OK kirjoittaa Sirontaa keulassa -blogissaan työmatkaliikenteestä ja pohtii, mihin hän kaahaamalla säästyneet minuutit rullatuolissa tai vihanneksena käyttäisi.
Edit. 15.10. Vakuutusyhtiö Pohjolan tänään julkistetun selvityksen mukaan suomalaiset pelkäävät liikenteessä aiempaa enemmän.
4 kommenttia:
Viimeksi perjantaina vältin nokkakolarin, kun onneksi ehdin ennakoida ja jarruttaa. Vastaantulevien kaistalla joku lähti jonon ohi välittämättä meistä muista...
Viime syksynä ajoin vielä säännöllisesti Seinäjoelle töihin. Parina aamuna ruuhkassa pystyimme ajamaan vain 60 km/h normaalin 80 km:n sijasta (tästä kirjoitinkin silloin blogissa) ja huomasin, että matka-aika piteni vain viisi minuuttia. Olen istunut elämäni aikana niin paljon pyörätuolissa, että mieluummin vietän sen viisi minuuttia lämpimässä autossa rauhallisesti ajellen ja musiikkia kuunnellen.
Niin, Kaisa :(
Joillain on kiire hautaan. On vain ikävää, että pyrkivät kuolemaan komeasti ja viemään mukanaan mahdollisimman paljon väkeä.
Nuo OK:n mainitseman rekkajonot ovat psykologinen haaste liikenteessä, ilmeisesti erityisesti täällä etelämmässä Suomessa. Kuka mitenkin haasteen käsittää. Joku käsittää, että jonosta pitää heti päästä ohi. Toinen ymmärtää, että turha kiire voi olla kohtalokas.
Takavuosina telkkarissa oli mainos, jossa hätähousu tyrkki jonossa edelläolevia:
"Anteeksi, minulla on kiire..." ja meni ohi uudelleen ja uudelleen. Ellen ihan väärin muista, jono oli loputon.
Tuollaiset hätähousut eivät ole jääneet pelkästään takavuosien mainoksiin, mot.
Lähetä kommentti