Tuli mieleen Neil Hardwickin oivallinen Tankki täyteen -sarja ja sen Sulo Vilen, jonka slogan oli "Ostin kun halvalla sain" perheemme tämänkesäisistä kenkäkaupoista.
Omassa lapsuudessani esimerkiksi kumitossut kestivät koko kesän. 60-luvun suomalaisen muotoilun ydin oli, paitsi ennakkoluuloton muotoilu sinänsä, myös tuotteen kestävyys ja korkea laatu.
Nyt ostamme näköjään kengät viikossa. Jos kengät maksavat esimerkiksi 15 euroa pari, viisihenkiseltä perheeltä menee kuussa 300 euroa kenkiin. Kesässä se on tonnin verran. Kertyyhän siitä omistaja-asiakaspisteitä, joilla voi ostaa uusia halpatuontitossuja. Näiden tuotteiden alkuperästä itselläni ei ole mitään tietoa.
7 kommenttia:
Olen tullut jo kauan sitten siihen tulokseen että halpa tulee kalliiksi. Kannattaa säästää rahaa ja ostaa kunnon tuote sitten kun ostaa, olipa sitten kyse melkein mistä tahansa. Yritän myös pitää huolen että en mene toiseen äärimmäisyyteen ja maksa tarpeettomasti jotain merkkilisää. (Okei, Alfa Romeo olkoon poikkeus :)
Alennusmyynneistä voi saada hyvää tavaraa edullisesti. Ostimme hyvät sängyt tänä kesänä, loistava tarjous johon sisältyi ilmainen kotiinkuljetus.
Huonoja kenkiä ei kannata ostaa. Jalkineet liittyvät terveyteemme ja hyvinvointiimme.
Niinpä niin, Rita. Käsitys siitä, mistä saa riittävää laatua muotoutuu itselleni vasta vähitellen ja sillä matkalla olen kokenut monia pettymyksiä. Esimerkiksi Marimekon laatu ei nykyisin ole aukottoman tasaista, kuten se oli kultaisella kuusikymmentäluvulla; silloin hinta kertoi laadusta. Nyt hinta voi kertoa joko laadusta tai mielikuvista eikä sitä aina tiedä ennen kuin on kokeillut. Mielikuvat laatukaupoista ja halpamyymälöistä istuvat itsessäni turhan sitkeästi nekin. Voi olla, että alennusmyynnistä saa hyvää tavaraa edullisesti, mutta on myös liikkeitä, joihin tuotetaan eri tavaraa halpamyyntikampanjoiden ajaksi :(
Olen huomannut, että pettymykseni on kohtuuttoman suuri juuri ns. Marimekko-tapauksessa (tai Nanso tms.). Luottamus suomalaista laatua kohtaan on mennyttä, kun useamman kerran törmää maanantaikappaleisiin.
Jep, Almamaria, ja kun ei enää voi myöskään tietää, onko suomalainen suomalaista...
Olen Ritan kanssa samaa mieltä, että laatuun kannattaa satsata. Mutta kuitenkin törmää tuohon Kirsin mainitsemaan ongelmaan, että mielikuva esim. tuosta suomalaiskansallisesta mekkovaatteesta on paljon positiivisempi, mitä laatu on nykypäivänä. Eli ei hinnasta välttämättä tunnista laatua.
Ihmettelen edelleen sitä samaa,mitä olen joskus aiemminkin ihmetellyt, että tuotannon siirtäminen kustannusten takia halpatyövoiman (=orjatyövoiman) maihin saa aikaan sen, että materiaalikaan ei saa enää maksaa mitään. Kohta ryhdytään myymään tyhjiä kenkälaatioita, keisarin uudet-vaatteet tyyliin...
Hehheh, Neulekirppu, voisi siirtää siinä vaiheessa koko tuotantoprosessin nettiin ja tehdä pelkkiä virtuaaliostoksia.
Tänään oli ostoksen viimeinen palautus- ja vaihtopäivä (kengät on ostettu perjantaina 13. päivänä heinäkuuta). Veimme ne Malmin Prismaan ja selitimme asian.
Saimme rahat takaisin.
Nyt vain on sitten fundeerattava, mistä löytyisi tossut, jotka kestävät lopun kesää.
Lähetä kommentti