Tämä on Kirsin blogi. Olen pienemmän ja heikomman puolella aina kun voin. Olen poliittisesti sitoutumaton.
15.11.07
Valokuvatorstai: keskeneräinen
Vammaisten ihmisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan on ollut jo kaksissa eduskuntavaaleissa kuuma kysymys, varsinkin vammaisille itselleen ja heidän läheisilleen. Ennen edellisiä vaaleja, runsas vuosi sitten, silloisen opposition poliitikot kävivät puhumassa Avustajakapinan mielenosoittajille siitä, että oikeus henkilökohtaiseen avustajaan tosiaan pitää nyt toteuttaa eikä vain puhua asiasta.
Asia on edelleen keskeneräinen, nimittäin käytännössä.
Lisää asiasta:
MOT, Vammaisten suuri kusetus. Ylen Areenalla.
Heta-liitto, vammaisten perustama työnantajajärjestö.
Asiaa koskeva lakimuutos tuli voimaan tämän vuoden alussa.
Valokuvatorstain tämän päivän aihe on Keskeneräinen.
Tunnisteet:
Ihmisoikeudet,
Politiikka,
Sosiaali ja terveys,
Valokuvatorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Jotenkin tuntuu, että liian moni asia jää keskeneräiseksi. Luvata on niin helppo. Tartut jälleen kerraan tärkeään asiaan.
Elina, sanoista tekoihin on uskomattoman pitkä matka.
Kun kaikkien toiveita ei voi yhtä aikaa toteuttaa, luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista.
On vaikea toteuttaa verohelpotuksia rikkaille ja palveluja kaikille kansalaisille.
Tärkeä ja erilainen vastaus haasteeseen. Puretaanko nyt nekin turvaverkot, joita edell. hallitusten aikana on luotu, se jää vielä nähtäväksi.
Tanssiva harmaa pantteri, oikeastaan siitä ei ole kyse, vaan pikemminkin suuren yksimielisyyden vallitessa annetuista lupauksista. Demarit tai Kepukaan eivät mitenkään erityisesti kunnostautuneet lupaustenkaan antamisessa, mielenosoitus oli silloisen opposition näytöstä.
Käsittääkeni tämä ongelma on syntynyt siitä, että eduskunta velvoittaa kuntia, mutta ei anna rahaa uusien velvoitteiden toteuttamiseen.
Maalaisjärjellä ajatellen verohelpotukset ja lisärahat kunnille tuntuu mahdottomalta yhtälöltä. Tänäänkin puhutaan verokevennyksistä samaan aikaan kun lisärahaa hoitohenkilökunnalle ei tahdo löytyä. ????
Niin ainakin minun kaupunkilaisjärjelläni myös, Liisa.
Kiinnitin huomiota juuri tässä tilanteessa tuohon EK:n Herlinin muistutukseen; ei ehkä ole sattumaa, että se tuli tänään.
Löysit taas puhuttavan aiheen. Nämä vammaisasiat ovat aina vaan kesken. Vammaiset ja eläkeläiset kun eivät voi jäädä lakkoon, jos lupauksia ei pidetä. Pitää vaan muuten ryhtyä kapinaan. :(
On vähän niin, että heikot, heikossa asemassa olevat, sairaat, lapset, vammaiset, masentuneet, vanhukset... tarvitsevat muita enemmän panostusta yhteiskunnalta. Nyt elämme aikaa, jossa joku on julistanut itsekkyyden hyveeksi, joku toinen ei paheksu itsekkyyttä ja hyvätkin ihmiset ovat mielellään hiljaa, koska ikävistä asioista on ikävä puhua ja ikävä muistuttaa.
Tartuit tärkeään asiaan. Kiitos!
Erittäin hyvä näkökulma taas.
Tässä on yksi konkreettinen esimerkki vaalipuheiden ja elävän elämän ristiriidasta.
Sinulta löytyy aina takuuvarmasti joukosta erottuva näkemys aiheeseen.
Tämä on valitettavan tosi, pahoin pelkään, että kesken jääkin.
KooTee, saat minut tuntemaan itseni alienneksi. Tai siis tunnen usein muutenkin :)
Neulekirppi, ajatus löi toista korvalle pahasti tänään tuolla telkussakin, kun joku poliitikko siellä keskusteli tilanteesta. Puheet ja elämä, puheet ja ajattelu ovat molemmat ristiriidassa. Jotenkin kaipaan sydäntä ja älyä tuonne maan johtoon.
Obeesia, kiitos kommentistasi. Oli riipaisevaa katsella MOT-ohjelmaa, jossa vaikeavammaisen ihmisen arki näyttäytyi karusti. Itsekin keskustelin vuodentakaisen vammaiskapinan yhteydessä kolmekymppisen biologin kanssa, jolle osoitettiin asuntoa vanhustentalosta.
Sain Leenalta sähköpostia. Hän oli kirjoittanut kriittisen kommentin kuvastani ja totesi, että olin poistanut kommentin. Vaan en ole poistanut, en ainakaan tietääkseni. Hui, jos kommentteja katoaa!
Sopii aiheeseen kuin nappi silmään. Mitä enemmän vähempiosaisilla on keskeneräisyyksiä, sitä vähemmän enempiosaisilla on toimeentulohuolia. Itse olen niin suuttunut tästä nykyleikkausjärjestelmästä, että näen punaista.
Vammautuminen voi kohdata hyvin monenlaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia ihmisiä. Emme siis voi edes sen yhteydessä puhua vähempiosaisista. SIlti on niin kuin sanot, että hyväosaisilla on aina rahahuolia, joiden tähden yhteistä hyvää ei voi jakaa niille, joitka sitä tarvitsevat. Eilenkin Jyrki Katainen selitti telkkarissa, että pahat päivät kuitenkin tulevat ja hän ei halua jäädä historiaan valtiovarainministerinä, joka on romuttanut Suomen talouden. No, joku leima meistä jokaiseen lämästään joka tapauksessa ja kaikki leimat eivät itseämme miellytä.
Tärkeä asia joka on monen muun heikoimmassa asemassa olevien ihmisryhmien kanssa aina lupausten kanssa keskeneräinen.
Miksi ei meitä vammaisia ja sairaita itseään kuunnella tarpeeksi oman elämämme järjestämisen suhteen? Me kun olemme parhaita oman elämämme asiantuntijoita kuitenkin.
Byrokratiaan väsynyt
Lähetä kommentti