28.7.06
Pedofiilien uhrit kärsivät hiljaa
Olen tutustunut keski-ikäiseen naiseen, jota kaverin isä käytti hyväksi. Tämä tapahtui kauan sitten. Tapaus tuli ilmi, mutta vanhemmat eivät nostaneet syytettä, tahtoivat kuulemma suojella tuota kaverin perhettä häpeältä. Nainen kärsii vielä kolmenkymmenen vuoden jälkeen saamistaan henkisistä vammoista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tunnen myös erään tällaisen pedofiilin uhrin.
-Jo iäkkäämpi nainen. Hän ei ole koskaan saanut apua sielunsa syövereissä oleville tunteilleen ja ajatuksilleen.
Hyväksikäyttäjä pääsi hänenkin tapauksessaan kuin koira veräjästä...=( Se on niin väärin!
Minä olen yksi harvoja, tämän tuntemani naisen tuttuja, joka hänen tapauksestaan tietää.
Olen monesti itse opätoivoinen, kun en tiedä, mitä hänelle sanoa... Mitä voi sanoa? Voin olla vain läsnä, ja olkapäänä...
Pakko kertoa vielä, että tämä hänen kiduttajansa elää ja voi hyvin. Jopa tunnen hänet.
Minä tunnen vihaa tätä ihmistä kohtaan ja on vaikeaa ola näyttämättä tunteitaan...
Mutta olen niin pahoillani tuttavani puolesta. Hänen oma äitinsäkään ei uskonut aikoinaan lastaan, kun nainen yritti äidilleen kertoa...=(
Olen pahoillani kaikkien heidän puolestaan, joiden lapsuuden on joku roisto pilannut!
Lasten pitää saada olla lapsia niin kauan kuin siihen on suinkin mahdollista! Ja älkööt aikuiset pilatko heiltä heidän sielunelämäänsä!
Kärkeen pitää sanoa, etten ole psykiatrian ammattilainen. Siltä alalta olen saanut vain perustietoja.
Käsitykseni on, että ihmisen pitäisi saada käsitellä tällainen asia, jotta tervehtyminen voisi alkaa. Luulen, että yleensä käsittelyyn tarvitaan ammattiapua.
Niin järjenvastaiselta kuin se tuntuukin, uhrikin tuntee syyllisyyttä ja häpeää, samoin hänen vanhempansa. Siihen perustuukin nähdäkseni, että asiat kyetään salaamaan, vaikka hyväksikäytön ja väkivallan kohde on lapsi.
Lähetä kommentti