Muutama päivä sitten olin Gyllenberg-säätiön järjestämän mielenkiintoisen Music Meets Medicine -symposiumin tiedotustilaisuudessa. Paikalla oli muun muassa säveltäjä Olli Kortekangas. Hän puhui säveltäjän ammatin olemuksesta erittäin kiinnostavasti.
Noukin tähän puutaman ajatuksen Kortekankaan puheenvuorosta:
Jopa suoranaiset virheet saattavat johtaa luoviin innovaatioihin.
Kriisit ovat olennainen osa luovaa työtä, jopa sen edellytys.
Riittämättömyyden tunne ja uupumus ovat tuttuja luovan työn tekijälle.
Säveltäjällä on oltava elämää oman ammatin ulkopuolella.
Yksin työskentely, kyky sietää yksinäisyyttä, jopa nauttia siitä, on työn edellytys.
Vastoin yleistä luuloa monet hyvät säveltäjät ovat olleet taitavia myös töidensä markkinoinnissa.
Kortekangas kärjisti pohdintansa siihen, onko luovuus itse asiassa eräänlainen sairaus.
Ajatus siitä, että luovuus on jokin syndrooma, on mielestäni hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti