26.9.07

Vasta 20 vuotta radioaktiivisia sieniä

Halo Efektin blogista löysin linkin vuoden vanhaan juttuun, jossa Satu Hassi vaatii selkokielistä tietoa sienten radioaktiivisuudesta.
Itse en ole opettanut omia lapsiani lainkaan syömään metsäsieniä syystä, että kestää vielä kymmenen vuotta ennen kuin radioaktiivinen cesium alkaa puoliintua.
Säteilyturvakeskus on todennut, että useampi runsaassa vedessä suoritettu ryöppäys vähentää radioaktiivisuutta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sienethän varmaan ovat keränneet tuota radioaktiivisuutta itseensä vuosikausiksi. Itse syön vain kanttarelleja ja niitäkin löytyy tosi harvoin eli pari kertaa kesässä. Mitenkä marjoissa se radioaktiivisuus on nähtävissä...ovatko siis yhtään turvallisempia? Muutenkin monet sienet ovat arveluttavia, kun myrkyt pitää keittää ryöppäämällä....koskaanhan ei voi olla täysin varmaa. Maksa voi vioittua äärimmäisen vähästäkin. ....ja sitten on tietenkin se radiokatiivisuus ja syöpä. :(

KirsiMy kirjoitti...

Näkyy muuten olevan niin, että marjoissa on paljon vähemmän radioaktiivisuutta kuin sienissä.
STUK on tutkinut marjojen säilönnän vaikutusta säteilyyn ja todennut, että jostain syystä höyrymehustuksessa radioaktiivisuus laskee.

No, ruokaa ei voi ruveta pelkäämään ylettömästi. Muuten kuolee varmasti , nimittäin nälkään.

Unknown kirjoitti...

Entäpä vilja? Entäpä kaikki muut laskeumat, joista emme tiedä tuon taivaallista? Ehkäpä olemme jo myrkyttäneet itsemme perusteellisesti...

KirsiMy kirjoitti...

Säteilyturvakeskuksen sivuilla on hyödyllistä tietoa elintarvikkeiden radioaktiivisuudesta ja siitä, miten siihen voidaan vaikuttaa. Viljassa tätä cesium-137:aa on hyvin vähän. Pahin itse asiassa näkyy olevan suppilovahvero (ja sienet muutoinkin, vaikka lajikohtaisia eroja näkyy olevan), sitten tulee järvikala ja poronliha.

Ikävä kyllä nämä 20 vuoden takaiset virheet ovat pitkävaikutteisia ja lisäävät myös jossain mitassa syöpiä.
Emme voi elää ilman ruokaa. Ruoka on suuri ilo. Valitettavasti se on alkanut myös sisältää moninaisia ongelmia. Syötävä on silti. Oma strategiani on kuunnella asiantuntijoiden suosituksia esimerkiksi järvikalan syönnistä ja silloin kun syön, teen sen sumeilematta hyvällä omallatunnolla.