Terveyskeskusten ajanvaraustkäytäntö on ainakin omassa terveyskeskuksessani Helsingin Puistoilassa kummallinen: on soitettava aamulla kello kahdeksalta, mikäli aikoo sairastua akuuttiin ongelmaan. Jos ei onnitu pääsemään läpi tai ei pääse puhelimeen tai jos sairastuu vasta klo 11, pitää odottaa huomiseen ja yrittää jälleen onneaan kahdeksalta tai tulla keskustelemaan terveydenhoitajan kanssa, tai sitten mennä päivystykseen...
"Kiireettömiä aikoja" annetaan nyt tammikuulle.
Käytäntö koskee myös sellaisia potilaita, joiden tutkimus on kesken: jonon hännille vain.
Nyt mietin, onko hoitotakuusta ollut perusterveydenhuollon tasolla jotain hyötyä. No, se hyöty on ollut, että terveyskeskuksessa vastataan puhelimeen.
Apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen totesi hiljattain lääkäreille puhuessaan, että monet potilaat paranevat jonossa. Kerron esimerkin jonottajasta, jonka paranemista toivotaan:
Naisen rintakivut alkavat kesällä 2006. Ne herättävät öisin ja vaivaavat rasiutuksessa. Lääkäri tutkii, mistä potilaan rintakipu aiheutuu, hän määrää labrakokeet, keuhkokuvan ja sydänfilmin. Jos niistä ei löydy mitään selitystä, hän määrää pef-mittauksen. Tosin Puistolan terveyskeskukselta ei löydy muutamaan viikkoon ainakaan vapaata pef-mittaria.
Rintakipupotilaamme puhaltelee pari viikkoa naapurista lainaamaansa pef-mittariin todetakseen itsekin, ettei näytä astmalta. Sitten soittaa terveyskeskukseen ajanvaruksen numeroon, josta kysytään, mikä teitä vaivaa, onko akuuttia.
"Akuuttia on ollut Venäjän metsäpaloista lähtien, kiitos kysymästä, mutta ei nyt juuri tunnu siltä, että infarkti ehkä sittenkään iskee tänään."
"Siis akuuttiajat on tältä päivältä menneet. Pitää soittaa kahdeksalta."
"Missä käytännöstä kerrotaan potilaille?"
"Juurihan minä kerron."
"No, eihän tässä sitten voi mitään."
Eikö tällainen hoitoon hakeutumisen vaikeuttaminen tule kaupungille kalliiksi? Puolen vuoden rintakivut voivat ehkä olla haitaksi...
9 kommenttia:
Akuuttihoitoa saadakseen alueen ihmiset menevätkin sitten Malmin sairaalan päivystykseen, odottelevat 2-6 tuntia lääkäriä saadakseen antibiootin tai muun tarvittavan lääkkeen vaivaan. Niin että kyllähän se tavallaan toimii tuo Puistolan ta:n käytäntö... Olisi tietysti reilumpaa kertoa, että OIKEASTI sitä akuuttiahoitoa on haettava jostain muualta!
Kyseinen ajanvaraushenkilö ei muuten antanut ohjeita siitä, voiko mennä johonkin päivystykseen.
Takavuosina Puistolan terveyskeskuksen ajanvarauksessa kysyttiin ainakin meiltä, emmekö voisi mennä yksityislääkärille. Olisivatkohan tuleet vain varovaisemmiksi?
Helsingin arvauskeskusten touhu on sairaiden ihmisten kyykyttämistä oikealta nimeltään. Pitäisi päästä sellaiseen tilanteeseen, että soitti ihminen sitten juuri kun sairastuu, niin aina olisi puhelimessa sellainen henkilö joka oikeasti osaa auttaa. Miksiköhän ne ei saa sitä tietotekniikkaa pelaamaan, niin että voisi asioida myös sähköpostilla eikä kaikkien tarvitsisi soitella johonkin kellonaikaan eikä tietoa pääseekö perille? Ollaanko me liian kilttejä? :o(
Helsinkiläiset ainakin tyytyvät tähän jonossa parantamiseen aivan säyseästi.
Helsingissä eivät terveyskeskukset tarjoa edes ensiapua.
Kyseisessä tapauksessa puhelimeen vastannut henkilö ei edes tehnyt hoidontarpeen arviota.
Onneksi minun ei paljoakaan tarvitse tuolla arvauskeskuksessa käydä. Käyn vain silloin, kun tiedän vaivani. Muuten onneksi kuulun erikoisterveydenhuollon piiriin, jossa pääasiallisesti saan hoitoa. Tosin välillä tuntuu, että ihminen "pilkotaan" eri ruumiin osiin ja yksi lääkäri kiinnittää huomionsa vain siihen kyseiseen vaivaan, vaikka sairaus aiheuttaa muita liitännäisjuttuja. Täytyy vain osata pitää puoliaan ja jankata niin kauan, että hoitoa tulee.
