31.10.07

Jaa että piilevääkin ikäsyrjintää?

Stakesin tutkijat ovat löytäneet työmarkkinoilta piilevää ikäsyrjintää. STT-jutun mukaan jopa vähän päälle nelikymppiset valittavat iän haittaavan työllistymistä.
Itselläni on ilmeisesti toisenlainen käsitys tilanteesta kuin Stakesin tutkijoilla. En sanoisi ikäsyrjintää piileväksi, korkeintaan piilotelluksi; yleensä ikäsyrjintä on jo työpaikkailmoitusten kuvituksessa. Nähdäkseni ikäsyrjintä on sääntö, ei poikkeus.
Koska laki kieltää syrjinnän, se peitellään monin tavoin. Bisnesmaailmassa oleva ikäsyrjintä on kaikkien tiedossa, mutta olen kohdannut ovelasti kätkettyä ikäsyrjintää myös julkisella sektorilla.
Asia muuttuu vähitellen, koska Suomessa on harjoitettu pitkään lyhytnäköistä perhepolitiikkaa. Kohta alkaa olla sääntö, että tutisevia, hiukankin työkykyisiä vanhuksia vielä innostetaan tai pakotetaan töihin, kun tekijöistä tulee pulaa, mutta tämä aika ei ole vielä käsillä (paitsi että lääkäripäivillä toissa vuonna näin jo vuosia eläkkeellä ikänsäkin puolesta olleen herran, joka ihmetteli Helsingin kaupungin standilla, miten kaupunki kuvittelee, että hän vielä kykenisi töihin, kun pyysivät häntä terveyskeskuslääkäriksi).

10 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Stakesissa ei taideta olla ajan tasalla, jos nyt vasta keksivät ikäsyrjinnän olemassaolon.

Ja vielä piilevää!

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Nyt en ole nähnyt kyseistä selvitystä, Obeesia. Joskus tutkijat ovat näemmä 15 vuotta ajastaa jäljessä. Ehkä tällaiseen löytöön ei olisi tarvinnut tutkimusresursseja uhrata. Lähes jokainen päälle 45-vuotias, jolta viimeksi kulueen 15 vuoden kuluessa on työ mennyt alta, olisi voinut kertoa saman, ja enemmänkin.

Neulekirppu kirjoitti...

Huh. Tähän olisi paljon sanottavaa. Ikäsyrjintähän on ainakin naisten kohdalla fakta: alle 40-vuotiaana olet potentiaalinen synnyttäjä ja yli 40-vuotiaana vanha akka.
Ensimmäinen on biologiasta johtuva fakta ja jälkimmäinen ikuista nuoruutta ihannoiva asennevammisuuden tuote.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Analyysisi on viiltävä, Neulekirppu.

Anonyymi kirjoitti...

Meillä täällä hoitoalalla otiin ikäloppuja ennen yli 40, mutta nyt eläkkeelle lähtevät toivotetaan heti tervetulleeksi takaisin.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Anonyymi, siltähän tuo vaikuttaa. Ministeri Risikko sanoi kesällä haastattelussa, että vanhustenhuoltoon yleensä hakeudutaankin vähän aikuisemmalla iällä. Toinen juttu sitten fyysisesti raskaissa hoitoalan töissä on se, kestääkö tuki- ja liikuntaelimistö vielä eläkeiässä. Yötyö ei oikein suju päälle viisikymppisiltä, sanoi unitutkija jokin aika sitten seminaarissa, josta kirjoitin tänne blogiin jotain.

Halo Efekti kirjoitti...

Reaalissa havaitsemaani ikäsyrjintää ei ole kyllä kukaan pyrkineyt piilottelemaan, että tutkijat on vissiin olleet kuin olmit onkaloissaan näkemättä että mitä se arki on.

Senverran yleistä eli sääntö, joten piileväksi sitä ei voi sanoa edes missään nykykielen mitäänsanomattomissa työelämäliturgioissa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Sehän minua tuossa uutisessa huvitti, Halo, että siis tuli sellainen mielikuva, että tämän meidän kaikkien tunteman ikäsyrjinnän lisäksi on olemassa jotain piilotettua ikäsyrjintää. Ajattelin jo, että ovat olleet tekemisissä sen naisen kanssa, joka minulle sanoi, kun tiedustelin, millaista verkkoviestinnän osaajaa he hakevat, että "viisikymmentä on ehdoton yläikäraja". Kyseessä oli julkisyhteisö ja ne ovat yleensä tosi tarkkoja siitä, mitä suustaan päästävät, vaikka tietenkin siellä samat voimat jylläävät kuin muuallakin. Hain hommaa. En tosin viitsinyt valittaa, vaikka houkutti kovasti :)

Anonyymi kirjoitti...

Vanhustenhoito se vasta raskasta onkin, ruummiillisesti, vaikka se muuten sopiikin paremmin varttuneemmalle. Nuoremmilla ei oikein tahdo kärsivällisyys riittää hidastempoisuuteen. Mutta myös päivystystoiminnassa on paljon eläkkeelle jo kerran lähteneitä, heillä kun on sitä tietotaitoa, jota melko itsenäiseen työskentelyyn tarvitaan. Samoin kuin muillakin aloilla, kokemus on paras työvälinen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, anonyymi. Siinäpä dilemmaa kerrakseen kuntatyönantajalla.
Kokemus olisi valttia. Hoitoalalla sitä on työnantajankin pakko arvostaa, kun ei työntekijöistä ole ylitarjontaa. Erityisesti epäinhimilliset 30-tuntiset työjaksotukset lääkärintyössä ja niistä kerrotut anekdootit pistävät miettimään potilasturvallisuutta. Hoitajilla ei onneksi niin kamalia sessioita ole, mutta se vain on niin, että 50 vuoden jälkeen ihminen ei kykene yötöihin yhtä lailla kuin kolmekymppisenä. Kertyvä univaje onkin sitten terveyden kannalta varsinainen aikapommi.