Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
1.11.07
Valokuvatorstai: Ei ollut tarkoitus nähdä
Valokuvatorstaina tämän viikon haasteena on näyttää toisille kuva, jota kenenkään ei ollut tarkoitus nähdä. Tämä kuva on otettu tilanteesta, jota ei ollut tarkoitus nähdä.
Nieppi ja Tuima, tai ei olla näkevinään. Savisuti, tuli minullekin tutuksi viimekesäisen kirjaprojektin aikana. Tarjuska, tällaista on kaupungissa. No, maaseutupaikoilla pullonkerääjät tunnetaan ja tiedetään nimeltäkin, jos eivät peitä harrastustaan kaupunkilaisia pullonkerääjiä tarkemmin. Minuakin muuten aina houkuttaa tuo pullojen kerääminen, mutta on kaksi syytä jotka estävät: en tiedä, minne pistäisin pullon ja pelkään, että joku toimittaja sattuu nappaamaan kuvan tilanteesta.
On tietenkin kokonaan toinen asia kerätä pulloja huvikseen kuin elääkseen ja pysyäkseen hengissä. Muistan lukeneeni jutun jostakin pojasta, joka osti itselleen ravihevosen pulloilla keräämillään rahoilla. Meilläkin on harrastettu pullonkeräämistä. Vanhin lapseni keräsi pulloja ja osti Nintendo-pelin joskus 11-vuotiaana. Nolotti välillä viedä niitä kaljapulloja kauppaan.
Niin, mehän emme tiedä syitä, miksi itsekukin kerää pulloja. Itse olen kuullut ihmisistä, jotka tekevät etelänmatkoja keräämiensä pullojen tuotolla. Luulen, että se on mahdollista, elleivät pullorahat mene elämiseen, sillä ainakin Helsingissä pulloja on paljon, ajoittain harmillisen paljon.
Jostakin syystä näkyy saa surulliseksi, vaikken tietenkään voi tietää keräileekö mummo ihan huvin vuoksi omaksi ilokseen pulloja - ikään kuin harrastuksena. Vaikea uskoa.
Minusta ajatus, että eläkkeellä pitää keräillä pulloja, koska ei ole rahaa, on aika lohduton.
Pullojenkerääjät tekevät tärkeää ympäristötyötä. Parempi kerätä tien oheen heitetyt pullot pois kuin särkeä niitä kiviin, kuten myös näyttää valitettavan usein tapahtuvan.
Toisaalta: minäkin vähän säpsähdin, kun kuulin että tuttuni lapsuudesta kerää nykyisin pulloja. Se kerrottiin minulle väheksyvästi ihmetellen.
Hilkka, kierrätystä harjoittavia ihmisiä ilmeisestikin yhdistää vähempään tyytyminen, joko pakon edessä tai vapaaehtoisesti. Mielestäni pullojen ja tölkkien kerääminen pysäkkiroskiksista on arvokasta jätteiden lajittelua. Joskus vain hirvittävät ne terveysriskit, joihin nämä ihmiset altistuvat: kun pistää sokkona käden roskikseen, saattaa saada piston huumeneulasta. Pulloista saattaa saada myös hepatiittitartunnan. Elegia, usein elämän karut tosiasiat pakottavat pullonkeräyshommiin, mutta on aivan toisenlaisiakin syitä. Meillä ihmisillä on vähän eriasteisena esimerkiksi pelko siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat; pulloistahan saa kuitenkin ihan selvää, rehellisesti ansaittua rahaa. Hpy, pitää myöntää, että ajatukset herkästi ohjautuvat tuohon suuntaan. Liisa, parempi kierrätyksessä kuin sirpaleina kadulla, tosiaan. Obeesia, juuri näin. On ihmisen pienuutta, jos ja kun hän arvostelee toista sen perusteella, miten "vähäpätöisiä" asioita toinen tekee. Ari, kiitos tunnustuksesta.
Jos kaupunkielämästä hakemalla hakee hyviä puolia.. niin siellä voi tosiaan hankkia lisätienestiä keräämällä pulloja. Täällä maalla ei löydy kuin käpyjä..
Hieno ajatus ja kuva taas, Kirsi. Vie mietteet moneen: vanhuuteen, köyhyyteen, syrjäytymiseen, kierrätykseen, ympäristön suojeluun. Niin ja vielä Helsinkiinkin!
Ajatuksia herättävä kuva. Minulle tuli lähinnä vihainen olo siksi että mieleeni iski taas ajatus"mikä on tällainen rikas julmurivaltio, joka ei pidä huolta heikoimmista jäsenistään?"
Minua myös oksettaa ja pistää vihaksi sellaiset itseään täynnä olevat "menestyjät", jotka eivät katso kuuluvansa ollenkaan samaan ihmisrotuun tällaistenkaan mummeleiden kanssa.
