Kepan Kumppani-lehdessä Kirsi Cheas kertoo, että banaaniyhtiö Chiquita tuomittiin 25 miljoonan dollarin sakkorangaistukseen Yhdysvalloissa sen tuettua tuhansiin murhiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneitä puolisotilaallisia joukkoja Kolumbiassa.
Columbian sisäministeri on pettynyt siihen, että vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneet henkilöt pääsevät tilanteesta pelkillä yhtiölle annetuilla pienillä sakoilla.
Pitää katsoa, mitä banaaneja suuhunsa pistää.
6 kommenttia:
Tämäkin tapaus taitaa olla vain jäävuoren huippu.
Siirretään vaan lisää tuotantoa halppismaihin, jotta pääomasijoittajat saavat enemmän rahaa ja ihmiset voivat kaikkialla yhä huonommin. Mitäs siitä, kun itse saamme vaan ostaa kaikkea halvalla.
Eikös Chiquita Suomessa tue lasten liikuntaa, muistaakseni Pirkka-lehdessä oli joku mainos siitä, että banaaneista menee muutama sentti tähän hyvään ja kannatettavaan asiaan. No, liikuntaa kai ne partiotkin harrastaa (anteeksi typerä vitsi). Riittääköhän näillä firmoille kaksi naamaa vai löytyykö vielä useampia?
Niin, Chiquita ja United Fruit Company ovat tulleet tutuiksi näissä riistoympyröissä jo vuosikymmeniä. Tämä on sitä globalisaatiota.
Ja suomalainen mussuttaa tyytyväisenä näidä kuolepartioiden tuottamia "herkkuja". Kyse ei ole pelkästään hedelmistä vaan koskee lähes kaikkia tuoteryhmiä leluista lähtien.
Hyvä kun otit tämän taas esiin.
Meillä banaanit ovat olleet pitkään niitä reilun kaupan tuotteita. Vaikka tiedän siinäkin jutussa olevan toisen puolensa, lähinnä markkinoiden jakautuminen, ja suuryhtiöilläkin, samoilla seuduilla kuin reilun kaupan viljelijöillä, työntekijänsä, jotka ovat palkkansa ansainneet.
Meillä ei ole syöty näitä kai 15 vuoteen, tietyistä syistä. Kuten ei Nestlên tuotteitakaan. Ja boikotissa on vähän omiakin juttuja. Jos edes ne voi jättää väliin, vaikka köyhä onkin. On edes pikkuisen parempi omatunto!
Neulekirppu, tuotannon siirtäminen halpismaihin ei ole kestävää kehitystä, mutta tässä yhteydessä suupieneeni nousi hymynkare, sillä banaaninviljely on Suomessa toistaiseksi aika vähäistä.
Kaisa. juuri tuonkaltaisilla markkinointitempuilla yritys pyrkii kirkastamaan kilpeään suomalaisten kuluttajien silmissä. Meidän toimittajien työksi jää sitten kertoa, montako senttiä banaanikilon hinnasta menee kenties kolumbialaisille kuolemanpartioille ja montako senttiä yrityssakkoihin.
Halo Efekti, se on muuten yksi ja sama bulju. Kun nimi mustuu kuluttajien silmissä, täytyy ottaa uusi. Samaa nimenvaihtopolitiikkaa on käytetty laajalti tupakkateollisuudessa, firmat ovat vaihtaneet nimeään melko taajaan. Kriittinen kuluttajuus on kova homma.
En kovasti hämmästyisi, vaikka epäeettistä toimintaa harjoittavat tahot pyrkisivät kiinnittämään huomiotamme toisaalle, pois demokratian, ihmisoikeuksien ja sananvapauden loukkauksista. Löytyneekö sitten toimittajia, joilla on mahdollisuus tutkia tällaista sumutusta, on ohan eri juttu. Epäilen.
Kari, itse myös ostan näitä reilun kaupan merkillä varustettuja banaaneja. Pienet ihmiset, työmuurahaiset, ovat tosiaan vaarassa jäädä ilman toimeentuloa, mutta yritysten nepäeettinen toiminta saattaa riistää heiltä tai heidän läheisiltään elämän.
Polga, joskus ei eettisyys edes käy kukkaron päälle, vaan suorastaan helpottaa, kun ei tarvitse ostaa.
Lähetä kommentti