22.10.07

Onko hoitotakuu pelkkää paperia Helsingissä

Helsingin Sanomat kertoi lauantaina, että ahmimishäiriöstä kärsivien kasvava joukkoon kuuluva ihminen joutuu jonottamaan kaksikin vuotta pääsyä psykiatriseen konsultaatioon. Oikeuskansleri on huomauttanut asiasta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä.
Jos HUS ei saa asioitaan kuntoon, on syytä ostaa apua.
Syömishäiriöstä kärsivien nuorten ihmisten pitäminen hoitotakuun vastaisissa jonoissa on tyrmistyttävää välinpitämättömyyttä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Muistanko oikein, että jutussa HUSin lääkäri vielä piti näitä ahmimishäiriöisiä ei-kiireellisinä tapauksina? Joka tapauksessa tyrmistyin, kun ajattelin että ihminen joutuu odottamaan hoitoon pääsyä parikin vuotta, syö liikaa ja lihoo, masentuu, ahdistuu ja pahimmassa tapauksessa sairastuu sekä psyykkisesti että fyysisesti. Kun sellaisessa tilassa joutuu kuulemaan puheita läskiverosta yms., tuntee menettäneensä viimeisenkin arvonsa ihmisenä.

KirsiMy kirjoitti...

Hevosmies, et aivan oikein muistanut. Katsohan tuota Hesari-linkkiä. Psykiatri vain piti kaikkein holestuttavimpana sitä, että selvässä hoidontarpeessa olevat ihmiset joutuvat odottamaan liian kauan. Hänn ei vähätellyt muidenkaan hätää – tilannehan on aivan hoitotakuunvastainen. Näiden potilaiden ongelma ei suinkaan ole lihominen, päinvastoin: paino putoaa vaarallisen alas, kun ahmivat ja oksentavat ja joutuvat hengenvaaralliseen tilaan. Nämä ihmiset ovat jo psyykkisesti heikoilla, on paha pitää heitä pitkään jonossa. Riittämättömät ostopalvelut eivät asiaa korjaa...

Anonyymi kirjoitti...

Vaan missä hoidetaan meitä aikuisia syömishäiriöisiä?

KirsiMy kirjoitti...

Niin, Anonyymi, taitaa olla hyvä kysymys. Periaatteessa hoitoon pitäisi päästä terveyskeskuksen kautta, mutta käytännössä, pelkään, hoitoon pääsee yksityisille lääkäriasemille isolla rahalla.

Jos olen väärässä tästä hoitoon pääsyn hankaluudesta, pyydän, että asiasta tietävät korjaavat. Luulen, että bulimia- ja anoreksiapotilaat iästäkin riippumatta sentään johonkin "jonoon" otetaan, mutta ylensyönnistä kärsivät eivät, pahaa pelkään, halukkuudestaan huolimatta pääse välttämättä hoitoon.
Jos guuglaat vaikkapa sanalla "syömishäiriöt", löydät kuitenkin tietoa tästäkin asiasta. Sieltä paljastuu esimerkiksi Anonyymit ylensyöjät -vertaistukiverkosto.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla on sellainen tuntuma (omakohtainen) tähän ylensyöntiasiaan, että oikeita syömishäiriöisiä ovat anorektikot ja bulimikot. Ns. BEDit hoitakoot ongelmansa itse. Ottakoot itseään niskasta kiinni vain. Tahdosta se on kiinni!

Anonyymi kirjoitti...

Sairastin syömishäiriötä jo ennen kuin lääketiede edes sellaista tunsikaan. Kunhan konstaili ruuan kanssa, sanottiin. Ahminnasta bulimiaan, sitten anoreksiaan ja valtavalla itseterapialla "vain" BED:hen.

Tk saarnaa ravinnosta ja liikunnasta lihavuudesta johtuvien sairauksieni hoitona.

Kela ei terapiaa kustanna +45:lle eikä edes "virallisen diagnoosin" saati yksityisen hoidon hankkimiseen tavallisen ihmisen rahat riitä.

