Eilen oli hommia Taka-Töölössä. Kun työ oli tehty, Mannerheimintie lähti vetämään kaupunkiin päin vastustamattomalla voimalla. Jos olen yksin päättämässä, mieluiten kävelen. Myöhäissyksyn valo on enimmäkseen tasaista ja vaisua, mutta mikäli pilvet väistyvät auringon edestä, valaistus on dramaattinen. Olin tosi tyytyväinen siihen, että kävelin seuraavaan tapaamiseen.
6 kommenttia:
Jännittävä kuva.
Tuollaista oli eilen Töölönlahdella, Anna. Aurinko paistoi ja sai mynkät pilvet näyttämään tosi synkiltä, mutta kirkasti ruskan keltaamat lehdet ja valkaisi nyhruiset rakennukset.
Muutenkin nuo maisemat houkuttaisivat kävelemään aamuvarhaisella tai iltapimeälläkin. Junasta olen välillä ihaillut Töölön lahden valaistusta ja Finlandiatalo näyttää tosi kauniilta valaistuna. Tulisipa enemmän käveltyä noita mutkia...sielu siinä lepäisi. :)
Niin, nyt lahtikin on puhtaampi kuin ennen.
Minäkin olen täällä nautiskellut ulkoilusta ja vaihtelevasta säästä. Kävely virkistää mieltä ja kehoa. Varsinkin työpäivät sisälläviettävät ihmiset tarvitsevat hetken hapekkaampaa ilmaa. Jos on mahdollisuus tehdä pieni kävelylenkki kesken työpäivän se piristää kummasti ja on aina terveellisempää kuin kahvittelu tupakkahuoneessa joka on valitettavasti edelleen monen taukotila.
Salka, joskus aina tulee mieleen, miten etuoikeutettu itse olen kun saan päättää omat työaikani. Jos sää on kaunis enkä ole sopinut tapaamisia, voin lähteä päivällä lenkille kenenkään estämättä. TOimittajan työssä muutenkin on näitä liikkuvuusetuja, paitsi uutismedian hommissa, jossa on kovin villiä lentoa koko ajan.
Lähetä kommentti