1.10.07

Perusterveydenhuollon ongelmien lähteillä

Kari Puro (sd) on kirjoittanut tuoreimman Duodecim-lehden kolumnin (juttu on vain maksaneiden lukijoiden saatavilla). Puron otsikko on Mikä rampautti terveyskeskukset?Puro kiinnittää huomiota siihen, että resurssien jaossa erikoissairaanhoidon tarpeet hoidetaan paremmin kuin perusterveydenhuollon tarpeet.
"Tämä johtuu siitä, että erikoissairaanhoitoon liittyy 'elämän ja kuoleman' draamaa: jos tätä tai tuota konetta tai toimenpidettä ei ole, ihmisiä kuolee 'jonoon' tai päivystyspoliklinikoilla."
Puron mukaan 70- ja 80-luvuilla tätä erikoissairaanhoidon ylivaltaa hallittiin sillä, että voimavarojen jakoon liittyvä päätöksenteko tapahtui keskitetysti eduskunnassa ja hallituksessa ja työ oli pitkäjänteistä. Kun 90-luvun alun valtionosuusuudistus luovutti terveydenhuollon päätöksenteon kunnille ja valtion normiohjauksesta luovuttiin lääkintöhallituksen lakkauttamisen yhteydessä, alkoi uusi aika erikoissairaanhoidon "diktatuurin" (lainausmerkit Puron) kanssa. Tuloksena on tilanne, jossa erikoissairaanhoito on resursoitu kohtuullisesti, mutta perusterveydenhuolto ontuu pahasti, Puro arvioi.
Puron mukaan ongelma on ratkaistavissa vain valtakunnallisella tasolla.

Oikein mukavaa, että asiaan kiinnitetään vihdoin huomiota. Harmi vain, että huomio tulee siltä puolelta, joka ei ole poliittisen vallan kahvassa.

Puro on ollut ennen tämän vuoden alussa tapahtunutta eläkkeelle jäämistään Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajana ja vuosina 1972–1990 STM:n kansliapäällikkönä.

6 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Hieno kirjoitus! Perusterveydenhuolto todellakin ontuu pahasti. Ei minulla ole varaa rampata yksityislääkärillä ja joudun kärsimään terveyskeskusten ahdingosta. Hyvä Kirsi kun otat kantaa tärkeisiin asioihin.
Luin lehdestä että blogien lukeminen on lisääntynyt. Minulle nämä blogit ovat ihan uusi ilmiö. Oikeastaan luen vain veteraaniurheilijan ja sinun blogia. Näillä blogeilla pysyy kärryillä terveysasioissa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Seija, kiitos kannustuksesta.
Muuten: linkkien kautta avautuu maailmoita. Jos jokin postaus kiinnostaa, kurkkaa myös linkkejä. Myös tuolta tagipilven kautta saattaa löytää mielenkiintoisille sivustoille. Ja kommenttien linkeitä, suosittelen. Siis tutustu.
Blogit ovat maailmanlaaja yhteisö, jossa on sekä joukkuepelaajia, peesaajia, yksinään jurottajia että edelläkvijöitä ja ties millaisia muita ihmisiä, jotka, anteeksi nyt vain, jäivät leimaamatta. Ja asiaa (ja asian vierestä). Eilen löysin latinankielisen blogin, jossa oli suhteellisen vilkasta keskustelua.

Liisa kirjoitti...

