Moni vanhempi on ollut helpottunut, kun saa oppimisongelmaiselle lapselleen esimerkiksi MBD- tai Asperger-diagnoosin. Menneinä vuosikymmeninä lapsen oppimisvaikeudet saattoivat johtaa apukouluun. Nyt leimaamisesta on päästy sosiaalisesti hyväksyttyjen ADHD-, ADD-, MBD- ja dysfasiadiagnoosien myötä.
On olemassa toinenkin mahdollisuus, ehkä useampiakin. Sen sijaan että huomio kiinnitetään lapseen ja tämän oppimisvaikeuksiin, se voidaan kiinnittää kouluorganisaatioon ja opettajan kykyyn hallita luokkaa, jossa on vilkas lapsi. On kasvatustieteilijöitä, jotka ehdottavat diagnooksiksi DPO:ta: Deficiency of Pedagogical Organization.
Entäpä jos lapsi tosiaan onkin normaali, mutta kouluorganisaatiota jäytää tauti?
Lisää asiasta Timo Saloviidan artikkelissa Erityisopetuksen oikeuttaminen ja vammaishuollon mallit, teoksesta Vammaisuuden tutkimus, toim. Antti Teittinen 2006. Helsinki Yliopistopaino.
8 kommenttia:
Joo, on tosi vaikeaa tietää miksi häiriköivä oppilas häiriköi. Yleensä käynee niin, että opettaja syyttää kotia ja vanhempia, vanhemmat taas saattavat syyttää opettajaa ja koulua. Auttaako tällainen tätä häiriköivää lasta? Seurauksena lienee vain se että opettajan käsitys ongelmaisesta perheestä vahvistuu samoin vanhempien käsitys ongelmaisesta opettajasta. Lapsi häiriintyy entistä enemmän tällaisessa pattitilanteessa ja siirretään lopulta apukouluun.
Komposti, lähes kaikki ovat tyytyväisiä, kun syy ongelmiin tosiaan on löytynyt lapsen pään sisältä, vaikka sitä ei ilmeisesti mitaten pystytäkään paikantamaan.
On kuitenkin aivan mahdollista, että koululaitos tavallaan tuottaa ongelmia tasapäistäessään oppilaita ja leimatessaan organisaatioonsa soveltumattomat ihmiset sairaiksi, kuntoutuksen tarpeessa oleviksi.
Joissakin tapauksissa kalaöljystä on ollut apua näille kirjainyhdistelapsille. Kunhan ei tämä vääristynyt ruokailukulttuuri olisi yhtenä osasyynä näihin oppimisvaikeuksiin.... Aivot tarvitsevat rasvaa!
Olen ihmetellyt, miten näistä diagnooseista on tullutkin nimenomaan sosiaalisesti hyväksyttyjä. Yhdeksi syyksi epäilen sitä, ettei esim. autismin kirjoa pidetä enää psyykkisenä sairautena vaan neurologisena oireyhtymänä. Kuulostaa heti paljon miellyttävämmältä. Nyt se voidaan myös määritelmä jonkinlaiseksi vammaksi, mikä on eri asia kuin sairaus - varsinkin psyykkinen sairaus. (Huomaat kai sarkasmini?)
Ruotsissa nämä diagnoosit ja kirjainlyhennelmät kootaan nimikkeen "neuropsykiatriskt funktionshinder" alle, mikä kertonee ehkä enemmän erilaisten oppijoiden ongelmista kuin pelkkä neurologinen. Mutta Suomessa ollaan niin psykofobisia, että jos psyykkiset sairaudet luokiteltaisiin neurologisiksi, myös niihin suhtautuminen muuttuisi.
Korjaus: Nyt se voidaan myös määritelLÄ (ei määritelmä) jonkinlaiseksi vammaksi --
Anonyymi, tuo ei taida olla mitään näyttöön perustuvaa lääketiedettä?
Anonyymi2, omat aavisteluni kulkevat samoja latuja.Lisäksi luulen, että aikuisia yksinkertaisesti helpottaa, kun he saavat lapsen käytökselle jonkin selkeän nimen ongelmalle ja vapautuvat itsesyytöksistä, joista häiriköiväksi koetun lapsen vanhemmat kärsivät useimmiten. Tämä diagnoosi auttaa myös puolustautumaan, jos koulun taholta alkavat paineet kasaantua perheen niskaan. Syytä ei tässä sysätä myöskään opettajien niskoille...
nyt on sitten köynyt niin, että diagnooseja on tehty suhteellisen runsaasti, mutta hoitoa ei olekaan osoittaa lähestulkoon kaikille. Tällainen ei taida olla aivan oikein?
Kyllähän näitä rasvahappoihin perustuvia tutkinmuksia on maailmalla tehty ja tehdään. Viitseliäisyyttä se vaatii asianomaisilta vain ottaa selvää asioista. Asiahan on nyt niin, että ravitsemushoidot ovat niin, niin pannassa Suomessa, että oksettaa. Mieluummin Ritaliinia kurkkuun ADHD:lle haittavaikutuksineen, kun elimistön ravisemushoidon kokeilu. Näistähän täällä ei haluta edes keskustella, vaan tyrmätään jo ennen ajatusta.
Välttämättä mikään yksi syy ei ole näiden häiriöiden takana, mutta kokeilemisenarvoisia hoitoja on useampia, jos on avoin asioille.
Anonyymi 1
No, tosiaan, rasvaisen kalan syöminen on erittäin suositeltavaa kokonaisterveyden kannalta virallisten ravitsemussuositusten mukaan.
Mutta kerro ihmeessä, jos olet löytänyt kontorolloidun satunnaistetun lääketieteellisen tutkimuksen, jossa on näytetty, että kalaöljyllä parannetaan lukihäiriötä.
Olisikohan muuten sinun aika ottaa käyttöösi jokin nimimerkki, täällä alkaa vilistä anonyymejä niin että päät kolisee, vaikka emme puhu mistään arkaluontoisesta asiasta, joka vaatisi anonymiteettiä.
Lähetä kommentti