Minulla onkin aivan uusi tauti eli hirmuinen nokkosrokko, sieni tai joku muu. Olo on ihan sietämätön.Ystäväni ei kuitenkaan pääse terveyskeskukseen. Pitäisi mennä aamulla ennen kahdeksaa jonottamaan akuttiaikaa terveyskeskukseen, puhelimella varmaaninen ei onnistu. Omalääkärille ei ole lainkaan asiaa, kun kaikki ajat ovat varattuina maailman tappiin. (Terveyskeskuslääkäri numero kakkosella oli sivumennen sanoen mielenkiintoinen aikaasäästävä metodi: hän ei tahtonut nähdä ollenkaan potilaan jalkaa, vaan oli papereitten perusteella vakuuttunut siitä, että tietää, mikä sairaus on kyseessä.)
Ystäväni luovutti ja päätti sijoittaa yksityislääkärille. Asia hoitui heti täysin mutkattomasti. Hän sai ajan lääkärille, "jolla on valtuus kirjoittaa lähete suoraan allergiasairaalaan". Olisi mukavaa, jos sellaiset valtuudet annettaisi myös terveyskeskuslääkäreille täällä Hesassa, ei tarvitsisi lääkäreiden tyytyä suorittamaan kokeita siitä, mikä lääke puree oireisiin.
9 kommenttia:
Olen alkanut epäillä, ettei hoito akuuteissakaan tilanteissa aina ole turvattu. Tuo sinun kertomasi tapaus tukee hyvin veljeni tapausta.
Veljeni mursi jalkansa jokin aika sitten viikonloppuna. Hän otti taksin päivystykseen, jossa odotteli aamuun asti saamatta hoitoa.
Lopulta hän kyllästyi ja häipyi kotiinsa. Kotona hän makasi sunnuntain miettien, mitä tekisi. Maanantaina hän meni terveyskeskukseen "akuuttipotilaana". Sieltä hänet lähetettiin (aikansa odoteltuaan) sairaalan ensiapuun, jossa hän istui noin 8 tuntia ennen kuin pääsi lääkärille.
Lääkäri määräsi röntgenit ja sitten taas odoteltiin. Jalka oli murtunut monesta kohtaa ja veljeni otettiin saman tien sisään sairaalaan. Jalka piti leikata.
Veljeni epäilee, ettei hänen vammaa otettu vakavasti, koska hän astui murtuneella jalalla. Mitä muuta hän olisi tehnyt? Ei hän itsekään tiennyt, mikä on vikana. Nyt on sitten ruuvit jalassa ja kipsi pysyy pari kuukautta.
Kannattaa pitää huoli, että on lompakossa ylimääräistä, jos vaikka sattuu sairastumaan akuutisti!
Niin, Elegia, ja systeemin ulkopuolelle lipsahtavat jälleen kerran ne, joilta ei löydy rahaa vaikka kuinka rutistettaisiin.
olen suositellut blogiasi osaksi BlogDay 2007 -tapahtumaa, linkistä pääset katsomaan, mitä se tarkoittaa.
Kiitos, Elegia. BlogDay 2007 näkyy olevan mielenkiintoinen hanke. Ilman muuta asia kiinnostaa.
Huh huijaa...
Tiedän tunteen.
Nimimerkillä kokemusta on kuluvalta kesältä.
Minä tiedän ihmisiä, joilla ei ole kertakaikkiaan rahaa minkäänlaiseen tai (ainakaan yksityiselle) lääkäriin saatika sitten lääkkeisiin ja ruokaan. Loppukuun olet nälässä. Tuolla Hengitysliitto Helin sivulla on sellainen kirjoitusaihe kuin Ruoka vai lääkkeet, johon tälaisen kokeneet voivat kirjoittaa kokemuksiaan tiedoksi päättäjille.
Neulekirppu, kokemusta on itsellänikin.
Anonyymi, juuri tästä asiasta olen minäkin huolissani. Pelkään, että päättäjät ja korkeapalkkaiset virkamiehet ovat vieraantuneet pätkätyöläisten, oikeasti matalapalkkaisten ja työttömien, eläkeläisten ja lapsiperheiden taloustilanteesta niin paljon, että käytännöt perustuvat ajatukselle, että moni kyllästyy odottamaan ja menee yksityiselle. Pari vuotta sitten esimerkiksi meillä Helsingin Puistolassa terveyskeskuksen puhelinvastaaja vielä ehdotti suoraan, että ettekö voisi mennä yksityislääkärille, Nyt sitä ei uskalleta sanoa suoraan, vaan se ilmaistaan niin, että ei löydy aikoja tai ettei lähetetä eteenpäin oikeisiin tutkimuksiin, vaikka tarve olisi kuinka ilmeinen.
Luulin et Suames äkkii pääsee hoitoon, äitikin kyläillessä sai reseptit heti apteekin lääkäriltä.
Rahalla pääsee, Hannele.
Reseptien uusiminen on tosiaan helppoa, jos lääkäri ei halua nähdä potilasta.
Lähetä kommentti