15.9.07

Mielenterveysjärjestö perää hoitokulttuurin muutosta

Mielenterveyden keskusliiton liittovaltuusto vaatii tämänpäiväisessä julkilausumassaan mielenterveyslain noudattamisen tiukempaa valvontaa:
Psykiatrisessa hoidossa on kyse mitä suurimmassa määrin toiseen ihmiseen kohdistuvasta vallankäytöstä. Vaikka hoito on usein asiallista, oikeaa ja eettisesti hyväksyttävää, Mielenterveyden keskusliiton tietoon on tullut paljon tapauksia, joissa potilaan itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta on tarpeettomasti loukattu. Mielenterveyslain valvontaa onkin syytä tiukentaa.
Sairaaloissa on jopa rikottu lakia esimerkiksi käyttämällä eristämistä rangaistuksena. Eristämisellä tai millään pakkotoimella ei saa olla koskaan rangaistusluonnetta, vaan sillä pitää aina olla hoidollinen ja lääketieteellinen peruste. Potilaan rauhoittaminen injektiolääkityksellä vastoin hänen tahtoaan ei myöskään ole hyvää ja tarkoituksenmukaista, yksilöllisen tarpeen mukaista hoitoa.
Kankaisen pakkopaidan tilalle on tullut kemiallinen pakkopaita ylilääkitsemällä potilaita. Tämä on yhtä tuomittavaa kuin vielä 1950-luvulla käytetty insuliinihoito. Toimintatapaa on perusteltu henkilökuntapulalla.
Kun hoitajia on liian vähän, lääkintää ja eristämistä käytetään hoidon korvikkeena. Liitto katsoo kuitenkin, että syynä on enemmänkin vanhan, alistavan hoitokulttuurin ja hoitokäytäntöjen jäänteet. Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan Suomessa käytetään pakkotoimia enemmän kuin muissa Euroopan maissa. Pelkkä hoitajien määrän lisääminen ei auta ellei samalla saada hoitokulttuuriin muutosta ja hyvää hoidon laatua taattua.
Ihmisoikeuksiin kuuluu, että jokaista potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, ja hänen itsemäärämisoikeuttaan kunnioitetaan viimeiseen saakka. Kohtelun pitää olla ihmisarvoista ja inhimillistä kaikissa tilanteissa terveydentilasta riippumatta.
Mielenterveyden keskusliitto ry on mielenterveyspotilaiden, -kuntoutujien ja omaisten itsenäinen kansalaisjärjestö.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyesti: myös psyykenpotilailla ja -kuntoutujilla on ihmisoikeudet. Tai toisin: myös psyykenpotilaat ja -kuntoutujat ovat ihmisiä. Yksinkertainen asia, joka verkkokeskustelujen perusteella monelta tuntuu unohtuvan.

KirsiMy kirjoitti...

Juuri tästä on julkilausumassakin kyse. On kummallista, että ihmisille edes tarvitsee sanoa tuollaista asiaa, minkä pitäisi olla täysin selvä.

Anonyymi kirjoitti...

Hei pitkästä aikaa! Siis potilaita on aina kohdeltava kunnioittavasti ja inhimillisesti, mutta mutta kyllä pitää olla myös keinoja rauhoittaa tilanteita joissa puhe ei auta/ mene perille. Aiheesta pitää toki puhua, mutta ne puheet muuttuvat usein syyttelyksi. Olen nähnyt psyk.sairaalan kehittyvän parempaan suuntaan, mutta pieni pelko iskee kun miettii mihin kaikki vaatimukset johtavat. Henkilökuntaa on vähän ja potilaat tulevat (pääsevät?!) hoitoon entistä huonommassa kunnossa. En haluaisi pelätä töissä, pelätä hoitajien ja potilaiden turvallisuuden puolesta. Jos rajoituskeinot vähenevät tämä tulee tapahtumaan.

KirsiMy kirjoitti...

Anneli, ei ole eettistä, että hoitajapulaa tai hoitajien pelkoja hoidetaan lääkitsemällä potilaita. Hoitajapulaan ainoa järkevä lääke on henkilökunnan riittävä mitoitus; se auttaa osin myös hoitajien pelkoihin.

Lääkärin eettisissä ohjeissa sanotaan: "Lääkäri älköön käyttäkö arvovaltaansa siten, että potilaan oikeus määrätä itsestään joutuu uhanalaiseksi. Silloinkin kun potilas ei pysty ilmaisemaan tahtoaan, on lääkärin velvollisuutena toimia potilaan parhaaksi."
Tässä on myös hoitotyön eettinen perusta. Sairaanhoitajien eettiset ohjeet ovat samansuuntaiset: "Sairaanhoitaja kunnioittaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja järjestää potilaalle mahdollisuuksia osallistua omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon."

Kuka tahansa meistä voi yhtenä päivänä olla potilas, ehkäpä psykiatrisessa sairaalassa tai dementiaosastolla, vaikka kukaan ei sitä itsestään uskoisi.
Saattaa myös olla, ettei meillä olekaan rahaa ostaa itsellemme ihmisarvoista kohtelua, vaan joudumme ehkä tyytymään siihen, että hoitajapulaa tai hoitajien alipalkkausta korvataan sillä, että itsellemme sitten syötetään kemiallista pakkopaitaa.
Pelolle ei pidä puolin eikä toisin antaa sijaa eikä sen syntymistä saa ehkäistä kemiallisin keinoin sen paremmin potilaita lääkiten kuin itseäänkään. Vain lääketieteen vaatima lääkehoito pitää antaa.

