Valokuvatorstain 29. haaste: epäonnistunein otos, oikea huh huh -kuva.
Epäonnistuneita en ole kovin paljon säilytellyt, vain sellaisia, joita en ole hennonnut aiheen tähden hävittää. Tässä yksi sellainen.
Peljätystippoja ja Luulinimenttiä Yliopistomuseosta. Molemmille olisi käyttäjiä nykyisinkin, mutta vahvasti epäilen, että uudet tipat ja linimentit, joilla on paljon tylsempiä nimiä, ovat jo ajat sitten syrjäyttäneet nämä lääkkeet.
35 kommenttia:
Mita niila peljastystipoilla tehtiin?
Tarkennus on taitolaji, tidetään, tiedetään:)
Hauska aihe ja harmittaahan se, kun tarkemmankin olisi voinut ottaa, mutta kyllä tästä asia selville tulee.
Hpy, enpäs tiedä, mitä niillä tehtiin. Tänne voi kuitenkin tulla jostain tietävä kommentti.
Otaksun, että niillä pyrittiin lieventämään pelästyksen aiheuttamaa mielenjärkytystä.
Susupetal, jep jep.
Pantteri, olisin voinut rajatakin sitä paremmin, mutta kyseessä oli puhdas ahneus, kiire nähdä ja taltioida mahdollisimman paljon kiintoisaa asiaa.Oikea valokuvaaja olisi käyttänyt aikaa kuvaamiseen, mutta kirjoittamisen ohella kuvaava toimittaja, ainakin tämä sellainen, yrittää joskus saada kaiken ja heti.
Joskus sitä on niin malttamaton, ettei muista tarkennusta. Kavereilleni ja vanhemmilleni saan tuputtaa aina kameran käytöstä: Paina nappia ensin puoleen väliin, niin se tarkentaa ja sitten vasta pohjaan asti. Ei ne ymmärrä siltikään, kysyvät että häh? Ja miksi tästä kuvasta tuli tällanen?
Aasi on usein ollut vähän peloissaan. Aasi saattaisi joskus tarvita peljästystippoja.
Jep. Kuvan aihe on sellainen, ettei sitä malttaisi hävittää, vaikka kuva olisi teknisesti vähän epäonnistunutkin. Tulipa muuten mieleeni, että itselläni oli vähän samaa sarjaa kuva sähköpylväästä, jossa yläpuolella oli juliste tekstillä: "Jeesus tulee" ja alapuolella kyltissä: "Hengenvaara", mutta tuhosin sen, kun se oli niin epäselvä.
Hansu, justiisa.
Aasille suosittelen lämpimästi käyntiä Yliopistomuseossa. Siellä ystävällinen henkilökunta kertoo ilman muuta lisää Peljästys tipoista.
Voi Sumea, minkä menit tekemään. Elämässä ei koskaan ole liiaksi komiikkaa.
Ihan kuin olis silmälasit unohtuneet multa, yhtä epäselvää. Mutta kuva kuitenkin herätti mielenkiinnon, eli ei se sentään ihan läpihuono ole!
Voi sentään, tässähän menee maine, mutta en valitettavasti osaa noista etiketeistä kertoa yhtään mitään. Enkä myöskään niissä mainituista lääkkeistä.
Eli tervetuloa Yliopistomuseolle etikettejä ja muutakin ihmettelemään, mutta älkää odottako, että henkilökunta osaisi näistä kertoa (monista esineistä kyllä, mutta ei sentään ihan kaikesta). Ainoa, joka niistä jotain saattaisi tietää, on toissa kesänä eläkkeelle jäänyt intendenttimme. Lupaan ottaa asian puheeksi, kun hän museolla seuraavan kerran piipahtaa.
Ja tietysti Joutsen apteekin Bengt Mattila osaisi varmaan valottaa asiaa enemmänkin.
Kiitos Kirsi taas kerran Yliopistomuseon (piilo)mainonnasta! ;)
Käpsä, jospa ne rillit oli unohtuneet minulta :(
Henna, Yliopistomuseo on kiva paikka. (Mainostamisessa olen ollut äärimmäisen pidättyväinen tässä blogissani ja piilomainontaan en tunnusta syyllistyväni lainkaan.)
Ja sanoinhan minä, että henkilökunta on ystävällistä :)
No, ei kai kaikkea voi tietääkään. Voisinhan minä itsekin joskus ottaa selvää, jos asiaan on saatvalilla valoa. Jos itse saat tietää, kerro vaikka myöhemmin täällä.
Ihania peljästystippoja, riemastuin kun kuvan näin. Ehkä kuva tarkentuu, kun on tipan nielaissut ;)
Kysyin täällä päässä, mitä ko. tipat ovat ja vastaus kuului: "Aikamoisia lohikäärmeenpesän aineksia. Underberg ainakin lähestyy peljästystippoja. Karkuun juoksen, jos joku tyrkyttää isompaa mukillista."
