Eilen tuli akuutti pakko lähteä lääkäriin. Liikuntakyky alkoi hiipua.
Täällä Koillis-Helsingissä kannattaisi sairastua vaikka tiistaina, mutta ehdottomasti aamulla. Yritin päästä kolmelta tervesykeskukseen, johon raahautuminen oli hankalaa. Nainen tiskin takana sanoi, että "ei teille ainakaan tänään täällä mitään tehdä".
Niinpä siis terveyskeskuspäivystykseen Malmille taksilla. Jonotusnumeroiden jako alkoi kolmelta. Neljältä aukesi ilmoittautumisluukku. Kaksi lääkäriä. Ei kovin akuutteja potilaita ilmeisesti. Pääsin sisään ennen kuutta.
Oma terveyskeskukseni ei ole missään vaiheessa kunnostautunut hoidontarpeen arvioinnissa. Se on edelleen tehoton ja byrokraattinen bulju, josta perjantaina klo 12 jälkeen ja arkena tuntia ennen sulkemisaikaa ohjataan päivystykseen, ellei kyseessä ole akuutti sydäntapahtuma tai ellei verta tursua suihkuna haavasta. Malmin päivystys sen sijaan hoitaa ilmeisesti aika lailla tapauksia, jotka voitaisiin ja ehdittäisiinkin hoidella terveyskeskuksessa, jos töiden organisointi niissä olisi järkevää.
13 kommenttia:
Pikaista paranemista.
Oulun keskustan terveysasemalla en ole juuri joutunut käymään ja työterveyshuolto on toiminut pikkuvaivoissa hyvin. Vakavammat vaivani on jo vuosia hoitanut Oys eikä sen palveluissa ole ollut moittimista. Jossain vaiheessa minut siirrettiin terveyskeskuksen kontolle, ja jouduin nuo jonotukset kokemaan, mutta onneksi vaivani pian paheni niin, että minut palautettiin Oys:in hoitoon eikä sen jälkeen palauttamisesta ole ollut puhetta.
Numeroiden jakoa? Täällä meillä oma kokemukseni on, että soitan tarvittaessa terveyskeskuksen ensiapuun (la,su tai illalla)tai omalle alueelle ja saan kummassakin tapauksessa ajan, joka tosin on etenkin ensiavussa "noin aika", mutta kuitenkin. Mutta että numerojen jakoa? Eikö tuo ole seitsemänkymmentäluvun käytäntöjä? Muistan, kuinka tyttösenä jouduin menemään kello viideltä tai kuudelta aamulla (tässä tapauksessa) yksityislääkärin rappuun odottamaan, kun rappusiivooja tms. tuli jakelemaan portaissa notkuville ihmisille numerot. Siitä piti sitten itsekseen laskeskella milloin kannattaisi tulla vastaanotolle, siis myöhemmin aamulla tai päivällä... Vastaaonttovirkailijaa tai sairaanhoitajaa ei ollut...
Jussi, Hesassa ainakin näkyy olevan vaikea päästä terveyskeskusta parempaan hoitoon selkärankareumansa kanssa, ellei ole rahakas. Terveyskeskuksillä ei ole mitään huolta esimerkiksi lääkehaittojen seurannasta näköjään. Eivätkä ehkä kaikki tk-lääkärit aina edes tajua, että ovat niitä potilaan ainoita asiantuntijoita. Potilaalta vaaditaan valveutuneisuutta ja sinnikkyyttä.
Joo, Maria, mutta se on Tampereella se. Mielestäni tämä ei ole edes 70-lukua, koska silloin systeemiä kehitettiin, nyt sitä rukataan suuntaan, jossa kuvitellaan, että potilailla on muitakin mahdollisuuksia. Kaikilla ei ole.
Niistä jonotuslapuista: No justiinsa tuolla tavoin piti kyllä minunkin laskea, milloin pitää tulla, jotta pääsee ilmoittautumaan, Maria. Sillä välin yritin löytää jonkin paikan, missä huomiota herättämättä pääsisin asentoon, jossa kykenin voihkimatta olemaan. Sellaista ihmistä ei ollut, joka olisi esimerkiksi neuvonut vuoteen. No, nyt ei ole hätää kun saa olla omassa sängyssä...
