Globalisaatio on nousemassa uudelle tasolle: intialainen vaatefirma Fibre & Fabrics International (FFI) uhkaa kansainvälisellä pidätysmääräyksellä järjestöjä, jotka ovat arvostelleet yhtiön Bangaloren tehtaiden työoloja. Firma uhkaa myös internetoperaattoreita, jotka sallivat tällaisen ennenkuulumattoman sananvapauden käytön, että työntekijöiden epäinhimillisestä kohtelusta kerrotaan julkisesti.
Nytpä syynäämään vaatekaupassa tarkemmin, mitä niskalapussa sanotaan ja aktiivisemmin kyselemään, miten eettisesti vaate todellisuudessa on tuotettu.
Via SASKin eli Suomen Ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksen uutispalvelu. Sama uutinen löytyy myös oneworldnetin uutisista.
Kuluttajaviraston eko-ostajan opas antaa sekin näkökohtia vaateostoksille.
4 kommenttia:
Laitoin heti kyseisiä rytkyjä Suomessa kaupittelevat Spirit Storen ja JC:n henkilökohtaiselle ostoboikottilistalle, vaikka en mä niissä muutenkaan asioisi kun ne on sellasia teinixbuljuja ja en ole enää kohderyhmää.
Hyi, hyi!
Kiitos tiedosta, Halo. En vielä ehtinytkään tutkia, mitkä tahot myyvät kyseisen tahon tuotteita.
Kerroin oman perheen nuorisolle asiasta heti ja kerron sinulta saamani tiedon myös.
Lähellä tai ainakin lähempänä ekologisesti tuotettu on usein eettinen valinta. Jos vaikka ovat vähän kalliimpia, menojaan voi säädellä sillä kuinka usein vaatteita ostaa. Eivätkä välttämättä ole juuri kalliimpiakaan.
Tuo rätit & lumput -osasto on välillä vaikea jäljittää! Oikeasti. Kun Joutsenmerkinkin saa, jos tietty prossaosuus on tehty tahi teetetty Suomessa. Muu tehdään Eestissä, Portugalissa jne. Että näin meillä! Tosin en muista, milloin olen ostanut vaatteita muualta kuin kirppikseltä tai Huutiksesta. Ja silloinkin merkkejä, jotka tiedän. Juu - näissä asioissa olen kronkeli, allegrioivana tiedän mikä käy päälle, läskinä tiedän mikä sopii päälle ja kierrättäjänä ostan mieluusti käytettyä tavaraa! Vaikka usein hyvästä käytetystä saakin sitten maksaa enemmän kuin jostain uudesta lumpusta, joka leviää eka pesussa ja on tuotettu vaikkapa Indiassa tai Kiinassa...
Kävin katsomassa tuon pohjoismaisen ympäristömerkin myöntämiskriteerit. (Oli muuten mutkikas polku.) Merkin voi saada tuote, joka ei ole suomalainen tai pohjoismainen, joten siitä ei näe, onko lähellä tuotettu. Ja totta on, että alkuperää on vaikea jäljittää muutenkin; niissä kun usein lukee jotain epämääräistä tai ei mitään tuotteen alkuperästä.
Polga, minä myös käytän kierrätysvaatteita, paitsi töissä. Freen epäsäännölliset tulot ovat opettaneet nuukuuteen ja nuukuus on kai usein ekologista.
Lähetä kommentti