???
Kiitos, Paju, informaatiosta.
Eipä ollut kyllä Yliopistomuseossakaan niitä tippoja, tipat oli käytetty loppuun. Pelkät etiketit olivat jäljellä.
Mielenkiintoinen aihe - jälleen kerran. Näin tärähtäneenäkin ;-)
Sitten kommenttien pohjalta, vähän asian vierestäkin:
Mulla on tosi huono näkö, kumpikin silmä -10 (kelle se mitään kertookaan). Epätarkka kuva on hyvä vertaus, kun ihmiset kysyvät, miten näen ilman silmälaseja.
Sumean Jeesus tulee juttua on ollut aikanaan meilläkin päin. Paikallisessa puistonpenkissä luki pitkään "Jeesus tulee, ota koppi". Harmittaa, etten tajunnut ottaa siitä kuvaa. Se oli aika koominen, muistan sen varmaan pitkään.
Tuo sumea näkymä on ajoittain itsellenikin tuttu, vaikka vielä yleensä näen lukea ilman kakkuloita, Mari. Sinulla on tosi vahvat lasit. Näet varmaankin tavallaan aika taiteellisia näkymiä ilman rillejä?
Kuvaajalle iski peljästys ja kuva tärähti..
Tärähtänyt ja huono kuva. Hyvä!
Kiitos tunnustuksesta, Iines.
Olli, teit hyvän pikadiagnoosin.
Peljästystipoista tulee mielee Putkinotkon Rosinan Kolotii ja Korpinrasva. Onkos niiden sisällöstä ja/tai käytöstä tietoa?
Hyvä että säilytit kuvan vaikka epäselvän.
Kirsi! Käypä kurkkaamassa, sinut on haastettu tarinameemiin, lähdetkös mukaan?
http://www.kameravene.fi/blogi/?p=416
Ihan tärähtänyt kuva :D
Obeesia, nuo vanhat lääkkeiden nimet olivat paljon kuvaavampia kuin nykyiset. Nyt apteekista ostetaan disperiiniä ja Enalapriliä tai Marevania, ajatelkaapa.
Käyn kurkkaamassa, Mari. Voi olla, että vastaan myöntävästi, mutta luultavasti minun täytyy käyttää tarinointiin tuota Nepotia-blogiani, jossa on fiktiota ja faktiota ja sellaista. Tässä on on lähinnä asiaa, mitä nyt joskus vähän hassuttelua.
Leenukka, kiitos kiitos kehuista ;D
Hei! Haastoin juuri sinut mukaan tarinameemiin, mutta huomasin että olit jo saanut haasteen samaan. No, nyt on ainakin osallistumispainetta lisätty ;)
TODELLA ikävää, ettei aiheesta ole parempaa kuvaa, mutta täällä tuo on kyllä nappiin!
xD
Ninnille kiitos haasteesta. Kuten sanottu, kirjoitan tarinan Nepotiaan.
Ja Maizulle kiitos kehuista ja pahoitteluista.
Minulla olisi vanha lääkeputkilo, jossa lukee Hermopilleri. Olisiko niistä apua tarkennukseen?
AIna vain enemmän ihailen noiden vanhojen lääkkeiden nimiä. Ne ovat kuvaavia.
Nämä nimet ovat hykerryttäviä.
Niin, Neulekirppu, ehkä tällaisena aikana, jolloin ihmiset joutuvat itse lääkitsemään itseään entistä useammin, olisi tuhoisaa, jos lääkkeillä olisi yhtä hykerryttäviä nimiä kuin menneinä aikoina. Voisimme innostuva vielä syömään kaikenlaisia ilopillereitä ja surunsalpaajia hyvinkin herkästi.
Samaa minäkin olisin veikannut kuin Olli: kuvaaja peljästyi tippoja. Toinen veikkaukseni on, että tipoilla olisi torjuttu tai paranneltu peljästyneitä hermoja. Luulääkkeellä kai paranneltaisiin luita, luulisin.
Louhi, eivätkö nimet annakin paljon enemmän viitteitä lääkkeiden käyttötarkoituksesta kuin mitkään nykyiset nimet?
Tämäpä oli hyvä osallistuja valokuvatorstaihin! Nimestä tulee ihan mieleen ne Harry Potterien taikajuomien nimet, uskaltaisipa joku lääkefirma testata tuollaisia taas. Taitaa vain rahahyöty saman nimen käytöstä kaikissa maissa painaa enemmän vaa'assa.
Hyvää joulua!
Hauka oivallus, Timo. Harry Potter -kirjoistahan nuo tosiaan ovatkin tuttuja tuollaiset nimet.
Olet varmaankin oikeassa: selitykset nykykäytännölle ovat varmaan kansainvälisen kaupan sanelemia.
Hyvää joulua sinulle Timo ja teille kaikille muillekin :)
Hyvää Joulua!
Lähetä kommentti