Niin lyhyt on ihmisen muisti, jos ei läheltä liippaa. Minä taistelen taas lapsieni oikeudesta turvalliseen koulutiehen, tien varrella ,jonka ylittämistä pidetään moottorikelkkailijoille vaarallisena vaikka vilkkaimpana aikana paikalla on tilapäinen nopeusrajoitus, varoituskilvet ja vielä oppaat valvomassa. Sama tie on kuulemma turvallista jopa esikoululaisen ylittää yksin ( 100km rajoitus, liikenne tiheys n. 2000 autoa/vrk ja raskasta liikennettä n. 100-150 autoa/ vrk..)
Voi, Muoriska. Lapset ovat pelottavan heikoilla liikenteessä. Omasta lapsuudestani muistan, kuinka lastensairaalassa viereisellä petillä oli Liisa, joka oli jäänyt jouluaattona auton alle. Mies, joka oli onnettomuuden aiheuttanut, kävi säännöllisesti katsomassa potilasta. Itse en voi kuvitella mitään pahempaa kuin sen, että aiheuttaisi jonkun ihmisen kuoleman tai vammautumisen. Ja kuitenkin: kun katselin tänään Helsingin liikennettä, oli paljon liian suurella tilannenopeudella ajamista, suojatien eteen pysähtyneen auton ohittamisia, suojatielle astuneesta jalankulkijasta piittaamattomuutta. Sitten kun yliajo tapahtuu, ollaan pahoillaan...
Ihan tässä meidän lähelläkin oli kynttilöitä ja kukkia kadulla pari viikkoa. Kunnes joku korjasi ne pois... Koskaan ei tiedä, kun liikenteeseen lähtee että kuinka siellä käy.
Se on psyykkinen ja keinotekoinen tapa kokea olevansa elossa, rohkea. Reilua ylinopeutta ajavat täytyisi ohjata pakolliseen terapiaan, jotta he edes tunnistaisivat kuolemanhakuisuutensa.
Itsetuhoisasti käyttäytyvä ihminen yrittää kääntää oman käyttäytymisensä tulkinnan aina päinvastaiseksi. Eli itsetuhoisat ajatukset ja kuoleman uhmaaminen tulkittuu useinmiten ihmisen päässä rohkeudeksi - koska ihminen haluaa paeta todellisia ongelmiaan ja rajoitteitaan. Ihmisen psyyke on pullollaan käsittämättömiä korvike- ja sublimaatiotapoja.
Elokuvissa ylinopeuteen liitetään melkein aina jokin "elämää suurempi" tehtävä ja rohkeus, fantasiana.
Suurin osa itsemurhaajista varmaankin ajattelee kuinka heidän maineensa liitetään rohkeuteen.
Psyykkiset ristiriidat ilmenevät ns thanatosviettinä, kuoleman ja uhman erotisoitumisena. Siihen mekanismiin Lipposenkin ym sotahulluus Irakin sodan kannatuksen suhteen liittyi. Etsitään jotakin elämää suurempaa tarkoitusta, dramaturgiaa - ja uholla häivytetään arkisia ongelmia...
Arsi, olen vakuuttunut siitä, että mielipiteessäsi on perää. Usein myös esimerkiksi urheiluautolla ajavat ajavat ylinopeutta ja liian suurta tilannenopeutta, minkä itse olen ollut taipuvainen tulkitsemaan itsekorostukseksi. Osa ihmisistä omaksuu ajattelutapoja, joita ohjaajat meille tarjoilevat. Tuo kuolemaan liittyvä sankarillisuus tai tarkoituksen hakeminen taitaa olla juuri ulkoapäin syötettyä puppua.
Mutta paha on, jos kaahaavan itsetehostajan toiminnan seurauksena joku muu tai jotkut muut ihmiset menettävät henkensä.
6 kommenttia:
Niin lyhyt on ihmisen muisti, jos ei läheltä liippaa.
