Mutta eipä nuo kovan linjan lama-ajan politiikkaa yhä vetävät poliitikot muuten usko kuin kova kovaa vastaan. Vihaiset kansalaiset työtaistelujen seuraamuksena ovat ehkä ainoa mahdollisuus saada jotakin kansallista herätettä ummehtuneeseen politiikan vastuunväistämisperinteeseen.
Lääkärithän lakkoillessaan saivat uhkailla ja kiristää ihan vapaasti ilman ministereiden tuomiota. Rahaa kouraan ja vikkelään.
Aivan toisenlaiset äänensävyt ovat nyt pääministerinkin tuomioissa.
Poliitikoilla on outo kieroutunut turvallisuuden tunne siitä, että yhteiskunta pysyy kasassa hyvää tarkoittavien, halpatyövoimana laahustavien ihmisten varassa.
Hyvinvoinnin jakaminen tulisi olla kuuma ideologinen ja poliittinen keskustelu. Mutta ei. Omaisuusvero vaan pois. Rikastuminen kansalaisen unelmaksi.
Vihreätkin ovat pysyneet maltillisen pelokkaina viime 15 vuotta. Kaikki veroprogression purku on sallittu sosiaalidemokraattien kovan linjan oikeistolaista tulevaisuuoptimismia tihkuvassa "realismissa". Valtion päätehtäväksi on muodostunut pääoman suojelu - kansalaisten kustannuksella.
Veroprogressio on siis loivennettu ja hyvinvointiyhteiskunta onnistuneesti purettu. Sitten ihmetellään että minne rahat menee vaikka rahaa liikkuu. Miten ihmeessä? Niin.
Kysymys on ideologiasta, jota vastaan on taisteltava.
Ja niin kauan kuin valittavat opettajat luulevat olevansa porvareita ja Akavan "täysjäseniä", ei heillä ole mitään toivoa muiden pohjoismaiden kaltaisesta arvostuksesta opetustyötä kohtaan. Sairaanhoitajat ottavat loparit työstään, opettajien taas täytyisi ottaa loparit Akavasta. Ja heti, bronto suprissimo.
Joskus "neuvottelu" ei ole oikean ja harkitun asian eteenpäin ajamista.
Arhii, tuntuu liian kovalta muutoksen hinnalta. Avainalojen työntekijöiden lakot ovat tosiaan vaikeita... Erityisen ahtaalle toinen neuvotteluosapuoli joutuu, kun kyseessä on henki ja elämä. Turvallisuudentunne, mikäli sellainen on, saattaa olla savijaloilla. Tosiaan, Arhii, itsekin olen ryhtynyt äimistelemään sitä, mikä yhteiskunnan tehtävä on ja mitkä ovat ydintehtäviä.
Luultavasti jossain vaiheessa on edessä tilanne, jossa palkallaan elävien ja koroillaan elävien etujen eriävyys käy joka tapauksessa täysin ilmeiseksi. Nyt jo on syntynyt kahden kastin yrittäjyyttä: rikkaita isoja yrittäjiä ja pakkoyrittäjiä, kuten freelancereita ja tutkijoita, jotka pitäisi ottaa täysimääräisen sosiaaliturvan piiriin ja luokitella pelkiksi ammatinharjoittajiksi ja joiden kohtelun sosiaaliturvamielessä pitäisi olla samanlaita kuin palkansaajien, mutta näitä yrittäjiä lienee niin paljon, että heidän pitämisensä yrittäjä-kastissa on suurvoittoja tahkoavien kannalta poliittisesti tarkoituksenmukaista.
Demokratian puolesta kannattaa kuitenkin ponnistella, Arhii, oikeuden ottaminen omiin käsiin ei tuota mitään hyvää sekään. Poliittiset keinot ovat tehokkaita, jos niitä vain käytetään eikä jätetä äänestämättä. Nyt jo on syytä toimia: tulevien kunnallisvaalien ehdokasasettelu on tärkeämpi kuin uskoisi ensinäkemältä. Jos ihmisillä on sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat heidän asiaansa, eivät omiaan, äänestysmotivaatio kasvaa. Jos poliitikot pettävät lupauksensa, on paras etsiä sanansa mittaiset päättäjät.
21 kommenttia:
Kannatetaan!
Toimimaan.
Levitin vetoomuksen omaan blogiini.
Kiitos, Kari.
On ennenkin saatu aikaan sopu neuvottelemalla.
Nyt näyttää huolestuttavalta, Blogisisko.
Otan tämän blogiini ja levitän viestiä eteenpäin.
Kiitos, Savisuti.
Vasta äsken kotiuduin erikoishammashoidosta. Ehdottomasti kannatan ja lisäsin tämän blogiini kehoituksella jatkaa eteenpäin viestiä.