Se sama anonyymi

KirsiMy kirjoitti...

Kyllä sinä kuulut hoitotakuun piiriin kuten kaikki muutkin suomalaiset, Anonyymi. Tässä vain on käynyt niin, että säädetyillä laeilla ei näy olevan mitään voimaa, kun ei ole määrätty sanktioita. Hyvää hyvyyttään eivät kuntapäättäjät psykiatrista hoitoa pistä kuntoon näköjään ja ongelmat ovat senluonteisia, että potilaat useimmiten ovat hiljaisia...
Edelleen kiinnitetään liian vähän huomiota siihen, millainen suhde ihmisillä on ruokaan. Viestintä on kovin ristiriitaista ja saa monet ymmälleen: ulkonäköseikat ovat usein päällimmäisinä; puututaan ihmisen olemukseen ja tämä viestintä onkin käsittääkseni lisännyt syömishäiriöiden määrää; laihuuden ihannointi ja samanaikainen pahaan oloon syöminen niin siinä on jo bulimiaviritys valmiina, luulisin. Terveyskeskuksessa vielä täydennetään ongelmaa, jos syntyihin syviin ei paneuduta. Olen täällä ennenkin kertonut malmilaisesta koululääkäristä, joka sanoi pienelle alakoululaiselle: "Älä ota lisää ruokaa." Lääkäri viesti hieman pyöreälle, ei lihavalle lapselle, että tämä on lihava. Lapsen äiti jo aiemmin on kärsinyt syömishäiriöstä. Tämäkään lapsi ei ruokaa syömällä ole pyöristynyt, vaan sillä, että tykkää sipseistä, karkista ja limusta, joihin lääkärin olisi pitänyt puuttua, ei ruokaan missään tapauksessa.

Onko sinulle Kelassa sanottu, että hoitoa +45:lle ei kustanneta? Tämä olisi mielenkiintoinen jutunaihe nimittäin. Olisi syytä enttistä enemmän nostaa tätä Kelan ikäsyrjintäulottuvuutta esille ja tehdä sitä läpinäkyväksi. Jos olet halukas antamaan haastattelua, pistä meili; osoite on tuossa blogin profiilin päällä.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta siinähän se ongelma onkin, ettei ahmimishäiriöisten katsota olevan selvässä hoidontarpeessa. Itselläni on BED, mutta taipumusta bulimiaan. En vain pysty tyhjentämään vatsaani millään keinoin, joten ruoka pysyy sisällä ja kertyy elimistöön.

Jonkin verran olen pystynyt säätelemään syömistäni parin viime vuoden aikana. Tiedostin kuitenkin yhdessä vaiheessa, että jos en olisi ahminut, olisin todennäköisesti viillellyt itseäni. Syöminen voi olla keino vahingoittaa itseään, sellaista sisäänpäin kääntynyttä vihaa ja kipua. Enkä ole muuten itsekään enää mikään nuori.

KirsiMy kirjoitti...

Hevosmies, näin se vain tosiaan on. Mielenterveyden Keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri kiinnitti pari viikkoa sitten huomiota julkisuudessa juuri tähän seikkaan: mielenterveysongelmien hoito on Suomessa retuperällä, hoitotakuusta ei pidetä kiinni psykiatrisella alalla ja päälle päätteeksi mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden fyysisiäkään sairauksia ei aina tutkita eikä hoideta.
Ihminen on kokonaisuus, jonka paha olo saattaa näkyä esimerkiksi aggressiona, sisäänpäinkääntyneisyytenä, viiltelynä, bulimiana, ylensyöntinä, anoreksiana, ylettömänä tupakan- tai huumeidenkäyttönä, ryyppäämisenä...
On hyvä, jos pystyy näkemään toimintansa vaikuttimet, mutta harva nyt sentään itse sairauksiaan pystyy parantamaan tai tuosta vain "ryhdistäytymään" ilman apua ja tukea.