Ystäväni mies (muuten Puistolan t-k:n asiakkaita) joutui myös itse ostamaan sen mittauslaitteen ja hänellä kyllä sitten todettiin astma. Tuntuu hullulta, että joutuu ostamaan itse laitteen vain todetakseen onko astmaa vai ei.
Minä pääsääntöisesti asioin terveyskeskuksessa terveydenhoitajan kanssa ja hän sitten tarvittaessa varaa lääkärille ajan. Vielä ei ole ollut ongelmia ja itselläni on ollut tuuria päästä lääkärille tarvittaessa. Onneksi kuitenkaan ei usein tarvitse siellä käydä. Toinen asia mistä en niinkään ole tyytyväinen, on terveyskeskuksen hammashoito. Siitä olisi sanottavaa ja moitittavaakin.
Ainoa muisto terveyskeskuksen huonosta hoidosta tuli aikoinaan, kun sain pohjukaissuolihaavan ja lääkäri ei laittanut lähetettä vaan ihmetteli että olenpa hyvin selvinnyt elinsiirroista. Pyysi aamulla hemoglobiinimittaukseen, kun ei lähettänyt eteenpäin. Aamulla sitten meninkin jo ambulanssilla sairaalaan, kun haava puhkesi. Vähältä piti.
Taisit osua naulan kantaan, Tarjuska. Panostukset on viime vuosina pantu erikoissairaanhoitoon, mutta samanaikaisesti perusterveydenhuolto on jätetty retuperälle ja ne vähäiset lääkärit, jotka siellä sinnittelevät, tekevät töitä kohtuuttoman kovan työpaineen alaisina.
Saattaa olla, Tarjuska, että tässä tapauksessa keskeinen ongelma on "portinvartijan" ja asiakkaan välisessä keskustelussa. On erittäin hankalaa, jos puhelimeen ajanvarauksessa vastaa henkilö, joka ei osaa arvioida hoitotakuun edellyttämällä tavalla hoidontarvetta tai jos hän ei osaa ohjata soittajaa sopivaan menettelyyn, jotta tämä pääsisi lääkäriin sopivassa aikataulussa. Terveydenhoitajalla tuskin on paljonkaan sanottavaa potilaalle, jonka tutkimukset vain ovat kesken.
Omasta mielestäni käytännön rutiineissa on aika lailla parantamisen varaa: ajanvaraushenkilöllä pitäisi olla lomake, jonka hän täyttää yhteydenottovaiheessa ja josta hoitovirhetilanteessa näkyisi, mitä on puhuttu ja sovittu ja millaisella aikataululla. Tässä nykyisessä systeemissä menevät nuhat ja rytmihäiriöt ihan samassa putkessa. Riippuu asiakkaan kyynärpäätaktiikasta, kuinka nopeasti hoitoon pääsee.
Pikkupaikkakunnilla ja (valitettavasti näin!) tuttujen hoitajien kautta ajan saattaa saada vielä inhimillisissä puitteissa.
Neulekirppu muuten kirjoitti Tarinamaanantaihin vastaavasta...
Tottahan tuo on, Kaisa. Ihan mukavaa, jos ihmisten kanssa voi jutella ja tulee kuulluksi.
Kovasti paljon kiitoksia tuosta Neulekirppu-linkistä. Mielenkiintoisia yhtäläisyyksiä siis löytyy eri puolilta Suomea. Kuinkahan paljon johtavilla virkamiehillä mahtaa olla ajattelua, jonka mukaan ihmisiä kannattaa jonotuttaa, jotta he paranevat ilman lääkäriä.
Nyt jo diagnoosin teko on siirretty potilaalle, samoin osa lääkehoidosta. Pian diagnoosit tehdään kai Virosta käsin etänä ja suomalaiset lääkärit saavat rauhassa erikoistua ja siirtyä palvelemaan erityissairaanhoidon alati kasvavaa toimialaa.
Olisikohan jo syytä tehdä jotain johtopäätöksiä lääkärikoulutuksen linjauksista. Lääkärit alkavat olla niin korkeita herroja, etteivät enää voi toimia terveyskeskuksissa. Samalla lailla lähes jokaisen terveydenhuollon ammattikunnan oma ammattikuva on muuttunut: sairaanhoitajat haikailevat lääkärinhommia, perushoitajat sairaanhoitajien hommia ja lähihoitajat perushoitajien hommia. Ei löydy enää ihmisiä, jotka olisivat niin alhaisella tasolla, että voisivat hoivata, diagnosisoida ja lääkitä tavallisia apua tarvitsevia.
minä olen kanssa kärsinninyt rinta kivusta on otettu sydänfilmi keuhkokuva ja labrakokeet helsingin Marin-sairaalassa.
mitään apua en ole tuohon saannut. lääkärit eivät tiedä missä vika on. olen valvonnut 4viikkoa, tästä kivusta. ja olen jopa tuon takia ruvennut saamaan paniikki kohtauksia kun luulen että, vaiva on sydämmestä peräisin. Mutta ei ole on otettu sydänfilmi 7 kertaa. sairaalaa saa nykyää mennä vaikka puolikuoleena niin apua sieltä ei saa!!!
Lähetä kommentti