallqvist jälleen kerää nimiä paremman hoidon puolesta, voi arvata, ettei mikään valtakunnallinen taho tunne voivansa tehdä asialle juuri mitään.
Hyvä esimerkki eriarvoistumista edistävästä terveyspolitiikasta on mielestäni tämä Helsingin eteläisen ja läntisen alueen terveyskeskuspäivystyksen siirtosuunnitelma: Marian sairaalan päivystys lopetettaisiin ja Meilahdesta Silmäklinikan opetustila purettaisiin ja sen tilalle rakennettaiksiin HYKSin klinikoiden keskelle terveyskeskuspäivystys. Läntisen ja eteläisen alueen ihmiset pääsevät erikoissairaanhoidon palvelujen viereen päivystykseen, muut jonottakoot edelleen Malmilla.
Missähän määrin talousvaikeudet ja esimerkiksi lievä tai keskivaikea masennus mahtavat kulkea käsi kädessä? Masentuneet ihmiset ovat aloitekyvyttömiä ja jäävät nyky-yhteiskunnassa herkästi sivuun. Ääntä on käytettävä, että saa apua. Mitä tästä Heikki ajattelet?
Lähetä kommentti