Nytkin olen havainnut, että erityisesti ystävistä on suuri apu. Tietävät neuvoa, miten kannattaa sairastaa, jotta pääsee tolpilleen. Saa nähdä. Toivottavasti ei tarvitse olla viikkokaupalla.
Olen Lahdessa tottunut siihen, että terveyskeskukseen on käytännössä mahdoton päästä mihinkään aikaan, sen paremmin aikaa tilaamalla kuin päivystyspotilaana. Vuodenvaihteessa sairastin järkyttävää yskää (todennäköisesti myös jotain tulehdusta), mutta viiden viikon aikana ei apua löytynyt kuin lopulta yksityistä kautta. Kävin mm. kerran tsekkaamassa ylitukkoisen päivystyksen, jossa meno näytti suorastaan pelottavalta. Ja numeroita jaetaan Lahdessakin - edelläni taisi olla n. 70 ihmistä.
Siksi olikin yllätys, kun viime sunnuntaina jouduin hakemaan apua yhtäkkiä turvonneeseen silmään. Lahden kaupunginsairaalan ensiapu (jonne kaikkien terveyskeskusten potilaat ohjataan ei-virka-aikana) veti potilaita tosi tehokkaasti ja nopeasti. Paikalla oli kolme lääkäriä, minun edelläni 12 potilasta, joten olin sisällä reilussa puolessa tunnissa. Ei siinä potilasta kohti tietenkään kovin pitkää aikaa tarjottu, mutta eihän sitä silmätulehduslääkkeen määräämiseen tarvitakaan.
Taisi olla osa sairaistakin "lomalla", eivät olleet viitsineet lähteä lomiltaan ihan minkä tahansa vaivan takia päivystykseen.
Minulla ei ole enää 22 vuoden ajalta kokemuksia Suomen terveydenhuollosta, mutta ei se kovin hyvältä näytä. Kun tyttäreltäni poistettiin viime vuonna
kilpirauhanen, jälkitarkastus tehtiin puhelimessa.
Ai, niin unohtui kertoa, että tyttäreni asuu Vantaalla.
Käytännöt tuntuvat olevan erilaisia eri kunnissa. Kyllä täälläkin yleispäivystykseen joutuessaan joutuu ensimmäiseksi nappaamaan sen jonotusnumeron, sitten jonottamaan ilmoittautumista ja seuraavaksi lääkäriä. Siis Kuopiossa. Tuntikaupalla siellä aina aikaa kuluu, joten sinne kuten ensiapuunkin menen vain, kun on ihan pakko. Eikä petipaikkoja tarjota, jos ei itse tai saattaja vaadi.
Toivottavasti voit jo paremmin.
Vanha Harppu, uskomatonta! Siinäpä tragikoominen esimerkki telelääketieteestä. Puhelimitsehan ne Utsjoenkin potilaat ainakin tavella hoidettiin :(
InaR, Helsinki on nähdäkseni ainakin laskenut sen varaan, ett' ihmiset eivät viitsi lähteä jonottamaan. Nyt eivät terveysherrat nimittäin puhu enää lainkaan turhista lääkärissäkäynneistä, olettko huomanneet? Mutta moni potilas jää oikeasti vaille apua hoitotakuusta huolimatta. Mitäkö tämä merkitsee? Nähdäkseni sitä, että jotkut pienet vaivat paranevat itsestään ja jotkut vakavat vaivat pahenevat itsestään. Entäs sitten? Kun kurjistuneella terveyskeskuspalvelulla säästetään, rahaa menee monin verroin erikoissairaanhoitoon, eikö niin?
Jos mamman verenpaine ei kiinnosta, aivoinfarkti saa aikaan säpinää.
Liisa, meillä terveyskeskuksessa pääsee ilmoittautumiseen kyllä yleensä helposti, muttei lääkäriin. Siinä luukulla on tiukka henkilö, joka toisinaan ensin sanoo, ettei ole aikoja. Sitten hän mahdollisesti kysyy, mikä vaivaa. (Tässä suhteessa puhelimeen vastaava hankilö on kaikkein ammattitaIdottomin.)