Kemiallinen pakkopaita on edelleen mitä ilmeisimmin maan tapa, vaikka professori Sirkka-Liisa Kivelä asiaan voimakkaasti puuttui vanhustenhoidon osalta omassa selvitystyössään. Muiden kuin vanhusten psykiatrisen hoidon puolelta vastaava pohdinta on vielä tekemättä. Nyt on siis aika puhua siitä, mitä ihmisarvo on ja mikä on ihmisarvoista hoitoa.

Anonyymi kirjoitti...

http://tinyurl.com/2umhpu

Kommentti:

Psykiatrisissa laitoksissa lakia noudatetaan varsin tarkasti ja pakkokeinoissa on selkeä seurantajärestelmä. Eristämiset ja tahdosta riippumattomat toimenpiteet tarkastetaan säännöllisesti läänien hallinto-oikeuksissa.

Sosiaalialan laitokset, vanhainkodit ja somaattiset sairaalat ovat vailla selkeää yleisohjeistusta.

Eduskunnan oikeusasiamies on TEO:n edustajan kertoman mukaan selvitellyt muutamia yleissairaalassa tapahtuneita tahdonvastaisia toimenpiteitä. Tavallisin lienee sekavan, delirööttisen potilaan rauhoittelu tämän oman turvallisuuden ja terveyden takaamiseksi. EOA on antanut STM:lle ohjeen laatia nopeasti laki ja ohjeistus näitä tilanteita varten.

Hoitohenkilökunnan asema on kohtuuton nykyisin. Tähän saakka on selvitty tehtyjen toimenpiteiden perustelujen ja tapahtumien tiiviillä kirjaamisella mahdollista jälkikäteisarviota varten.

Keskustelu potilaan oikeuksista on ilman muuta kannatettava asia. Valitettavasti poliittiset päättäjät eivät aina tiedä, mitä tekevät.

Terveydenhoitoalta karsiutuvat nopeasti alalle soveltumattomat henkilöt tiiviin sosiaalisen kontrollin ja viranomaisvalvonnan johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

Kun Mielenterveyden keskusliiton mukaan sen tietoon on tullut paljon tapauksia, joissa potilaan itsemääräämisoikeutta ja fyysistä koskemattomuutta on tarpeettomasti loukattu, sinä toteat vain, että lakia noudatetaan ja pakkokeinojen käyttöä seurataan. Voisitko esittää vähän enemmän faktaa väitteesi tueksi?

Kommenttisi haiskahtaa ikävästi asenteelle, ettei psyykkisesti sairaiden ja heitä edustavan järjestön mielipiteistä ole väliä, mikä on valitettavan yleinen käsitys. Ammattilaisilla on omien kokemusteni mukaan tapana asettua potilaiden yläpuolelle ja tarkastella näitä puhtaasti objekteina. Samaan asenteeseen törmää heti kun yrittää tavallisten kansalaisten kanssa keskustella psyykenpotilaiden ja -kuntoutujien oikeuksista.

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisesta yksittäisestä tapauksesta on mahdollista tehdä huomautus sairaanhoitopiirin tai terveyskeskuksen johtavalle lääkärille, lääninhallitukselle tai TEO:lle. Tarvittaessa sosiaali- tai potilasasiamiehen avustuksella, jopa lakimieheen turvautuen.

Kyse ei ole mistään yliolkaisuudesta. Kohdistamattomia heittoja on helppo tehdä, mutta vakuutan pitkään läänin hallintooikeuden asiantuntijajäsenenä toimineena, että ilmitulleet väärinkäytökset pyritään selvittämään pohjiaan myöten.

KirsiMy kirjoitti...

Kiva, OK, että tulet kommentoimaan.
Psykiatrisissa laitoksissa henkilökunnalla lienee paljon parempi ammattitaito kohdata tilanteita, joissa mahdollisesti on turvauduttava pakkokeinoihin kuin vanhustenhuollon laitoksissa tai muissa sosiaalialan yksiköissä.
Ongelmat, joista itse tiedän, ovat ilmenneet juuri sosiaalialan laitoksissa, erityisesti vanhustenhuollon yksiköissä.
On tärkeää, että Mielenterveyden keskusliiton kannanotto ja sen taustalla oleva ilmiö täytyy ottaa julkiseen käsittelyyn. Mielenterveyspotilaat ovat kansalaisjoukko, jonka perusoikeuksien valvonnassa on ilmiselviä puutteita, esimerkiksi sosiaaliturvan palvelujen osalta.

Olen vakuuttunut siitä, että osa ongelmista johtuu siitä, että henkilökuntaa on riittämättömässä määrin ja että potilaaksi pääsee vasta liian sairaana, jolloin työ on kohtuuttoman raskasta; ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta kun on tingitty aika kauan.

Anonyymi, ilmeisesti osoitat kommenttisi OKlle, ymmärsinkö oikein?

KirsiMy kirjoitti...

No niin, OK tulkitsi samalla tavoin kuin minä, että haaste oli osoitettu hänelle ja vastaus tulikin sieltä. Suosittelen myös OK:n blogin seuraamista.