Täällä Jokelassa pullojen kerääjät eivät ainakaan tee etelänmatkoja, ovat sen näköistä porukkaa. Joka aamu, kun koiralenkin teen niitä tulee vastaan ja tervehtivät kauniisti. Hyvätapaisia ovat. Täällä pulloja tuntuu riittävän. Nuorisolla on hyvät tulot, jättävät aina pullot matkan varrelle vaeltaessaan.
Minussa on jotenkin sellainen valukoostumus, että koen suurta yhteenkuuluvuutta näiden hiljaisten, usein vähän omissa oloissaan olevien kierrättäjien kanssa. Yleensä pauhaan samaan tyyliin kuin sinä, Halo, siitä, että heikoimmistakin jäsenistä on pidettävä huolta. Tässä kierrätysasiassa olen sillä kannalla, että usein emme voi tietää ihmisten motiiveja eikä meidän tarvitsekaan niitä tietää. Ilman pullojen ynnä muiden keräämsitä täytyy jokaisella olla riittävä toimeentulo. Muussa tapauksessa saavat ministerit silkkipuvuissaan hävetä, hävetä, hävetä.
Kootee, varmaan näin on useimmiten. Ulkoiseen olemukseen ei kuitenkaan kannata uskoa ihan loppuun asti. Itse en aikanaan laittaisi parhaimpiani päälle, jos lähtisin pulloja keräilemään. Ikäihmisissä on myös niitä, jotka eivät piittaa ulkoisesta koreilusta, mutta ovat omaksuneet nuukuuden vuosikymmeniä sitten.
En tajunnut että mummo kerää pulloja, ajattelin vain tuota kävelykeppiä ja kärryjä, kuinka vaikeaa on nousta bussiin jos liikkuminen on vaikeaa. Käytän itse tuommoista ostoskärryä kun haen isompia eriä ruokaa kerralla. Sen nostaminen bussiin on hankalaa ja hieman nöyryyttävääkin. Apua ei kukaan ole koskaan tarjonnut. En sitä tosin ole odottanutkaan.
Salka, pyörällinen kauppakassihan on kätevä apuväline moneen lähtöön. Luulen, ettei moni muukaan huomaa pientä elettä: pullon hamuaminen roskiksesta käy aika tottuneesti monelta, joka sitä paljon tekee.
23 kommenttia:
Kuva jota ei näytetä ja ihmisiä joita ei nähdä
Nieppi kuvasikin jo osuvasti kuvan sisällön.
Niimpä, tuttu bussinodotuspaikka.
Kaikkea näkee, vaikka ei olisi tarkoituskaan :)
Nieppi ja Tuima, tai ei olla näkevinään.
Savisuti, tuli minullekin tutuksi viimekesäisen kirjaprojektin aikana.
Tarjuska, tällaista on kaupungissa. No, maaseutupaikoilla pullonkerääjät tunnetaan ja tiedetään nimeltäkin, jos eivät peitä harrastustaan kaupunkilaisia pullonkerääjiä tarkemmin. Minuakin muuten aina houkuttaa tuo pullojen kerääminen, mutta on kaksi syytä jotka estävät: en tiedä, minne pistäisin pullon ja pelkään, että joku toimittaja sattuu nappaamaan kuvan tilanteesta.
On tietenkin kokonaan toinen asia kerätä pulloja huvikseen kuin elääkseen ja pysyäkseen hengissä. Muistan lukeneeni jutun jostakin pojasta, joka osti itselleen ravihevosen pulloilla keräämillään rahoilla.
Meilläkin on harrastettu pullonkeräämistä. Vanhin lapseni keräsi pulloja ja osti Nintendo-pelin joskus 11-vuotiaana. Nolotti välillä viedä niitä kaljapulloja kauppaan.
Niin, mehän emme tiedä syitä, miksi itsekukin kerää pulloja. Itse olen kuullut ihmisistä, jotka tekevät etelänmatkoja keräämiensä pullojen tuotolla. Luulen, että se on mahdollista, elleivät pullorahat mene elämiseen, sillä ainakin Helsingissä pulloja on paljon, ajoittain harmillisen paljon.
Hieno kuva. Varmaan pulloja keräävät osaavat antaa enemmän arvoa pienille asioille, kuin ylenpalttisessa runsaudessa mälläävät.
Jostakin syystä näkyy saa surulliseksi, vaikken tietenkään voi tietää keräileekö mummo ihan huvin vuoksi omaksi ilokseen pulloja - ikään kuin harrastuksena. Vaikea uskoa.
Minusta ajatus, että eläkkeellä pitää keräillä pulloja, koska ei ole rahaa, on aika lohduton.
Tuo on juuri niita (sosiaalisia) kuvia joita pitaa nahda.
Hyvä, että pullot kerätään kierrätykseen. Eri asia on, joutuuko vai haluaako sitä tehdä.
Pullojenkerääjät tekevät tärkeää ympäristötyötä. Parempi kerätä tien oheen heitetyt pullot pois kuin särkeä niitä kiviin, kuten myös näyttää valitettavan usein tapahtuvan.