Kiitos, Tarjuska.
Kuin myös.
Kiitos, Maria.
Minäkin linkitin.
Kiitos Yuu-gaa.
Liitin blogiini!
Minä myös.
Kiitos teille.
Minäkin mukana. Tietysti.
Kiitos, Liisa. Laitoin itse tuohon sivupalkkiin, niin näkyy pitempään.
Mutta eipä nuo kovan linjan lama-ajan politiikkaa yhä vetävät poliitikot muuten usko kuin kova kovaa vastaan. Vihaiset kansalaiset työtaistelujen seuraamuksena ovat ehkä ainoa mahdollisuus saada jotakin kansallista herätettä ummehtuneeseen politiikan vastuunväistämisperinteeseen.
Lääkärithän lakkoillessaan saivat uhkailla ja kiristää ihan vapaasti ilman ministereiden tuomiota. Rahaa kouraan ja vikkelään.
Aivan toisenlaiset äänensävyt ovat nyt pääministerinkin tuomioissa.
Poliitikoilla on outo kieroutunut turvallisuuden tunne siitä, että yhteiskunta pysyy kasassa hyvää tarkoittavien, halpatyövoimana laahustavien ihmisten varassa.
Hyvinvoinnin jakaminen tulisi olla kuuma ideologinen ja poliittinen keskustelu. Mutta ei. Omaisuusvero vaan pois. Rikastuminen kansalaisen unelmaksi.
Vihreätkin ovat pysyneet maltillisen pelokkaina viime 15 vuotta. Kaikki veroprogression purku on sallittu sosiaalidemokraattien kovan linjan oikeistolaista tulevaisuuoptimismia tihkuvassa "realismissa". Valtion päätehtäväksi on muodostunut pääoman suojelu - kansalaisten kustannuksella.
Veroprogressio on siis loivennettu ja hyvinvointiyhteiskunta onnistuneesti purettu. Sitten ihmetellään että minne rahat menee vaikka rahaa liikkuu. Miten ihmeessä? Niin.
Kysymys on ideologiasta, jota vastaan on taisteltava.
Ja niin kauan kuin valittavat opettajat luulevat olevansa porvareita ja Akavan "täysjäseniä", ei heillä ole mitään toivoa muiden pohjoismaiden kaltaisesta arvostuksesta opetustyötä kohtaan. Sairaanhoitajat ottavat loparit työstään, opettajien taas täytyisi ottaa loparit Akavasta. Ja heti, bronto suprissimo.
Joskus "neuvottelu" ei ole oikean ja harkitun asian eteenpäin ajamista.
Arhii, tuntuu liian kovalta muutoksen hinnalta.
Avainalojen työntekijöiden lakot ovat tosiaan vaikeita... Erityisen ahtaalle toinen neuvotteluosapuoli joutuu, kun kyseessä on henki ja elämä.
Turvallisuudentunne, mikäli sellainen on, saattaa olla savijaloilla.
Tosiaan, Arhii, itsekin olen ryhtynyt äimistelemään sitä, mikä yhteiskunnan tehtävä on ja mitkä ovat ydintehtäviä.
Luultavasti jossain vaiheessa on edessä tilanne, jossa palkallaan elävien ja koroillaan elävien etujen eriävyys käy joka tapauksessa täysin ilmeiseksi.
Nyt jo on syntynyt kahden kastin yrittäjyyttä: rikkaita isoja yrittäjiä ja pakkoyrittäjiä, kuten freelancereita ja tutkijoita, jotka pitäisi ottaa täysimääräisen sosiaaliturvan piiriin ja luokitella pelkiksi ammatinharjoittajiksi ja joiden kohtelun sosiaaliturvamielessä pitäisi olla samanlaita kuin palkansaajien, mutta näitä yrittäjiä lienee niin paljon, että heidän pitämisensä yrittäjä-kastissa on suurvoittoja tahkoavien kannalta poliittisesti tarkoituksenmukaista.
Demokratian puolesta kannattaa kuitenkin ponnistella, Arhii, oikeuden ottaminen omiin käsiin ei tuota mitään hyvää sekään. Poliittiset keinot ovat tehokkaita, jos niitä vain käytetään eikä jätetä äänestämättä. Nyt jo on syytä toimia: tulevien kunnallisvaalien ehdokasasettelu on tärkeämpi kuin uskoisi ensinäkemältä. Jos ihmisillä on sellaisia ehdokkaita, jotka ajavat heidän asiaansa, eivät omiaan, äänestysmotivaatio kasvaa. Jos poliitikot pettävät lupauksensa, on paras etsiä sanansa mittaiset päättäjät.
Lähetä kommentti