Jussi Huttunen ja Suvi-Anne Siimes ennen korokekeskustelun alkua.Olin tänään herrojen kanssa marjassa eli Hanasaaressa kuuntelemassa Lääketeollisuus ry:n järjestämää keskustelua otsikon aiheesta.
Mieleeni jäi pyörimään Suvi-Anne Siimeksen vahva argumentti kunnollisen lääkehoidon puolesta: Mitä vaikeampi sairaus, sitä isompi tappio siitä koituu yhteiskunnalle. Terveydenhuollon kustannukset ovat pieni osa näistä kustannuksista ja lääkekustannukset vain pieni osa terveydenhuollon kustannuksista. Sen sijaan menetetty ansio on suuri kustannuserä.
Professori Jussi Huttunen, joka nykyään on mukana Sitran terveysohjelmassa, totesi, että yksityiset työnantajat ovatkin jo heränneet ymmärtämään, miten tärkeää on pitää huolta työntekijöiden terveydestä, mutta poliittiset päättäjät ja julkinen sektori eivät ole asiaan heränneet, sillä julkisen talouden puolella asian hahmottamista vaikeuttaa monikanavainen rahoitusjärjestelmä.
8 kommenttia:
Tuota itsekin pelkään, että terveydenhuoltokustannukset vaikeasti sairastuneille ihmisille tulee huikean kalliiksi. Mietinkin välillä, että jos meikäläisen lääkkeiden hintaa korotettaisiin siten, että valtio siinä säästäisi ja potilas joutuis maksamaan huikeat summat itse. Jättäessäni tuon lääkkeen ottamatta, tulisi tosi iso tappio siitä yhteiskunnalle. Luulisi, että kannattaa pitää terveydestä huolta, eikä siitä sairaudesta.
Hanasaaren herrat pohtivat asiaa yhteiskunnallisena kysymyksenä. Sinä tuot terveellisesti esiin sen toisen vaihtoehdon: jos yhteiskunta katsoo, että sillä ei ole varaa tarvittaviin lääkkeisiin, kuka ne sitten maksaa – vai maksaako kukaan.
Näinhän siinä juuri kävisi, Tarjuska. Ne, joilla on rahaa, luultavasti maksavat, mutta ne, joilla ei ole, eivät yksinkertaisesti voi maksaa. Näin on jo nyt. Moni jättää lunastamatta määrätyt lääkkeet tai ottaa niitä lääkärin määräyksen vastaisesti "säästeliäästi", koska ei pysty ostamaan enempää.
Näinhän tuossa vammaistuessakin käy edelleen: ne, joilla on enemmän rahaa, kykenevät hankkimaan sairauteensa parempaa hoitoa ja saavat sitten aikaan sellaisia vammaistukihakemuksia, että pystyvät hoitamaan itseään paremmin kuin ne, joilla ei ole "alkupääomaa".
Täytyy sanoa, että joskus on vaikea ymmärtää miksi tiettyjä oikeuksia turvaavia lakeja säädetään, kun ihmiset joutuvat taistelemaan saadakseen lain heille takaaman oikeuden. Mielestäni keskustelussa jää aina huomioimatta se, mitä varten yhteiskunta on olemassa ja ketä varten yhteiskunta säästää. Usein säästäminen ei ole säästämistä vaan kulujen karsintaa, josta on seurauksena se, että kulut nousevat entistä suuremmiksi.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että oikeanlaista säästöä terveydenhuollossa on potilaan säästäminen turhilta kivuilta ja turhalta juoksuttamiselta paikasta toiseen. Kerralla tekeminen säästää turhia lääkärillä käyntejä, turhia lääkemääräyksiä jne.
Niin, Neulekirppu, ja lisäksi on tuo Jussi Huttusen mainitsema monikanavainen rahoitusjärjestelmä, joka sokaisee julkisen puolen kirstunvartijoiden silmät: he tuijottavat vain yhtä kohtaa, vaikkapa lääkemenoja, mutta eivät edes osaa katsoa kokonaisuuksia. Olisi varmaankin yhteiskunnallekin parempaa ja halvempaa, jos ihmiset olisivat terveitä ja kävisivät töissä tai olisivat vähemmän sairaita ja omatoimisia. Kun joku taloudellista valtaa saanut pikkujohtaja vahtii oman momenttinsa kuluja, hän synnyttää usein valtavan määrän inhimillistä kärsimystä, haittaa, työkyvyn alanemista, pahaa mieltä ja – kuluja yhteiskunnalle.
Yksityiset työnantajat pitävät työntekijöiden terveyttä tärkeänä, koska se vaikuttaa bisnekseen.
Julkisella puolella ihmiset ovat lähinnä menoerä.
Itse kuulun tuohon menoerään tk-eläkeläisenä, joka joutuu vasten tahtoaan jatkuvasti hakemaan helpotusta elämäänsä. Kulunkia syntyy, kun julkisella puolella ihminen pirstotaan siivuiksi, joita sitten ko. siivun spesialisti vilkaisee ja lähettää paketin seuraavalle "yksisilmäiselle". Kokonaisvaltaisuudesta ei voi puhua diagnosoinnissa eikä hoitosuunnitelmissa. Arpapeliltä tämä tuntuu ja rahaa palaa. Yhteiskunnan ja omia.
Oli järkyttävää lukea tämänaamuisen Savon Sanomien etusivulta, että maamme ei tule selviämään armomurhitta.
En tiedä, menikö asian vierestä, mutta oli pakko saada sanotuksi.
Jaa ei vai tule selviämään armomurhitta.
Minusta tuntuu,e ttä maamme ei selviä, jos täällä ryhdytään tekemään armomurkia. Ei ihminen voi eikä saa olla jäte, joka viskataan roskiin heti kun tehot on otettu irti.
Tämä maa sairastaa arvojen ja etiikan puutostautia.
Tuollaista ei pitäisi edes kirjoittaa lehteen. KIEHUN.
Obeesia, ihan saman asian sanoi joku asiantuntija keskustelun kuluessa.
Julkinen talous on kääntynyt nurinkuriseksi: ihmisiin suhtaudutaan ylipäätään menoerinä, vaikka julkinen talous on oikeasti, kansalaisten kannalta katsottuna, olemassa vain kansalaisia varten. Julkisella taloudella ei ole mitään velvotteita markkinavoimien suuntaan, vain kansalaisten suuntaan.
Liisa, kuten juuri tulin kirjoittaneeksi: julkinen talous on nähdäkseni olemassa ainoastaan sitä varten, että se vastaan kansalaisten tarpeisiin.
Tuolla kokonaisvaltaisuudella tarkoitin tässä sitä, että saisivat katsoa, kun yhteisistä rahoistamme kynsin hampain pitävät kiinni, päätöksiensä ja ratkaisujensa kokonaisvaikutuksia.
Totta myös, ja sinänsä suuren luokan ongelma, että lääkärispesialisti liian harvoin ottaa huomioon potilaan kokonaistilanteen. Nurinkurista on, kun jopa terveyskeskuksissa on lääkäreitä, joille saa valittaa vain yhden vaivan per vastaanottokerta.
Liisa, voisiko mitenkään saada kopiota kyseisesta Savon Sanomien jutusta? Olisin todella kiitollinen.
Mutta siis tuollainen ajatus on täysin vastuuton. Palaamme siihen vielä.
Neulekirppu, kansallissosialistinen arvomaailma nostaa päätään Suomessa. Neulekirppu, arvo on olemassa: se on raha, taloudellinen hyöty. markkina-arvo, ahneuden ja piittaamattomuuden arvomaailma.
Lähetä kommentti