Ylen Radio 1:ssa on vietetty pakollista heinäkuuta. Ohjelmissa on siis käsitelty laajasti suomenruotsalaisuutta. Myös terveys ja hyvinvointi ovat nousseet esille - saivathan Markku T. Hyypän runsaat 10 vuotta sitten julkaistut tutkimukset aikanaan paljon huomiota.
Hyypän tutkimustulokset tarjosivat selitystä oudolle ilmiölle, että ruotsinkieliset elävät pidempään, vaikka olisivat yhtä köyhiä ja sairaita kuin suomenkieliset. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että sosiaalinen pääoma, verkostot, kuorolaulu ja yhdistystoiminta eivät sittenkään riitä selittämään pidempää ikää. Uusi totuus näyttää avautuvan muuttoliikkeestä. Asia on alkanut itselleni hahmottua monen ohjelman summana eli se on ilmassa.
Maan sisäinen muuttoliike on koetellut voimakkaammin suomenkielisiä seutuja. Ruotsinkieliset ovat melko sinnikkäästi pysytelleet juurillaan, eivätkä ruotsinkieliset alueet edes ole sijainneet maan pahimmilla työttömyysalueilla.
Juuriltaan reväisty ihminen jää helposti omiin oloihinsa, täyttää elämänsä työllä tai viihteellä. Sosiaalisten verkostojen löytyminen vaatii aikaa ja myötäsukaisia ihmisiä.
Filosofian tohtori Jan Saarela murtaa tänään lähetetyssä ohjelmassa viime vuosina meille tarjoillun totuuden, että kieliryhmien välillä ei olisi tulo- ja varallisuuseroja. Saarelan mukaan esimerkiksi Helsingissä ruotsinkieliset miehet saavat 17 prosenttia suurempaa palkkaa kuin suomenkieliset.
8 kommenttia:
Vad anser du själv, Kirsi, om oss svenskatalande? Nu kan jag inte ens mellan raderna läsa något om din egen åsikt.
[Mitä mieltä olet, Kirsi, itse ruotsinkielisistä? En osaa nyt edes rivien välistä lukea omaa mielipidettäsi asiasta.]
Jag förstod nog ditt fråga, Christer.
Olen ollut aika innostunut siitä Hyypän ajattelutavasta. Kansanedustaja Pehr Löv kertoi viime vuonna Sydämen haastattelussa, että mennessään kesälomalle suomenruotsalaiset hakeutuvat heti kyläjuhliin ja tapaamaan tuttuja, kun sitävastoin suomenkieliset menevät mökille lepäämään kaikesta hulinasta.
Uskon, että Lövin havainto on oikea. Kaikki minun haastattelemani hyvinvoivat suomenruotsalaiset vahvistavat Hyypän teoriaa, mutta olen lukenut ja kirjoittanutkin aika lailla sotienjälkeisen muuttoliikkeen vaikutuksesta suomalaiseen elämänmenoon. Sitä taustaa vasten uskon, että tämä eri tahoilla löytynyt oivallus juurettomuuden kielirajasta täydentää kuvaa erinomaisesti.
Kun ruotsinkielinen työtoverini etsi asuntoa Helsingistä, hänelle oli aivan selvää, mille alueille muuttaminen on mahdollista ja minne heidän perheensä ei missään tapauksessa muuta. Minun on vaikea uskoa, että Jakomäessä tai Kontulassa asuisi ruotsinkielisiä. Jos siellä asuu, olisi mukava tutustua.
Mitäs tuumit?
Olet todennäköisesti ihan oikeassa. Tämä ruotsinkielinen ankkalammikko on sellainen kulttuurin, ympäristön, terveyden ja perintötekijöiden yhdistelmä, jossa minun mielestäni on tapahtunut sinun ounastelemaasi valikointia ("bättre" och "sämre" folk) hyvinkin kauan. Koko elämäni ajan olen onneksi elänyt näiden kahden kieliryhmän kanssa sovussa ja ystäväpiirissäni on sellainen fifty-sixty asetelma, eli Nykäsen Matin terminologiaa käyttäen suomea puhuvien kanssa on aina sujunut hyvin (sixty), mutta muutamat rantaruotsalaiset (fifty) ovat onnistuneet yltiösvennomaaneina joskus silloin tällöin saamaan aikaan kahnauksia. Voi johtua minustakin, joka haluan kaikkien kanssa elää sovussa. Siksi kysyin sinun mielipidettäsi.
