Eilen tuli kaksi mielenkiintoista työelämäuutista: sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä on puuttumassa masennuksen takia kirjoitettaviin pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Hesarin uutisen mukaan on tarkoitus parantaa työntekijän ihmisoikeuksia.
Toinen mielenterveysuutinen koski akavalaisten työpaikkojen kiusaamisongelmaa, joka on Suomessa maailmanmestaruusluokkaa.
Asiat liittyvät jossain määrin yhteen; kiusaaminen osaltaan aiheuttaa masennusta.
Näyttää siltä, että Hyssälä työryhmineen on ison haasteen edessä, onhan ilkeydestä viime vuosina tehty sosiaalisesti sallittua ja se on jo viihteellistettykin. Jotta parannusta tulisi, suomalaisten on opeteltava kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja olemaan syrjimättä ketään.
Itseni on vaikea uskoa, että parannusta olisi luvassa. Esimerkkejä huonoista työpaikoista, työtovereiden ja työntekijöiden huonosta kohtelusta on niin paljon, ettei jaksa innostua.
Tökerö käytös alkaa monella työpaikalla jo aamusta.
Lähtemättömän vaikutuksen jätti itseeni ihminen, joka naureskeli sitä, että heidän työpaikallaan on korkeapalkkainen ammattilainen, jolle ei löydy mitään tekemistä. Tämä tapahtui julkisessa terveydenhuollossa 2000-luvulla.
10 kommenttia:
Johtajan ylläpitämä suosikkijärjestelmä muokkaa otollista maaperä kiusaamis"kulttuurille".
Moni paha (ja hyvä) lähtee työyhteisöissä ylhäältä. Esimiehet on pantu paljon vartijoiksi. Jokainen on myös vastuussa omasta käytöksestään ja reiluudestaan, mutta jos johtaja on mätä, jälki tekee tuhoaan.
Työhteisö ei saisi olla irvokas pelikenttä.
Paju, olen samaa mieltä kanssasi. Perustuupa suosikkijärjestelmä mille periaatteelle hyvänsä ja ovatpa sen ilmenemismuodot mitkä tahansa, tulokset työntekijöiden hyvinvoinnin ja terveyden kannalta ovat nähdäkseni ilman muuta miinusmerkkisiä.
Pomon epäpätevyyden vielä sulattaa, jos hän on ihmisenä kypsä. Sen sijaan jos esimies on johtajakoulutuksen läpikäynyt, mutta vuorovaikutustaidoiltaan lahjaton ja tunneälyn puutteessa, voi alaisten tilanne olla tukala.
Tällä en tarkoita, että ihannoisin pehmeää johtajaa. Pehmeyttä käytetään hyväksi. Johtaminen on nähdäkseni yksinäistä työtä ja vaatisi tervettä minuutta.
Jos työpaikalla puhkeaa burn out -epidemia, tulisi työpaikan vuorovaikutus-, suosikki- ja valtasuhteet selvittää. Luulen edelleen, ettei tekisi pahaa, jos esimiehen palkka sidottaisi burn out -poissaolojen ja työkyvyttömyyksien määrän kehitykseen.
Elämä ei ole pelkkää työntekoa, mutta moni menettää toimintakykynsä vuosiksi huonon johtajuuden seurauksena.
Ikävää on myös se, jos esimieheksi valitaan "epävakaa" persoonallisuus, joka voisi olla pätevä, mutta ailahtelee omien mielialojensa ja stressin(?) takia.
Minusta töissä ei pitäisi joutua "nuuskimaan ilmaa", vaan työhön liittyvistä asioista pitää voida puhua ilman, että täytyy ensin kartoittaa esimiehensä mielialat.
Olisihan se mukavaa, Elegia...
Meillä jokaisella on omat traumamme ja luonnevikamme. Pomon ammattitaitoon soisi kuuluvan sen, että tunnevaihtelut eivät vaikuta työstä suoriutumiseen, mutta helpostihan se pomon paha tuuli kostautuu hierarkiassa alaspäin ja lopulta purkautuu sähköisesti vasta kotona joko puolisoon tai lapsiin, jos sellaisia on – tai sitten etsii muita aggressionjohdattimia.
Olen juuri kirjoittamassa erään yhteisön historiaa. Yksi alainen mainitsi eräästä eläkkeelle siirtyvästä esimiehestä, että tämä ei ollut koskaan pahalla päällä. Epäilemättä pomolla oli paineita, mutta hän ei purkanut mahdollista ahdistuneisuuttaan alaisiinsa. (Kyseinen henkilö olisi ollut ensimmäisiä kohteita asemansa tähden.) Ristiriitojakin kyseinen pomo selvästi kohtasi, mutta luulen, että hänellä ihan oikeasti oli keskivertoa enemmän tunneälyä.
well... ja jos johtajalla on pallo hukassa, visio on hänen mielestään ajan haaskausta kun maailma muuttuu muutenkin, mutta silti pitäisi tulostakin tehdä, ettei lennä ulos, niin kenelläkään ei ole enää kivaa.
Niinpä, Neulekirppu. Olen ennenkin täällä muistellut entistä tj:tani, jonka sloganeita olivat Tulosta tai ulos ja Ovella on nuorempia, halvempia, parempia jonossa... niinkuin olikin. Ei ole ikävä tuotakaan herraa (sai muuten itsekin kenkää, kun meni niin painostavaksi koko bisnekset, että ei enää tullut minkäänlaista tulosta; sattui pilkka omaankin nilkkaan).
Nykyisin monessa isommassa firmassa tehdään työtyytyväisyyskyselyjä. Jos työntekijät puhaltavat yhteen hiileen ja antavat esimiehelle "nollat", niin epäilemättä vielä ylemmältä taholta asiaan puututaan ja kyseisen pikkunatsin uratuubille nouseekin eteen seinä. Varsinkin jos aiemmissa mittauksissa toiselle pomolle on tullut korkeammat tulokset. Se tosin edellyttää sopivankokoista isohkoa organisaatiota, jossa niitä tehdään ja tuloksien annetaan vaikuttaa henkilöstöpolitiikkaan.
Työntekijöiden yllättäen ilmenneeseen yksituumaisuuteen katkesi tuon tj:n uraputki. (Tuo organisaatio on pienehkö ja siitä pitäen siellä on liipasinsormi ollutkin tosi herkässä.)
Hallitusta tuskin olisi kiinnostanut työntekijöiden tyytyväisyys, mutta tulos sitä näkyi kiinnostavan.
Alunperin, jos syyllistä kysellään, vika oli tietysti hallituksessa, joka palkkasi tj:ksi henkilön, jolla ei edes ollut kiinnostusta henkilöstön hyvinvointiin, vaikka kyseessä on luovan työyhteisön johtaminen ja jolla ei ollut myöskään riittäviä bisnestaitoja.
Voin omalta kohdaltani luvata että siellä missä minä teen töitä, elän ja hengitän, ei ole ilkeyttä ja kiusaamista sikäli kun pystyn asiaan vaikuttamaan! En ryhdy ilkeilijäksi enkä sellaisten myötäilijäksi.
Rita, kovassa maailmassa tuollainen hyvyys ei voi olla saavuttamatta vastakaikua.
Itse olen päättänyt olla heikomman puolella.
Lähetä kommentti