Kyllä minun mielestäni selkärankareumaa hoitavalla pitäisi olla yhteys vaikkapa yliopistolliseen sairaalaan ja siellä reumatologiin. Ja pahan paikan tullessa pitäisi myös päästä nopeasti lääkärin juttusille, kortisonipiikeille yms. Mutta nämä ovat näitä minun omia "pitäisi ja pitäisi"- mielipiteitäni.
Toivottavasti saat/olet jo saanut tehokasta apua ja vointisi kohentuu nopeasti. :)
Maria
Siis sairastavalla eikä hoitavalla...
M.
Maria, minulla ei ole selkärankareumaa, vaan läheiselläni. Hänen hoitonsa on sattumanvaraistaja kuntoutus ala-arvoista. Koko työssäjaksaminen on heitetty juhlapuhekoppaan. Kela esimerkiksi ei ole kiinnostunut kuntouttamaan, vaan maksaa kai mieluummin eläkkeitä ja sairauskuluja kuin kuntoutusta joskus...
Mutta minä vielä toivon, että muutamassa päivässä tämä onneton ongelma alkaisi hellittää.
Täytyy tietää mihin jonottaa ja mihin aikaan. Malmin tk-päivystys alkaa klo 16.00, järjestysnumeroiden jako klo 15.00, eli silloin hakemaan lappu ja ekaksi sisään. Tunnin voi viettää lukemalla ja rauhoittumalla.
Päivystykseen aikaisin aamulla eli klo 3 - 4 aikoihin tai sitten klo 22 - 23 tienoilla.
Terveyasemalle jonottamaan klo 7.59 antaa soida vaan, ja uudelleen ja uudelleen. Akuuttiajan saa, jos valehtelee olevansa 39 asteen kuumessa 4 vrk, ripuloinut 4 vrk jne. Eli valmistaudu valehtelemaan puhelimessa. Kerro oikea asia vasta lääkärille! Jos tämäkään ei toimi, mene klo 7.45 terveyasemalle, päivystävälle terveydenhoitajalle ja valita. Jos hän katsoo aiheelliseksi, pääset samantien lääkärin vastaanotolle tai hän tulee tarkistamaan tilanteen ja antaa vo-ajan.
Joopa joo, Polgara, jos on suht hyvässä kunnossa, on tosiaan aika sama missä sen tunnin lueskelee. Itselleni on Puistolan tk:n puhelinvastaaja sanonut perjantaina klo 12, kun lapsella oli akuutti astmakohtaus, jonka tähden hänet oli lähetetty koulusta kotiin (!) että menkää Lastenklinikalle, siellä avaavat klo 16. Systeemi ei tosiaan toimi, ei edelleenkään. Terveyskeskuksista sysitään apua pyytävät päivystykseen ja päivystys tukehtuu rutiinitapauksiin.
Kuvauksesi on hyvä. On kuin olisit käynyt meidän terveyskeskuksessamme yrittämässä lääkärille. Nämä koillisen olot ovat samantyyppiset näemmä terveyskeskuksesta riippumatta. Ongelma ei ole niinkään yksittäisten työntekijöiden viitseliäisyyden puutteessa (sitäkin on ollut), vaan systeemissä, joka on viritetty kokonaan muista kuin kansanterveydellisistä päämääristä ja tavoitteista käsin. Liian pienille herroille on annettu taloudellista valtaa ja vastuuta. Nämä sitten tuijottavat momenttiaan ja pyrkivät kouristuksenomaisesti säästöihin sen sijaan että kaupunki pyrkisi optimoimaan asukkaidensa terveyttä ja turvaamaan tehokasta apua silloin, kun sitä akuutisti tarvitaan.
Ennaltaehköisystä ja varhaisesta puuttumisesta eivät nämä suunnittelijat ole ilmeisesti kuulleetkaan tai sitten he kuvittelevat, että siinä on oiva säästökohde. Suunnittelijoiden palkka kannattaisi sitoa kansanterveystilanteeseen.
Lähetä kommentti