Elämä on luopumisen opettelua. Lapset
kasvavat ja irtautuvat.
Murrosikä on kai olemassa sen tähden, että vanhemmille tulisi houkutuksia potkia ajoittain
ärsyttäviksi äityviä poikasiaan pesästä, mutta oikeasti: Nuori mies
lähti maanantaina
inttiin. Yritin pitää yllä tekstari-small-talkia ja kysyin, miten on lähtenyt käyntiin. Seuraavana päivänä sain vastauksen "Ihanasti". Sen jälkeen ei tekstareihin ole vastattu.
7 kommenttia:
Älä sure. Nykyinen intti on köyhä ja alokkaat lähetetään kotiin lähes joka viikon lopuksi.
Päiväraha on olematon ja saat antaa taskurahaa joka käyntikerralla.
Alusvaatteitakin saat pestäväksi ja sukkia tai sitten teidän poika on erilainen kuin toiset.
Kiitos lohdutuksen sanoista, Sananjalka.
Tottapuhuen perheen ruokamenot ovat puolittuneet tällä viikolla. Poikani laskeskeli jo rahan kiilto silmissään, miten kamalasti intin aikana tienaa ja mietti, mihin voisi rahat sijoittaa ;)
Oman aikansa vie se että pitää opetella pois olemasta yksilö ja osa massaa, mutta kriisitilanteessa se että on osa massaa on pelastus. Eli vaikka poikasi valittaa että tämä ja tuo on typerä ja miksi näin pitää toimia, on tarkoituksena pitää poikasi elossa tosipaikan tullen. Itselläkin vei aikansa ymmärtää asia. Ja voin kehua puolustusvoimia työnantajana, itse olen ollut jo 12 vuotta virassa.
Muoriska, ei ole vielä valittanut. Illalla tuli tekstari, että kaikki ok... Pitää sanoa, että itse olen kuitenkin onnellinen, että on rauhan aika enkä suurin surminkaan toivo, että Suomi intoutuisi aktiivisiin natopuuhiin tai muuhun militarismiin.
Tutut tunnelmat. Samat mitä miellä vuosi sitten. Armeija antaa hyvää aikaa kotiväelle ja nuorelle totuttautua ajatukseen, että omille siiville nouseminen tapahtuu kohta pian...
Periaatteessa tietenkin etäisyys on erittäin hyvä ja hyödyllinen asia tässä saumassa, mutta yllättävästi se silti vaatii voimia.
Sieltä se nuorimies nyt tuli eilen kotiin, pyykit mukanaan, kuten Sananjalka ennusti, väsyneenä ja flunssaisena. Parin päivän vapaalle...
Lähetä kommentti