Asunnottomuus ei poistu viisasten miesten konstein

Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) pisti pystyyn ns. viisasten miesten työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin nopeassa aikataulussa ratkaista pitkäaikaisen asunnottomuuden poistaminen vuoteen 2015 mennessä.
Työryhmän puheenjohtajana oli Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen ja jäseninä Helsingin piispa Eero Huovinen, Y-säätiön toimitusjohtaja Hannu Puttonen sekä lääketieteen ja kirurgian tohtori, poliitikko Ilkka Taipale.
Nyt viisaat miehet ovat kokoontuneet viisi kertaa ja saaneet aikaan paksun paperinipun(pdf), joka ratkaisee ongelman – ja sulkee silmät niiltä ongelmilta, joita raportti aiheuttaa.

Pian siis saamme nähdä päivän, jolloin sellaiset vähävaraiset heikon ja pienen ihmisen puolella olevat auttajat kuin Pelastusarmeija siirretään näistä töistä syrjään.
Työryhmällä on kaunis ja ylevä tavoite: saada jokaiselle oma nimi oveen; asuntolat siis jäävät historiaan.

Syntymäkriittisenä ihmettelen, miten päihdeongelmista kärsivät miehet, joilla on vahva yhteisöllisyyden tarve, aiotaan vierottaa yhteisöstä? Asuntolat ovat edelleen monelle ihmisellä hyvä asuinpaikka, tuttu ja turvallinen. Esimerkiksi Kovaosaisten ystävien asuntolassa pisimpään asuneet ovat olleet siellä kolmisenkymmentä vuotta ja ovat raitistuneet kokonaan. Kun tällaiset ihmiset joutuvat muuttamaan pois tutusta turvallisesta kantakaupingissa sijaitsevasta yhteisöstä ja heille osoitetaan oma yksiö jostain laitakaupungilta, vieraasta ympäristöstä, sosiaalinen verkosto katoaa, ihminen jää yksin kylmään maailmaan.
Minusta tällainen "auttaminen" on heitteillejättöä ja väärin. Minusta ihmisen pitää voida valita halutessaan asuntola-asuminen ja yhteiskunnan tulee tukea tällaista kolmannen sektorin toimintaa sen sijaan että se siirtää palveluita vähitellen liikeyrityksille, joiden päätoimiala on esimerkiksi vartiointi tai siivouspalvelut. Kaupunkihan ei näitä palveluja tuota, vaan ostaa firmoilta. Kolmannen sektorin toimijat on pelattu ulos näiltä markkinoilta sopimattoman toiminta-ajatuksensa tähden, niiden ideanahan on voittoa tavoittelematon lähimmäisenrakkaus. Tällainen vääristää kilpailua.

Toinen kriittinen kysymys viisaille herroille on, eikö omaatuntoa kivistä, kun tietää jo etukäteen, että päihdeongelmaiset ihmiset, joita asunnottomissa on paljon, eivät osaa elää tuollaisessa systeemissä. Kun vuokrat jäävät hoitamatta tai kun tulee ryyppykausi mekkaloineen, asukas lentää pihalle yksiöstään, jonka ovessa hänen oma nimensä on. Mitä sitten? Yhteiskunta sanoo, että oma vika; olemme tehneet kaikkemme heidän auttamisekseen. Tällaista ihmistä ei voi yksinkertaisesti auttaa. Niinpä ihminen hylätään taivasalle. Enää ei ole edes asuntoloita, joihin voisi yrittää, kun ne on kilpailutettu pois tai niiden varustetaso on todettu riittämättömäksi.