Kirjoitan tällä hetkellä kroonisesta väsymysoireyhtymästä ja huomaan olevani väsynyt. Anteeksi jos ajatus ei kulje.
Eihän se tietenkään mikään vika ole, jos syntyy kulta- tai hopealusikka suussaan. Lapsena asuin Etelä-Haagassa sen bättre folkin keskellä, mutta heissä oli monia sydämellisiä ihmisiä. Erityisesti on mieleeni jäänyt naapurimme rovasti Erki Ewalds, joka ei katsonut pitkin nenenvarttaan suomenkielisiä, alempaan sosiaaliluokkaan kuuluneita naapureita.
Omanarvontunto tulee kyllä säilyttää. Omasta erityislaadustaan jokainen saa olla ylpeä.
Omanarvontuntoaan ei kannata luovuttaa, vaikka joku kuvittelisi olevansa parempi ihminen. Raha ei tee ketään paremmaksi, joskus suorastaan pahemmaksi. Myöskään hienot sukujuuret eivät tee ihmisestä parempaa. Itse olen ylpeä helsinkiläisyydestäni ja sukumme työläistaustasta ja sukurakkaudesta, suuresta sisarussarjasta, jonka esikoinen olen ja omasta perheestäni.
Pitääpä lukea juttusi väsymyksestä. Saattaa kolahtaa. Meikäläinen ei ole päässyt lomalle koko kesänä, koskapa ei ole freetoimittajana ansainnut lomaa. (En ole tienannut talvella riittävästi.)
Olen toisaalta huomannut, että sauvakävely hyvässä seurassa poistaa turhan rutinan, johon olen taipuvainen. ;D
Olen tavannut Erik Ewaldsin monta kertaa. Hieno ihminen! Opiskelijalähetyksessä puuhastellessani tuli tutuksi moni hieno ruotsinkielinen persoona.
Niin, tuo kroonista väsymysoireyhtymää koskeva kirjoitukseni kuuluu erääseen lääkärikirjaan, joka julkaistaan syksyllä 2006 Ruotsissa. Ehkä jaksan siitä jotain pientä blogiinikin kirjoittaa. Yllättävän yleinen ja väärinymmärretty oireyhtymä.
Kirsi, kirjoitat mielenkiintoisista asioista!
Rakkain terveisin, christer
Mielenkiintoista. Opiskelijalähetys taitaa olla melkoinen verkosto. Koska sinä olet siellä toiminut ja millä paikkaunnalla? Itsekin olen nimittäin puuhastellut siellä 70-luvulla.
Erik Ewalds oli niitä harvoja pappeja, joita oma kirkosta eronnut isäni arvosti loppuun saakka.
Turun Opiskelijalähetyksessä olin aktiivinen ohjelmapäällikkönä ja sielunhoidollisissa tehtävissä 1975-1984. Åbo Studentmissionin hallituksessa olin muistaakseni 1976-1979. Erikoisosaamisena oli kirjalähetys ja Jeesuksesta kertominen erityisesti ylioppilaskylässä. Urho Muromaata pidän oppi-isänäni. Minulla on useita tunteja Muroman puheita kasetilla. Hyvin ajankohtaisia puheenvuoroja ja saarnoja. Kuuntele vaikkapa tämä malliksi:
http://saarna2.1g.fi/urhomuroma/muroma2_henkikaste.mp3
terveisin, christer
Pitääpä painaa mieleen. Ehkä olisi aika pistää nettiin 70-lukulaisten verkosto, mutta se on sitten toinen juttu.
Multimediataustastani johtuen huomaan aina katsovani kaikki linkit; luonnolleen ei mahda mitään.
Lähetä kommentti