Lääketieteen toimittajat järjesti eilen etiikkaseminaarin. Enteellinen oli jo seminaarin nimi: "Lääketieteen toimittajat ja etiikka – onko sitä?"
Lääketieteen toimittajien eettiset kysymykset ovat pitkälti samoja kuin kenen tahansa toimittajan eettiset kysymykset. Joudumme esimerkiksi pohtimaan yleisen edun ja yksilön suojan välitä jännitettä, vaikka sanapari "yleinen etu" poistui Journalistin ohjeista vuonna 1992. Omistajan vaikutusvallan kasvu medioissa lisää piilomainontaa ja tekstimainontaa. EU on mennyt nyt hyväksymään osaltaan tuotesijoittelun viestinnässä. Toivottavasti tuotesijoittelun rajoja ei aleta kokeilla tällä terveyden alalla, huh. Monessa lehdessä oma kustantaja tai markkinointiosasto joka tapauksessa pyrkii vaikuttamaan – ja vaikuttaakin median sisältöihin.
Voiko toimittajaan vaikuttaa vieraanvaraisuudella? Mitä isompi media, sitä vaikeampaa se on. Me freetoimittajat olemme kaikkein suurimpien eettisten kiusausten kohteina. Samoin ovat pienet, köyhät lehdet, joiden omistajat eivät välttämättä itse pysty lähettämään esimerkiksi päätoimittajiaan alan kansainvälisiin tapaamisiin.
Freetoimittajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko tehdä tai olla tekemättä. Freen ammattitaitoon kuitenkin kuuluu korkea etiikka. Saattaa olla, että monentyyppisille toimeksiantajille töitä tekevä free on eettisen osaamisen erityisammattilainen – tai sitten hengissä selviämisen ammattilainen, joka on etiikkansa kuopannut.
4 kommenttia:
Lääketieteen toimittajilta odotan myös, että he poimivat tutkimuksista oleellisen tiedon eivätkä sorru muotijuttuihin.
Kehotan lukemaan osoitteesta http://muurinen.vuodatus.net/
Muurisen kirjoituksen ja menemään linkkien kautta alkuperäiseen tutkimukseen.
Kiitos, Obeesia. Muurisen entry oli kiintoisa. Tutkimusta en käynyt lukemaan, vain yhteenvedon, mutta asia varmaan tuli selväksi. Kävin jo Muuriselle kommentoimassa osan asiaa, mutta entistä enemmän olen joutunut pohtimaan terveysviihteen sisältöä medioissa.
Terveysviihdettä voidaan toki mielestäni tehdä, jos etiikka on hallussa. Nykyisin etiikka vain ei aina ole hallussa, kun terveydestä kirjoitetaan. Erittäin yleinen ja syvästi paheksuttava ylilyönnin aihe on ihmisten koon ruotiminen. Lisäksi on tuo, mistä sanot, että sorrutaan muotijuttuihin. Osasyynä taitaa olla aikakauslehtien samankaltaistuminen. Niissä on ruokajuttuja, sisustusjuttuja, meikkijuttuja, muotijuttuja, laihdutus- ja terveysjuttuja. Onneksi sanomalahdet ovat alkaneet laajentaa juttujaan aikakauslehtien aiemmalle tontille ja tehdä vähän analyyttisempia juttuja. Sieltä saattaa löytyä uutta syvyyttä terveyskirjoitteluun. Tosin Hesarin taannoinen läskikapina-yritys ei todellakaan ollut vielä kovin onnistunut juuri tästä näkökulmasta, vaikka sarjassa oli, totuuden nimissä pitää myöntää, hyviä juttuja (siitä huolimatta että nimi oli heikko ja idea pilaantui sitä myöden). Terveisiä vain Reetta Meriläiselle.
Etiikan kannalta suuri ongelma terveysviestinnässä – nyt en puhu lääketieteen toimittajista – on puhtaasti sisällöllinen. Terveyden nimissä ihmisille tarjotaan huolestuttavan usein neuvoja, jotka pahentavat heidän ongelmiaan. Tyypillisenä esimerkkinä ovat dieetit, jotka kerryttävät kolesterolia verisuonten seinämiin. On epäeettistä suositella tällaisia sepelvaltimotauti- tai aikuistyypin diabetesriskissä olevalle ihmiselle terveysdieettinä.
Tuohon ylempään kirjoitukseesi ei voinut kommentoida...
Kyllä takki on tyhjä...
Monta sammunutta liekkiä...
Meilläkin, kaukana tapahtumapaikasta on juteltu nuorten kanssa.
Varmasti niin tehdään jokaisessa Suomen koulussa.
Hallatar, ajattelin antaa hiljentymisen paikan,
Lähetä kommentti