Terveyskeskukset ovat tukehtumassa resurssipulaan. Valittavat, että sekä erikoissairaanhoito että yksityispuoli siirtävät heille liikaa vastuuta. Minulle on henkilökohtaisesti sanottu (kirjoitettu), että erikoissairaanhoito poliklinikkatasolla on diagnooseja "tuottava" ja hoito tapahtuu muualla eli perusterveydenhoidon puolella. Kunnioitan suuresti TK-lääkäreitä, mutta heiltä kyllä vaaditaan liikaa.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Niin, Liisa, tämä puhe siitä, että terveyskeskuksen puolella tapahtuisi hoito, on vailla katetta hyvin monessa kunnassa. Joko uudet potilaat eivät lainkaan pääse terveyskeskuksen asiakkaiksi muuta kuin päivystyksen kautta tai kroonisia sairauksia sairastavat eivät saa asianmukaista hoitoa eikä lääkehoidon vaikutuksia kuten maksa-arvoja seurata.
Helsingissä ollaan hanakoita siirtämään potilaat "terveyskeskukseen saamaan hoitoa" ja käytännössä tämä tarkoittaa, että mikäli potilaalla ei ole rahaa käydä yksityisellä vastaanotolla, hän jää hoidotta. Terveyskeskuslääkäri uusii reseptit rutiinisti näkemättä potilasta eikä ennätä ottaa vastaan.
Sitä paitsi ainoa tie erikoissairaanhoitoon kulkee Helsingissä yksityislääkärin kautta. Tässä taannoin kollega sairastui saamatta apua terveyskeskuksesta. Lopulta hänen hermonsa petti ja hän varasi yksityislääkäriajan Mehiläiseltä. Puhelimessa vastannut virkailija sanoi, että nyt tässä sitten on lääkäri, jolla on valtuudet kirjoittaa lähete Allergiasairaalan polille. Että sillai. Yksityislääkärin kautta koukataan julkiseen erikoissairaanhoitoon, se on ainoa tie suurelle enemmistölle. Enää ei yhdenvertainen kohtelu todellakaan toteudu ainakaan täällä helsingin terveydenhuollossa.

Terveyskeskuslääkärit ovat suuren paineen alla. Heidän työnsä on ymmärtääkseni muuttunut entistäkin vaativammaksi, koska monin paikoin "säästetään" ja kielletään lähettämästä potilaita erikoissairaanhoitoon saamaan diagnoosia. Siinäpä moni terveyskeskuslääkäri sitten kokeilee ja kokeilee, mikä tauti mahtaa olla kyseessä ja mitkä lääkkeet purevat. Diagnoosi viivästyy, samoin asianmukainen hoito.
Helsingissä säästetään jopa alkeellisista tutkimusvälineistä, kuten pef-mittareista ja niiden tähden diagnoosin saaminen saattaa venyä ja potilaan sairaus kärjistyä. Samaan aikaan rakennetaan Meilahden alueelle täyttä päätä isolla rahalla uusia erikoissairaanhoidon tiloja ja vanhoja revitään maan tasalle. Rahalle olisi nähdäkseni ollut keskeisempääkin käyttöä.

Neulekirppu kirjoitti...

Tässä näkee saman ilmiön, mitä yleensä yhteiskunnassa: vallassa olevat eivät avaa suutaan, mutta sitten kun ollaan eläkkeellä uskalletaan sanoa asiat kunnolla ääneen. Syykin lienee selvä, miksi näin on. Viisashan vaikenee.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Olisiko noin? Saattaa olla, Neulekirppu. Kari Puro on kyllä Ilmarisestakin ottanut kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, mutta en ole seurannut sillä tavoin, että osaisin sanoa. Toivotamme hänet itsensäkin tervetulleeksi mukaan keskusteluun, mikäli mahdollista.

Olen huomannut, että hyvin moni lääkäri antaa osaamisensa ja asiantuntemuksensa julkiseen keskusteluun sen jälkeen, kun ovat jääneet eläkkeelle. Olen ihaillen seurannut esimerkiksi Kansanterveyslaitoksen eläkkeellä olevaa oääjohtajaa Jussi Huttusta, joka oli muutaman vuoden ensin Duodecim-lehden päätoimittajana ja nyt on Sitran Senior Advicerina. Silloin kun ajatus on terävä, ikä tuo ylittämätöntä etua; korkeissa viroissa olleilla ihmisillä on valtavasti tietoa alasta, jolla on toiminut, elämänkokemusta ja samalla kykyä hahmottaa suuria kokonaisuuksia, mikä kai kehittyy vasta iän kanssa.