Pieni lapsi tutustuu ympäröivään maailmaan pistämällä vieraita esineitä suuhunsa. Tarkoitus ei ole varsinaisesti syödä, vaan ottaa selvää, mistä on kyse.
Yli puolet Myrkytyskeskukseen tulleista puheluista koskee alle 6-vuotiaiden lasten asioita.
Myrkytystietokeskuksen vuoden 2006 tilasto kertoo alle 6-vuotiaita koskevian puheluiden aiheista:
22.3 % Lääkkeet
19,6 % Kasvit
18,3 % Pesuaineet
5,3 % Kosmetiikka
4,9 % Värit, maalit, liimat
4,4 % Tupakka, nuuska
3,7 % Luontais- ja lääkkeenomaiset tuotteet
2,3 % Kuivausaineet ja -kapselit
1,8 % Petrolituotteet ja liuottimet
1,6 % Muut lääkkeet (mm. tuntematon lääke)
7,7 % Sekalaiset aineet
Lääkkeissä ei ole mitään "suosikkia". Kaikki, mikä käteen sattuu, on vaarassa mennä suuhun. yhtä hyvin sinne menee mummon sydänlääkkeet kuin omat fluoritabletit.
Kerran meidän lasten serkku kolusi keittiön kaappeja ja popsi puoli purkillista fluoritabletteja sillä aikaa kun vanhemmat aamulla nukkuivat. Pakko oli soittaa Helsinkiin Myrkytystietokeskukseen ja kysyä, miten menetellään.
Myrkytystietokeskuksen puhelinneuvonta palvelee koko maata.
Numero löytyy puhelinluettelon hätänumeroista:
(09) 471 977 tai HYKS:in vaihde (09) 4711
Teratologinen tietopalvelu vastaa arkisin klo 9–12 raskaus- ja imetysajan kysymyksiin.
Nettisivut www.myrkytystietokeskus.fi palvelevat itsepalveluperiaatteella tiedonhakijaa.
6 kommenttia:
Lääkkeissä riittää, kunhan ovat sopivan kokoisia, minkä tahansa näköisiä ja värisiä. Ihan takuulla houkuttaa pistämään suuhun.
Eikös jossain joskus ollut käynyt niin, että joku äiti-lapsi tapahtuma oli ollut ravintolatiloissa ja lapsi oli lattialta pistänyt poskeensa ekstaasi pillerin?
Siis oraalisessa vaiheessa olevat lapset pistävät kaikkea suuhunsa, riippumatta väristä ja mausta. Tarkoitus ei ole nielaista, mutta joskus sitäkin sattuu.
Legopalikoita, lääkkeitä, nappiparistoja, elektoriniikan kuivausnappeja, nappeja, kolikoita, tupakantumppeja... Mitä tahansa.
Hankalia kuulemma ovat isommat esineet, jotka jäävät jumiin ruokatorveen. Ne on poistettava pian. Joskus lapsille jää esimerkiksi iso nappiparisto jumiin. Ne paristot, joita lapset nielevät, ovat kai pääsääntöisesti tyhjiä, mikä on parempi. Jos paristossa on varausta, koituu lisäongelmia.
Minä join muutaman vuoden ikäisenä silloin lasisessa pienisuisessa pullossa ollutta hyttysmyrkkyä.
Ja lapsuuden tapahtumistahan on aina niin hauskaa vetää kausaalisuhteita tähän päivään eli ehkä hyttysmyrkyn juomisen vuoksi olen tänään tällainen =D
Ahmatti, kiva että olet hengissä. Karttavatko muuten hyttyset sinua nykyisellään?
Olen kiinnittänyt huomiota siihen, miten kauniin kirkkaanpunaisia uudet Burana caps -särkylääkkeet ovat. Ibuprofeenia karkilta näyttävissä tableteissa on 400 mg.
Lääketurvallisuudessa iso merkitys on myös pakkauksilla. Jos lasten versio lääkkeestä on pakattu samalla tavalla muotoiltuun pakkaukseen kuin aikuisten annostuksella oleva lääke, voi vakavia erehdyksiä sattua.
Aimo Annos, tosi huolestuttava havainto. Houkuttelevan näköiset pillerit saattavat lapsen mielessä sekoittua tosiaan karkkeihin.
Lääkkeiden antamisessa tosiaan pitää siinäkin olla tarkkana. Lasten lääkkeet, sikäli kuin niitä nyt on, voisi pakata jonkin selkeästi erottuvan koodin mukaan tyyliin etiketin vihreä yläreuna...
Markkinoilla tosin on toistaiseksi kovin vähän lasten lääkkeitä, että tämä ongelma on toistaiseksi melko pieni. Lapsille määrätään yleensä aikuisten lääkkeitä pienempinä pitoisuuksina tai pienempinä annoksina.
Lähetä kommentti