Tänään puhumme ympäristöstä. Itse kannan korteni kekoon viittaamalla omaan ympäristöprojektiimme: Asuinyhteisömme pihalla on etelärinne, joka kuulemma oli suunniteltu kedoksi, vaan itsekseen siinä ei kasva kuin juolavehnää.Rinteessä on ollut ympäristöprojektia. Jo kymmenen vuoden ajan olemme kylväneet rikkaruohonsiemeniä rinteeseen samaan aikaan kun naapuritalon väki kitkee voikukkia nurmikosta. Tavoite on ollut saada rinteeseen mahdollisimman suuri lajirunsaus paahdetta kestäviä kasveja. Jossain vaiheessa kuvasimme projektiamme nettiin. Vuoden 2006 kuiva kesä masensi mieliämme pahan kerran. Kulunut kesä rohkaisi.
3 kommenttia:
Minullakin ketoprojekti kuivassa rinteessä. Parhaiten ovat menestyneet keltasauramot ja ketoneilikat. Myös kelta-apilaa löytyy ja muutama kellokukka.
Päivänkakkaroita vaivaa jokin ripsiäinen tai muu ötökkä.
Lepän ja pajun taimet uhkaavat metsittää rinteeni.
Minulla on kanssa oma jo toistakymmentävuotta jatkunut ketoprojekti pihassa meneillään. Ongelmana on se että paikka on liian suotuisa muillekin kasveille.
Obeesia, pitääpä käydä kurkkaamassa, millaisia ovat keltasauramot. Ketoneilikat ovat täälläkin menestyneet ja ne ovat ihania kasveja. Kelta-apilat olisivat mukavia, jos sää vain suosisi sitten niiden kasvamista. Oma rinteemme antaa etelään, joten haastetta piisaa.
Halo Efekti, olen katsellut sinun ketokuviasi kateellisena. Jos huvittaa, voit katsella vuoden 2006 Rinne-blogin arkistoamme niin huomaat melko pian, että kuiva kesä uhkasi aavikoittaa koko näkymän.
Lähetä kommentti