Olin tänään tietäväisessä seurassa sieniretkellä.
Paikalla oli Myrkytystietokeskuksen henkilökuntaa ja yliopiston sieniasiantuntija sekä joukko innokkaita sienestäjiä.
Sienisaaliini ei ole suuri – kymmenkunta lampaankääpää ja yhtä monta suppilovahveroa, mutta tietoa tuli paljon.
Myrkytystietokeskuksen ylilääkäri Kalle Hoppu kertoi, että heinä–elokuu on kiireistä aikaa keskuksessa erityisesti hyvinä sieni- ja marjavuosina. Kaikkein kamalinta tuhoa saa aikaan valkea kärpässieni, joka sisältää solumyrkkyjä.
Kasvitieteellisen keskusmuseon Pertti Salolla oli vientiä. Jokainen halusi kysyä, kelpaako sieni syötäväksi ja miten sen voi valmistaa. Salo on mitä ilmeisimmin hyvä kokki.
Tämän päivän ruokavinkki: herkkutatin paloja hernekeittoon.
Pitää kokeilla.
9 kommenttia:
Tuon valkoisen kärpässienen vaikutukset ovat tulleet jokseenkin tutuiksi maksansiirtotiimin infon kautta. Osa potilaista on selvinnyt ilman maksansiirtoa mars-hoidon avulla ja osa on tarvinnut "herkkutateiksi" luulleen tattiaterian jälkeen maksansiirron. Taitaa olla suurempi todennäköisuus Suomessa kerätä valkoisia kärpässieniä, kuin löytää herkkusieniä. Ehkä kannattaa jättää ne "herkkutatit" kokonaan sinne metsään ja muutenkin paneutua vain niihin todella tuntemiinsa sieniin.:) Sulla taisi olla mukava sieniretki ja onneksi oli asiantuntijoita paikalla ettei tule tehtyä myrkkyseitikkisoppaa...
Niin, Tarjuska, kaikki myrkkysienet eivät ole pahanmakuisia, kertoi Pertti Salo. Kalle Hoppu kertoi, että valkoisen kärpässienen aiheuttaman myrkytyksen oireet alkavat vasta vähitellen, eivät heti. Lääkäreillä ei ole paljonkaan keinoja. Näyttöön perustuvia keinoja on todella vähän...
Eivät ne herkkutattiin valkeaa kärpässientä sekoita, vaan herkkusieneen, joka on joskus pelottavan samannäköinen. Turhan usein sienimyrkytyksen uhri on kokenus sienestäjä, jonka näkö on iän myötä heikentynyt, Kalle Hoppu arvelee; joskus yksityiskohtien havaitseminen vaatii tarkkaa silmää.
Taisipa tulla tuohon paha kirjoitusvirhepaholainen...toki tarkoitin herkkusientä enkä herkkutattia. Nehän ovat todella erinäköiset sienet ja tatit eivät ole myrkyllisiä, vaikkakaan sappitatti ja lehmäntatti eivät taida kovin herkullisilta maistuakaan. :)
Niin, Tarjuska. Valkea kärpässieni ja herkkusieni menevät kuulemma usein sekaisin eikä maistaminenkaan taida auttaa, koska kaikki myrkkysienet eivät maistu pahalta.
Taannoin olin kotipuolessa Pohjanmaalla ja törmäsin metsässä hevosen kanssa kulkiessani kylän pahiksen, roiston oikeen, joka oli lomalla vankilasta. Hän poimiskeli sieniä Lindlin muovikassiinsa. Kärpässieniä.
Olisiko pitänyt opastaa menemään kirjastoon sienikirjan hakuun? En herjennyt viisastelemaan hänelle, kun tunnistin tuon tuimannäköisen tyypin.
Kuinkakohan moni näistä sienimyrkytyksistä on sellaisia, että on yritetty saada polla sekaisin sienisekoituksella, mutta sekaisin onkin mennyt vain vatta?
Jep... myrkkyjen ongelma on, että ne alkavat ilmaista itsestään usein vasta vuorokausien kuluttua. Silloin voi olla vaikea tajuta, mistä huono olo johtuu!
Tarjuska on täysin oikeassa, että valkoinen kärpässieni on todennäköisempi löydös kuin herkkusieni. Itse jätän kaikki valkoiset sienet rauhaan.
Kaima, moni pahis on sairastunut pahemman kerran, kun on yrittänyt loihtia sienillä hallusinaatioita, mutta on saanutkin aikaan sienimyrkytyksen. Kyllä ne kaverit ovat sienikirjansa lainanneet. En osaa vastata sinulle, kuinka moni sienimyrkytyksistä aiheutuu kyseisestä syystä, mutta tiedän, että niitä on ja trendi on kasvussa.
Myrkytysmekanismeja on kolmenlaisia: niitä, jotka vaikuttavat keskushermostoon, niitä, jotka ovat solumyrkkyjä ja niitä, jotka vaikuttavat ruoansulatuskanavassa. Hengenvaarallisinta jälkeä aiheuttavat solumyrkkysienet.
Neulekirppu, lisäksi on onni, että joillekin asioille lääkärit eivät edelleenkään mahda juuri mitään. Lisäongelman tuottaa se, että harva edes osaa kertoa, mitä myrkkysientä on tullut syöneeksi.
Itse kannatan tuota linjaa, ettei kerää valkoisia sieniä, joita olettaa herkkusieniksi, vaikka olisi suhtvarmakin asiastaan.
Hei Kirsi, ahkerana ja hyvin paljon sieniä harrastaneena ihmisenä olen sekä samaa että eri mieltä kanssasi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, ettei kenenkään kannata kerätä yhtään epävarmasti tunnistettua sientä. Mutta tiedän myös, että sieniä oikeasti harrastavan ja paljon nähneen ihmisen on helppo erottaa herkkusieni ja valkoinen kärpässieni toisistaan. (Herkkusieniäkin on monta lajia, osa ei valkoisia). Minä olen syönyt tänäkin kesänä kaksi hyvää herkkusieniateriaa, vaikka olen myös törmännyt useisiin valkoisiin kärpässieniin. Olen kyllä hyvin tarkka jokaisen yksilön kanssa: tarkastan aina sekä helttojen värin että koko sienen rakenteen (onko kauluksia ja tuppia jalassa jne.). Kerran nimittäin sieniretkellä kävi niin, että mukana ollut tuttu onnistui keräämään hyvästä herkkusienipaikasta myös tuntemattomia valkoisia sieniä. Ne eivät olleet valkoisia kärpässieniä, mutta en pystynyt tunnistamaan niitä myöskään miksikään syötäväksi lajiksi. Sillä kertaa heitimme varmuuden vuoksi koko saaliin pois, koska pienikin pala valkoista myrkkysientä voi olla kohtalokas.
Tervetuloa sieniblogiini katsomaan havaintojani: http://mustarousku.blogspot.com/
Niin, Inar, näkemykseni perustuu aivan yksinomaan siihen, mitä Kalle Hoppu kertoi siitä, että iso osa sienimyrkytyksistä tapahtuu sieniasiantuntijoille. Hoppu piti osuutta liian suurena ja tämä on johtanut hänet kyseisen ikänäköhypoteesin kehitystyöhön.
Kiitos kutsusta sinun sieniblogiisi. Tulen käymään.
Lähetä kommentti