23.10.07

Terveyden markkinat kiinnostavat tekniikkaorientoitunutta salkkuväkeä

Tekesissäkin kannetaan huolta kansan terveydestä. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän käyttöön pyritään saamaan uusia innovaatioita. Ohjelma käynnistyy pian.
Jos innovaatioilla tarkoitetaan teknisiä vempaimia ja tietoteknisiä järjestelmiä, pahaa pelkään, että niihin saadaan taas hassatuksi paljon virkamiesten ja muiden tärkeiden henkilöiden aikaa, paljon yhteiskunnan rahaa ja salkkuväen reissuja.
Silmääni pistää häijysti se, että Tekesin kaikki kumppanit ovat kovin korkealta tasolta. Potilaita, kuluttajia, eläkeläisiä, vammaisia, kolmatta sektoria eli pienen ihmisen piipitystä tuskin näitä innovaatioita lanseeratessa muistetaan kysellä. Entäpä jos yllättäisivät minut ja verryttelisivät innovoimalla aluksi psykiatrisen puolen hoitotakuun aikarajojen puitteisiin tai terveyskeskusjärjestelmän sellaiseksi, että sieltä pääsisi tarvittaessa erikoislääkäripalveluihin.

Vai maalaanko seinälle turhaan Mene Tekel Ufarsin -juttua, vaikka tosiasiassa hanke on erittäin tärkeä, kiireellinen ja itse asiassa humaani? Ehkäpä.
En kuitenkaan suuria odota, ehkä jotain henkilökuntapulan paikkaamiseen suunniteltuja videoyhteyksiä ja keskusvalvomoita, joista vanhuksia voidaan tarkkailla menemättä paikalle. Omasta mielestäni suurimmat ongelmat ovat välittämisen puutteessa ja hoitoon pääsyn epätasa-arvossa. Kehityssuunta on kaiken aikaa ollut pahenemaan päin, ihmisiä korvataan koneilla eivätkä edes samat ihmiset hoida jatkuvasti samoja potilaita tai asiakkaita.

2 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Tekesin pyrkimyksenä on kyllä aivan aidosti vastata pienen ihmisen tarpeisiin. Juuri sen takia yritämme saada ohjelman valmisteluun mukaan niin vanhuksia, vammaisia, lapsia, päihdeongelmaisia kuin muitakin erikoisryhmiä edustavia kansalais- ja potilasjärjestöjä. Totta on, ettei Tekes ole perinteisesti tehnyt näiden tahojen kanssa paljoa yhteistyötä, minkä takia haluamme saada viestiämme läpi myös uusille vaikuttajaryhmille, esimerkiksi kumppaniverkostojen avulla. Muun muassa Raha-automaattiyhdistys on meille tärkeä yhteistyötaho järjestöjen tavoittamista ajatellen.

"Korkean tason" kumppaneiden mukanaolo ja sitoutuminen Tekesin rahoittamaan kehitystyöhön on ehdoton edellytys sille, että sosiaali- ja terveysalan innovaatiot otetaan käyttöön tehostamaan toimintaa niin että hoitotakuu toteutuu ja potilaat saavat tarvitsemaansa hoitoa oikeaan aikaan. Eikä tehokkuus tarkoita ihmisten korvaamista koneilla. Usein uusi teknologia tosin vapauttaa ihmisten aikaa siihen tärkeimpään asiaan, henkilökohtaiseen hoitotyöhön.

http://www.tekes.fi/ajankohtaista/uutisia/uutis_tiedot.asp?id=6113&paluu=

Soili Helminen, tiedottaja, Tekes

KirsiMy kirjoitti...

Mukava kuulla, että pyrkimystä arjen ongelmien kohtaamiseen on Tekesissä aidosti. Matka terveystalousteknokratiasta sähköpyörätuolinkäyttäjän arkeen on kuitenkin pitkä eivätkä Tekesin kumppanitkaan ole kovin lähellä tuota arkea ja sen haasteita, mistä kertovat esimerkiksi vammaisten taksikuljetusten alituiset laatuongelmat pääkaupunkiseudulla.
RAY tosiaan on rahoittajana perehtynyt moneen yhteiskunnan aukkopaikkaan. Toivotaan, että kontakti arjen osaamiseen tosiaan rakentuu.
Kolmas sektori nähdäkseni kohtaa useimmiten todelliset ongelmat edelleen. Julkisella ja kaupallisella taholla päähuomio on kaiken aikaa kustannusten karsinnassa ja tämä johtaa siihen, että ihmisten elämänlaatu kärsii eikä uusia, tehokkaita hoitoja ja muita innovaatioita oteta käyttöön, vaikka niitä kehitetään.

Nähdäkseni esimerkiksi Helsinki Mission ääntä kannattaa kuunnella. Se on kiinnittänyt huomiota vanhusten yksinäisyyteen ja tätä samaa asiaa on tieteelliseltä kannalta pitänyt esillä professori Silva Tedre, joka on pyrkinyt herättelemään keskustelua kotiinsa unohdetuista vanhuksista.
Kokemuksesta tiedän, että moni esimerkiksi vanhusten ja vammaisten ihmisten asioista jotain tietävä innovaattori ideoi mielellään juuri sellaisia tietotekniikan apuja, joihin sisältyy sosiaalisen kanssakäymisen kannalta suuria ongelmia, teknisillä ratkaisuilla kun pyritään säästämään kalliiksi luokitellun ihmistyövoiman käyttöä ja samalla joko yksinäistetään avun kohteita tai altistetaan heitä vaihtuvien satunnaisten työntekijöiden armoille nykyisessä kilpailutetussa toimintamallissa.