Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
21.11.07
Potilaita pitää käännellä
Syöpää sairastava ja sepsiksestä toipuva Prognoosi havainnollistaa oman kokemuksensa pohjalta, miksi potilaita pitäisi käännellä. (Ei heikkohermoisille.)
4 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Tosi tärkeää huonokuntoisille potilaille ja vanhuksille on kääntely, jos he eivät itse siihen pysty. Tiedän kokemuksesta, kun elinsiirron jälkeen eivät huomioineet painautumia kantapäissä tehohoidossa ja kun ne osastolla huomattiin jalat olivat jo aika pahan näköiset. Niitä piti hoitaa telineen päällä roikottaen ja lampaan karvaa kantapäiden alle sekä stestosteroidia sisältävällä salvalla paranneltiin. Aikansa päästä sairas nahka kuoriutui ja tilalle tuli tervettä ihoa. Onko hoitajilla enää aikaa käännellä potilaita? Ei tuollaista pitäisi päästää syntymään...
ja onko aina kyse ajasta vai onko joskus myös kyse siitä, mikä kenenkin töitä on... Luin juuri Sairaanhoitajaliiton tiedotteesta, että he eivät tahdo tehdä töitä, joita vähemmän koulutetut voivat tehdä. Sairaalat ovat kamalan hierarkkisia laitoksia, joissa on selkeä nokkimisjärjesteys. Itse olen ollut kustannustalossa, jossa toimitusjohtaja piti itsestäänselvänä, että kaikki tekevät kaikkea, mitä osaavat tarvittaessa...
Siinä voi potilas herkästi jäädä lehdellä soittelemaan, jos aletaan kovasti nokitella, kenen hommaa käänteleminen on. Potilaat eivät ehkä oikein uskalla ääntään korottaa, kun vaarana on, että soittoihin vastataan entistä hitaammin.
Näin se varmaan on. Olen itsekin ollut aikoinani vanhainkodissa ja siellä tuo nokkimisjärjestys ainakin päti: valkopukuiset nokkivat silloisia keltapukuisia. Keltapukuiset taas niitä vaaleansinipukuisia. :( Meillä ei enää ollutkaan mitään nokittavaa, joten oli parasta vaihtaa työpaikkaa.
Tarjuska, tällaista ylimielisyyttä hönki jokin tiedote, joka meiliini kolahti eilen työtaistelun jälkimainingeista. Että siis isopalkkaiset eivät tikullakaan enää koske joihinkin juttuihin. Tämä saa miettimään, missä määrin tarvitaan missäkin työpaikassa ihmisiä, jotka eivät suostu tekemään siellä tarpeellisia hommia. Kannattaa mitoittaa henkilöstötarpeet työn vaatimusten mukaan ja johdon pitää myös vaatia sitten kyseisten hommien noudattamista itsekultakin. Jotain epäselvää työnjaossa on, jos sairaanhoitajat kaipaavat itselleen sihteereitä.
4 kommenttia:
Tosi tärkeää huonokuntoisille potilaille ja vanhuksille on kääntely, jos he eivät itse siihen pysty. Tiedän kokemuksesta, kun elinsiirron jälkeen eivät huomioineet painautumia kantapäissä tehohoidossa ja kun ne osastolla huomattiin jalat olivat jo aika pahan näköiset. Niitä piti hoitaa telineen päällä roikottaen ja lampaan karvaa kantapäiden alle sekä stestosteroidia sisältävällä salvalla paranneltiin. Aikansa päästä sairas nahka kuoriutui ja tilalle tuli tervettä ihoa. Onko hoitajilla enää aikaa käännellä potilaita? Ei tuollaista pitäisi päästää syntymään...
ja onko aina kyse ajasta vai onko joskus myös kyse siitä, mikä kenenkin töitä on... Luin juuri Sairaanhoitajaliiton tiedotteesta, että he eivät tahdo tehdä töitä, joita vähemmän koulutetut voivat tehdä. Sairaalat ovat kamalan hierarkkisia laitoksia, joissa on selkeä nokkimisjärjesteys. Itse olen ollut kustannustalossa, jossa toimitusjohtaja piti itsestäänselvänä, että kaikki tekevät kaikkea, mitä osaavat tarvittaessa...
Siinä voi potilas herkästi jäädä lehdellä soittelemaan, jos aletaan kovasti nokitella, kenen hommaa käänteleminen on. Potilaat eivät ehkä oikein uskalla ääntään korottaa, kun vaarana on, että soittoihin vastataan entistä hitaammin.
Näin se varmaan on. Olen itsekin ollut aikoinani vanhainkodissa ja siellä tuo nokkimisjärjestys ainakin päti: valkopukuiset nokkivat silloisia keltapukuisia. Keltapukuiset taas niitä vaaleansinipukuisia. :( Meillä ei enää ollutkaan mitään nokittavaa, joten oli parasta vaihtaa työpaikkaa.
Tarjuska, tällaista ylimielisyyttä hönki jokin tiedote, joka meiliini kolahti eilen työtaistelun jälkimainingeista. Että siis isopalkkaiset eivät tikullakaan enää koske joihinkin juttuihin. Tämä saa miettimään, missä määrin tarvitaan missäkin työpaikassa ihmisiä, jotka eivät suostu tekemään siellä tarpeellisia hommia. Kannattaa mitoittaa henkilöstötarpeet työn vaatimusten mukaan ja johdon pitää myös vaatia sitten kyseisten hommien noudattamista itsekultakin. Jotain epäselvää työnjaossa on, jos sairaanhoitajat kaipaavat itselleen sihteereitä.
Lähetä kommentti