Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
16.8.07
Valokuvatorstai: Kas kummaa
Valokuvatorstain tämän viikon haaste on Kas kummaa. Tällaisessa kesämaisemassa helsinkiläinen seurue virkistäytyi viime keväänä kuoromatkalla Humppilassa.
Heljä Liukko-Sundströmin atelje on Tampereelle johtavan tien varressa. Professori Liukko-Sundström on maalannut ateljensa ulkoseinän täyteen kukkia. Hänen tarkoituksensa on tietääkseni vähitellen muuttaa seinä keramiikaksi.
Niin, hänellä on hyvin omintakeinen tyyli ja väripaletti. Ihastuin tähän kukkaketoon perinjuurin. Olisi mukavaa, jos ympäristössä olisi enemmänkin kuvataidetta.
Mutta kukkaketohan näyttää juuri tuolta kun makaa keväisellä valkovuokkopedillä mahallaan ja siristää vöhön silmiään... Nuo etualan hahmot ovat sitten niitä maahisia, joita näkee, jos makaa ihan hiljaa ja on onnekas. Hieno kuva.
24 kommenttia:
Suuria ovat kukat Humppilassa. ;D
Hieno tausta. Onko se maalaus vai painotuote?
Heljä Liukko-Sundströmin atelje on Tampereelle johtavan tien varressa. Professori Liukko-Sundström on maalannut ateljensa ulkoseinän täyteen kukkia. Hänen tarkoituksensa on tietääkseni vähitellen muuttaa seinä keramiikaksi.
Hieno! Taiteilijan tunnistaa tyylistään (varsinkin kun jo paljastit).
Niin, hänellä on hyvin omintakeinen tyyli ja väripaletti. Ihastuin tähän kukkaketoon perinjuurin. Olisi mukavaa, jos ympäristössä olisi enemmänkin kuvataidetta.
Ooohhh...Mikäs tuolla on lauleskella keskellä "kukkaketoa". :) Niin on suu messingillä, jotta hauskaa kai siellä on ollut....kukkakedolla.
Joo, lauloivat tosiaan ihanasti sekä tuossa ateljessa että Humppilan kauniissa kirkossa.
Ja ihan perinteinen oikea järjestys, mies istuu.
On siinä kukkaa. Mutta missä ovat mehiläiset..?
Joo, Helanes, se on mun oma ukkoni. Olisin huolissani, jos olisi vieraille naisille kohteliaampi kuin kotona, mutta ei näytä olevan huolta.
Olli, mehilaisiä ei ollut mailla halmeilla. Ovat tänä kesänä olleet vähissä, jopa kuvataiteessa tietääkseni.
Silmissä oikein vilisee tuo tausta. Melkein etoo. Oikea luonto on aina oikeaa.
Kuule, Hansu, kun täältä Hesasta lähtee kehä III:n yli, on parasta saada kunnon annos kukkaisenergiaa kerralla.
Joku sanoi että purjehtiminen on tärkeää, mutta tästä kuvasta ja tarinasta tulee mieleen, onko sittenkin laulu ja taide?
Ehkö on tärkeää, että on tärkeitä asioita. Tohtori Markku T. Hyypän mukaanhan kirkkokuorossa laualminen pidentää elinikää.
Mutta kukkaketohan näyttää juuri tuolta kun makaa keväisellä valkovuokkopedillä mahallaan ja siristää vöhön silmiään... Nuo etualan hahmot ovat sitten niitä maahisia, joita näkee, jos makaa ihan hiljaa ja on onnekas. Hieno kuva.
Kiitos, Tintti.
On kyllä kankaassa perspektiivit (tai jokin sellainen) kohdallaan kun tuntuu että tausta oikeasti taipuu kuin mäenkukkula.
Kyllä vain, jokin tässä kuvassa näyttää kummalta. Kaareva tausta, hurjan isot kukat ihmisiin suhteutettuna. Mutta hauska, kyllä.
Kutuharju ja Tuima, siis kyseessä on betoniseinä.
Raikas kuva!
Nohna, tosiaan: nämä kukat eivät kuihdu.
Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Siksi on mukavaa, kun pääsee välillä kukkaisten keskelle.
:)
Ihana kukkaketo! Minäkin kummastelin tuota toteutusta kunnes selvensit. Ihmeellistä että betoniseinästä voi saada näin kauniin.
Niin, Salka, kiva, että kummastelit.
Lähetä kommentti