Jaa-a, luultavimmin nyt siis hoitoalalle laskeutuu työrauha. Tosin sanoen aletaan kiireesti purkaa työtaistelun varalle luotuja erikoisjärjestelyitä.
Olen seurannut sattuman kaupalla erään sairaanhoitajaksi opiskelevan nuoren ihmisen elämää viime viikkoina. Ilman mitään työtaistelun uhkaakin hän on tehnyt pitkää keikkaa sairaalassa kaikki viikonloput ja lomat. Ei uskoisi, että vuonna 1905 yleislakolla saatiin läpi oikeus 8-tuntiseen työpäivään. Keikkailijan päivät ovat venyneet noin 14-tuntisiksi. Kai se lyö leiville, mutta itseäni mietityttää. Voiko vaikeasti sairaiden potilaiden parissa tehtävässä hoitotyössä olla skarppina kymmenen tunnin hoitoputken jälkeen, kun ei ole pitänyt edes kunnoillisia taukoja? Ja seuraavana aamuna taas seitsemäksi hommiin. Lääkärien osalta ongelma on vielä hurjempi. Huumorilääkäri Armi Paini havainnollistaa asiaa esimerkiksi täällä.
Toinen asia, mikä pistää mietteliääksi, on se, kuinka kauan ihminen jaksaa tuollaista rumbaa. Jatko-opinnot näkyvät siintävän ainakin tämän nuoren sairaanhoitajaopiskelijan mielessä. Niin. Kovin paljon tutkija-sairaanhoitajia ei kuitenkaan oikeasti tarvita.
Sairaaloissa tarvittaisi hoitotyössä jaksavaa ja sitä osaavaa, potilaita kunnioittavaa ja heidän hyväkseen työskentelevää hoitohenkilökuntaa.
3 kommenttia:
Kahden vuoron peräkkäinen tekeminen on ihan jokapäiväistä sairaaloissa, kaikilla osastoilla. Kun sijaisia ei ole, on jonkun jäätävä ne puuttuvien vuorot tekemään. Etukäteen näitä ei tiedä, ja joka paikassa ei edes makseta hälytysrahaa. toivoa sopii, että ehtii pitää pienen tauon vuorojen välillä, koska 16 tuntia aamupäivän eväillä on aika pitkä huki. Useimmiten tästä ei ylimääräisiä korvauksia makseta, aikana (jos mahdollista) saa tunti tunnista. Pitkän päälle ei kukaan tätä jaksa, lepoakin tarvitaan joskus, jopa hoitajat...
Kahta vuoroa peräkkäin jouduttiin ainakin lamakauden alkaessa tekemään, kun ei vaan voinut lähteä kotiin ja sijaisia ei saanut edes palkata jos olisi saanut jonkun kiinni. Ns. poolit purettiin joten jo oman vuoron aikana joutui sairastuneen tilalle soittelemaan viikonloppuna sijaista, kun sijaisvälitys teki päivätyötä eikä vakituisia sijaisia ollut...
Näkisin, että erityisen tärkeää olisi huolehtia siitä, että vuorotyöstä saa riittävän korvauksen rahana tai aikana, on vuorojen tekeminen niin raskasta.
Hoitoalalla on suuria ongelmia, suurempia kuin palkat olivat. Nythän ne ovat poissa päiväjärjestyksestä, jos osapuolet hyväksyvät sovintoehdotuksen.
Ei ole potilaiden kannalta turvallista, että henkilökunta tekee pitkää vuoroa. Väsyneitä ja äkäisiä lääkäreitä ja hoitajia osastoilla, päätöksenteko- ja huomiokyky heikko, työilmapiiri huono. Sellaisia asioita ei rahalla saa. Nyt hoitajat ovat saamassa paljon rahaa, jos sovinto syntyy.
Nyt terveysjohdon tulee kunnissa keskittyä miettimään, miten työ organisoidaan järkevästi. Erityisesti tulee vähentää tarpeetonta yötyötä, josta seuraa monenlaisia riskejä, erityisesti itseäni huolestuttavat potilasturvallisuuteen liittyvät riskit.
Toinen asia, johon on syytä puuttua, on se, että vuorotyövalmiudesta pitää saada parempi korvaus kuin päiväkeikkatöistä. Ei kerro sairaaloiden hyvästä johtamisesta, että päivätyökeikkojen tekeminen on niin kannattavaa, että vakinaisia paikkoja ei saada täytetyiksi. Palkkauksen pitää kannustaa vakinaiseen työhön ja siihen, että vuorotyövalmius on houkutteleva vaihtoehto.
Lähetä kommentti