Minä taistelen taas lapsieni oikeudesta turvalliseen koulutiehen, tien varrella ,jonka ylittämistä pidetään moottorikelkkailijoille vaarallisena vaikka vilkkaimpana aikana paikalla on tilapäinen nopeusrajoitus, varoituskilvet ja vielä oppaat valvomassa. Sama tie on kuulemma turvallista jopa esikoululaisen ylittää yksin ( 100km rajoitus, liikenne tiheys n. 2000 autoa/vrk ja raskasta liikennettä n. 100-150 autoa/ vrk..)
Voi, Muoriska. Lapset ovat pelottavan heikoilla liikenteessä.
Omasta lapsuudestani muistan, kuinka lastensairaalassa viereisellä petillä oli Liisa, joka oli jäänyt jouluaattona auton alle. Mies, joka oli onnettomuuden aiheuttanut, kävi säännöllisesti katsomassa potilasta.
Itse en voi kuvitella mitään pahempaa kuin sen, että aiheuttaisi jonkun ihmisen kuoleman tai vammautumisen.
Ja kuitenkin: kun katselin tänään Helsingin liikennettä, oli paljon liian suurella tilannenopeudella ajamista, suojatien eteen pysähtyneen auton ohittamisia, suojatielle astuneesta jalankulkijasta piittaamattomuutta. Sitten kun yliajo tapahtuu, ollaan pahoillaan...
Voih...
Ihan tässä meidän lähelläkin oli kynttilöitä ja kukkia
kadulla pari viikkoa.
Kunnes joku korjasi ne pois...
Koskaan ei tiedä, kun liikenteeseen lähtee
että kuinka siellä käy.
Ja nyt tällä puheella ainakin heijastin takkiin.
Ylinopeutta ajavat kokevat "kuoleman uhmaamisen" piristävänä.
Se on psyykkinen ja keinotekoinen tapa kokea olevansa elossa, rohkea. Reilua ylinopeutta ajavat täytyisi ohjata pakolliseen terapiaan, jotta he edes tunnistaisivat kuolemanhakuisuutensa.
Itsetuhoisasti käyttäytyvä ihminen yrittää kääntää oman käyttäytymisensä tulkinnan aina päinvastaiseksi.
Eli itsetuhoisat ajatukset ja kuoleman uhmaaminen tulkittuu useinmiten ihmisen päässä rohkeudeksi - koska ihminen haluaa paeta todellisia ongelmiaan ja rajoitteitaan. Ihmisen psyyke on pullollaan käsittämättömiä korvike- ja sublimaatiotapoja.
Elokuvissa ylinopeuteen liitetään melkein aina jokin "elämää suurempi" tehtävä ja rohkeus, fantasiana.
Suurin osa itsemurhaajista varmaankin ajattelee kuinka heidän maineensa liitetään rohkeuteen.
Psyykkiset ristiriidat ilmenevät ns thanatosviettinä, kuoleman ja uhman erotisoitumisena. Siihen mekanismiin Lipposenkin ym sotahulluus Irakin sodan kannatuksen suhteen liittyi. Etsitään jotakin elämää suurempaa tarkoitusta, dramaturgiaa - ja uholla häivytetään arkisia ongelmia...
Arsi, olen vakuuttunut siitä, että mielipiteessäsi on perää.
Usein myös esimerkiksi urheiluautolla ajavat ajavat ylinopeutta ja liian suurta tilannenopeutta, minkä itse olen ollut taipuvainen tulkitsemaan itsekorostukseksi.
Osa ihmisistä omaksuu ajattelutapoja, joita ohjaajat meille tarjoilevat. Tuo kuolemaan liittyvä sankarillisuus tai tarkoituksen hakeminen taitaa olla juuri ulkoapäin syötettyä puppua.
Mutta paha on, jos kaahaavan itsetehostajan toiminnan seurauksena joku muu tai jotkut muut ihmiset menettävät henkensä.
Lähetä kommentti