30.1.07

Hesari kiusaajien kuorossa

Olet heikoin lenkki, et osaa laulaa, olet lihava...
Obeesian blogissa käydään äärimmäisen mielenkiintoista keskustelua Hesarin "läskikapinasta".

Mutta mihin valtakunnan ykköslehti pyrkii leimatessaan lihavat ihmiset kulueräksi? Kysehän ei voi mitenkään olla siitä, että ihmiset suututetaan, jotta he innostuvat laihduttamaan. Jos kaikki Suomen lihavat peruuttavat Hesarin tilauksen, Erkon imperium horjuu – ja mitä Aatos Erkko itsekään asiasta sanoo?
Edit. 31.1. klo 9.42 tilly thys on puuttunut eilen samaan asiaan blogissaan.

3 kommenttia:

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Tämä kommentti jatkaa Valokuvatorstaissa Obeesian kanssa käymäämme keskustelua:
Tarkoitin siis tuolla Idols-tuomari-ajatuksella sitä, että jostain syystä toisen itkettäminen on yleistä kansanhuvia. Minusta se on sadistista enkä ymmärrä siinä piilevää huumoria.

Sitten nuo sinun kome kohtaasi:
Puhut kohdassa yksi ymmärtääkseni sentyyppisestä tiedosta, mitä Pohjois-Karjala-projektissa jaettiin: asiallisesta ja yksilön terveyden edistämiseen tähtäävästä tiedosta.
Kohta kaksi: tällaisissa lehjijutuissa kai yritetään ehkä shokeerata ihmiset laihduttamaan, mutta tulos lienee samansuuntainen kuin silloin, kun pelotellaan tupakkataudeilla – ei onnistu.
Kohta kolme: Olen alkanut epäillä, että osa kirjoituksia ja ohjelmia, jotka ovat kuvaamaasi tyyppiä, pyrkivät aivan muuhun kuin siihen, että ihmisten terveys kohenisi.
Mihin muuhun ne voisivat pyrkiä?
I Osa meistä toimittajista kulkee sen enempää ajattelematta virran mukana; osa meistä tekee kaikkea, mistä tilaaja maksaa eli syyt ovat uskomattoman sattumanvaraisia ja irrationaalisia, mutta on muutakin.
II Osa kirjoittelusta tähtää siihen, että terveydenhuollon menoja voitaisiin karsia yksinkertaisesti tipauttamalla suuret kansansairaudet pois laskuista. Tämä kävisi kätevästi leimaamalla ne puhtaasti elintapasairauksiksi.
III Entä vielä? Se kulttuuriimme hiipinyt sadismi tuli jo mainituksi, mutta se kuuluu listaan.
IV Syömiseen ja ravintoon liittyvät ongelmat ovat monimutkaisia eivätkä monimutkaiset ongelmat taivu nykyisen nopean median formaatteihin. Asioihin etsitään aina näkökulma, haetaan jännitettä pelkistämisen ja yksinkertaistamisen kautta. Tässä sivuutetaan se, että jokainen meistä on yksilö ja että sairauksien riskikartta on enemmän tai vähemmän yksilöllinen. Sydän- ja verisuonisairauksia, joista eniten tiedän, tutkijat ovat lähestyneet väestötason näkökulmasta ja koska valistajat ovat usein läheisessä yhteistyössä tutkijoiden kanssa, on käynyt niin, että valistajatkin (siis kolmas sektori) suuntaa viestinsä väestölle, ei yksilöille ja jos sekä tutkimusresurssit että valistus suunnataan väestötason ongelmiin, niistä ei välttämättä ole hyötyä yksilölle.
V Osa kirjoittelusta tähtää ihan puhtaasti loputtomaan rahan tahkoamiseen ylipainoisten ihmisten ja heidän terveytensä kustannuksella. Julkaistaan kermaa ja suklaata tihkuvia reseptejä ja painonpudotusvinkkejä samassa lehdessä ja ihmiset ostavat ja toteuttavat kaikki neuvot.

Siis? Meniköhän pitkäksi? SItä vain, että syyllistämisen sijaan voisivat eri tahot ryhtyä toimimaan. Tekemistä olisi: liikuntaa suosiva yhdyskuntasuunnittelu, ravitsemusohjausta ja painonhallintaryhmiä terveyskeskuksiin kaikkien saataville ja paljon. Epäterveelliselle ruualle korkeampi verotus ja terveelliselle keveämpi verotus. No, kaikkea löytyy, kun halua on. Ja sitten: jos potilas ottaa vaikka terveyskeskuksessa puheeksi ylipainonsa, täytyisi saada takeet siitä, että henkilökunta ryhtyy auttamaan potilasta. Ongelma ei ole siinä, kehtaako lääkärin ottaa asian puheeksi, vaan siinä, mistä ylipainoinen ihminen saa halutessaan asiallista apua.

Obeesia kirjoitti...

Niin, joillakin ylipainoisilla se asiallinen apu olisi keskusteluterapiaa, ja siihen eivät edes vakavasti masentuneet ihmiset taida helposti päästä.

Tietoa useinkin on riittävästi, mutta tiedon jalostaminen käytännöksi vaatii muutakin kuin punnituksia ja elämäntapojen ohjausta. Syyt ovat usein niin syvällä.

Olen miettinyt sitäkin, että jospa ylipainon ja muiden syömishäiriöiden lisääntyminen nuorilla ihmisillä johtuukin masennuksesta. Kun mikään reitti ei ole auki, ei pääse koulutukseen tai vakituiseen työhön, ei voi perustaa perhettä, vaikka biologia niin vaatisi.

Masentuuhan siinä. Ja osa hoitaa masennustaan syömällä ja kun on köyhä, syö halpaa ja lihottavaa ruokaa.

Eli luetteloosi lisäisin vielä nuorten elämisen mahdollisuuksien lisäämisen.

Kirsi Myllyniemi kirjoitti...

Ajatuksesi kulkevat samaan suuntaan kuin omani, Obeesia. Tämä pätee mielestäni, paitsi nuoriin, myös työelämän ikäsyrjinnän uhreiksi jääneisiin ihmisiin, joiden valtimotautiriski tilastollisestikin nousee ja masennus tunnetusti lisää, monesta syystä ja monella tavalla, esimerkiksi sepelvaltimotaudin riskiä.
Syöminen on niin syvällä meidän sielunrakenteessamme oleva lohdun lähde, että olen alkanut epäillä, että pitkään jatkunut kovien arvojen mukainen meininki saa meidät etsimään lohtua ravinnosta, kun muualta emme ehkä sitä löydä. Vähävarainen syö luonnollisesti energiapitoista ravintoa ja pahaksi onnekseen saa ehkä vielä valtimotaudin. Nyt suunnittelevat vielä rangaistusmaksua tälle kansanosalle. Joskus tuntuu, että oppineet ja viisaat ihmiset ovat kamalan tyhmiä ja epäloogisia.
Lisäämme siis luetteloon ainakin nuorten elämänmahdollisuuksien lisäämisen.