Toisaalta: minäkin vähän säpsähdin, kun kuulin että tuttuni lapsuudesta kerää nykyisin pulloja. Se kerrottiin minulle väheksyvästi ihmetellen.
Hieno, ajaton kuva tämänhetken maailmasta.
Hilkka, kierrätystä harjoittavia ihmisiä ilmeisestikin yhdistää vähempään tyytyminen, joko pakon edessä tai vapaaehtoisesti. Mielestäni pullojen ja tölkkien kerääminen pysäkkiroskiksista on arvokasta jätteiden lajittelua. Joskus vain hirvittävät ne terveysriskit, joihin nämä ihmiset altistuvat: kun pistää sokkona käden roskikseen, saattaa saada piston huumeneulasta. Pulloista saattaa saada myös hepatiittitartunnan.
Elegia, usein elämän karut tosiasiat pakottavat pullonkeräyshommiin, mutta on aivan toisenlaisiakin syitä. Meillä ihmisillä on vähän eriasteisena esimerkiksi pelko siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat; pulloistahan saa kuitenkin ihan selvää, rehellisesti ansaittua rahaa.
Hpy, pitää myöntää, että ajatukset herkästi ohjautuvat tuohon suuntaan.
Liisa, parempi kierrätyksessä kuin sirpaleina kadulla, tosiaan.
Obeesia, juuri näin. On ihmisen pienuutta, jos ja kun hän arvostelee toista sen perusteella, miten "vähäpätöisiä" asioita toinen tekee.
Ari, kiitos tunnustuksesta.
Jos kaupunkielämästä hakemalla hakee hyviä puolia.. niin siellä voi tosiaan hankkia lisätienestiä keräämällä pulloja. Täällä maalla ei löydy kuin käpyjä..
Olli, mutta käpyjä keräämällähän pääsee palkoille?
Hieno ajatus ja kuva taas, Kirsi. Vie mietteet moneen: vanhuuteen, köyhyyteen, syrjäytymiseen, kierrätykseen, ympäristön suojeluun. Niin ja vielä Helsinkiinkin!
Käpsä :)
On hyvä kai miettiä noita kaikkia mainitsemiasi asioita aika-ajoin.
Ajatuksia herättävä kuva. Minulle tuli lähinnä vihainen olo siksi että mieleeni iski taas ajatus"mikä on tällainen rikas julmurivaltio, joka ei pidä huolta heikoimmista jäsenistään?"
Minua myös oksettaa ja pistää vihaksi sellaiset itseään täynnä olevat "menestyjät", jotka eivät katso kuuluvansa ollenkaan samaan ihmisrotuun tällaistenkaan mummeleiden kanssa.
Täällä Jokelassa pullojen kerääjät eivät ainakaan tee etelänmatkoja, ovat sen näköistä porukkaa. Joka aamu, kun koiralenkin teen niitä tulee vastaan ja tervehtivät kauniisti. Hyvätapaisia ovat.
Täällä pulloja tuntuu riittävän.
Nuorisolla on hyvät tulot, jättävät aina pullot matkan varrelle vaeltaessaan.
Minussa on jotenkin sellainen valukoostumus, että koen suurta yhteenkuuluvuutta näiden hiljaisten, usein vähän omissa oloissaan olevien kierrättäjien kanssa. Yleensä pauhaan samaan tyyliin kuin sinä, Halo, siitä, että heikoimmistakin jäsenistä on pidettävä huolta. Tässä kierrätysasiassa olen sillä kannalla, että usein emme voi tietää ihmisten motiiveja eikä meidän tarvitsekaan niitä tietää. Ilman pullojen ynnä muiden keräämsitä täytyy jokaisella olla riittävä toimeentulo. Muussa tapauksessa saavat ministerit silkkipuvuissaan hävetä, hävetä, hävetä.
Kootee, varmaan näin on useimmiten. Ulkoiseen olemukseen ei kuitenkaan kannata uskoa ihan loppuun asti. Itse en aikanaan laittaisi parhaimpiani päälle, jos lähtisin pulloja keräilemään. Ikäihmisissä on myös niitä, jotka eivät piittaa ulkoisesta koreilusta, mutta ovat omaksuneet nuukuuden vuosikymmeniä sitten.
En tajunnut että mummo kerää pulloja, ajattelin vain tuota kävelykeppiä ja kärryjä, kuinka vaikeaa on nousta bussiin jos liikkuminen on vaikeaa. Käytän itse tuommoista ostoskärryä kun haen isompia eriä ruokaa kerralla. Sen nostaminen bussiin on hankalaa ja hieman nöyryyttävääkin. Apua ei kukaan ole koskaan tarjonnut. En sitä tosin ole odottanutkaan.
Salka, pyörällinen kauppakassihan on kätevä apuväline moneen lähtöön. Luulen, ettei moni muukaan huomaa pientä elettä: pullon hamuaminen roskiksesta käy aika tottuneesti monelta, joka sitä paljon tekee.
Lähetä kommentti