Oikeustoksikologi professori Erkki Vuori kertoi, ettei itse juo Mehukattia, sillä vastaan on tullut liian monta kuolemantapausta: uhri on juonut juomaa, jota on luullut mehuksi, koska se on ollut Mehukatti-pönikässä.
Kovin vaikea sen sijaan on eläytyä niiden miesten sielunelämään, jotka löysivät ruostuneen kanisterin aitan alta ja joivat sisällön. Molemmat kuolivat.
Oikeustoksikologisissa tutkimuksissa selvitetään, mitä uhri kenties on nauttinut vai onko nauttinut mitään vaarallista. Tätä selvitystyötä riittää. Koneet jauhavat analyysejä Ruskeansuon laitoksella yötäpäivää. Näitä tutkimuksia tehdään Suomessa suhteessa paljon enemmän kuin muualla Euroopassa. Suomessa vainajista pidetään erittäin hyvää huolta, Vuori toteaa.
Joskus selvitystyö vaatii myös mielikuvitusta ja elämänymmärrystä. Ottaa aikaa ennen kuin kuoleman aiheuttajaksi paljastuu esimerkiksi kasviravinne Substral.
13 kommenttia:
Nyt kiinnostaa, mitä siinä kanisterissa oli?
Tuo mehukatti pullojen monipuolinen käyttö on varmasti totta. Tuli oikein kylmät väreet, kun ajatteli, että mitä kaikkeä sieltä pönikästä voisikaan hörpätä... Ja lapsille mehukattipöntöt voi ollakin aika vaarallinen juttu joissain tilanteissa.
Almamaria, itse asiassa en kuullut, mutta edes alkuperäinen sisältö ei ollut tarkoitettu juotavaksi, vaan koneille. Oli mitä oli, joutuivat oikeuskemistit selvittämään pönikän sisällön.
Outi, minä olen vaistonvaraisesti aina poistanut vesipulloistkakin kaikki etiketit, jos olen ottanut niitä esimerkiksi mehupulloiksi eväsretkelle. Nuo värikkäät mehukanisterit houkuttavat säilyttämään. Koskaan ei kyllä kannata pistää elintarvikekäytössä olleeseen pulloon mitään ravinnoksi kelpaamatonta.
Pysäyttävä kirjoitus ja kuvitus! Tämä saa todella ajattelemaan.
Surullista.
Niin, Viivi. Tämä museokaappi oli pääosin huolestuttavan arkinen sisällöltään.
Ainoa turvallinen käyttö Mehukatti-pöniköille on leikata pohja pois ja tehdä niistä tratteja. :) Vakavaa asiaa. Olen itsekin laimentanut jotakin (siivous)pesuainetta suihkepulloon, teipannut uuden nimen päälle. MUTTA tussi on jo aikaa sitten kulunut pois, vaikka permanent olikin. Nyt siis tarkistamaan kaapit ja varastot.
Liisa, siitä voi leikata yhtä hyvin yläosan pois ja tehdä siitä kynäpurkkeja.
Asenne on tässä asiassa hyvä teko. Professori Vuori kertoi osallistuneensa kerran tilaisuuteen, jossa jokaiselle osanottajalle annettiin käteen Sinol-pullo (pesty ja täytetty jollain korkealaatuisella alkoholituotteella). Vuori oli kieltäytynyt vedoten työkokemuksiinsa.
Itsekään en suostuisi juomaan Sinol-pullosta yhtään mitään.
Erinomainen kirjoitus! Hyvä Terveys -lehden toimitus voisi kiinnostua tuosta jutustasi. Tsemppiä!
Kiitos vinkistä, Christer. Itselläni on sellainen täpinä, että paikalla oli Hyvän Terveyden omaa väkeä; olin näet liikkeellä toimittajaporukalla.
täyttä asiaa!
Isäni sanoi aina, että pulloihin ei pidä panna mitä sattuu. Tosin hän itsekin välillä lipsui käytännöstä.
No mieheni on harrastanut erilaisia pullottamisia. Kerran ajelin huonolla kelillä pitkää matkaa ja pissapojasta loppui vesi. Kurvasin lähimmälle huoltsarille ja muistin, että takakontissa on sinolia. Otin vesikannun ja laitoin ensiksi vähän vettä ja sitten avasin sinolipullon. Jotenkin neste tuntui jäykältä ja onnekseni katsoi mitä pullossa oikein on: siellä oli öljyä. Olisin ollut pulassa, jos ehdin kaatamaan ne pissapoikaan.
Joo, Neulekirppu, ja ihan varmasti olisi joku neropatti viisastellut siitä, että nainen on ratinkäyttäjänä eikä osaa huoltaa autoa sen vertaa että pistäisi oikeasta pullosta pesunestettä! Puolikin litraa öljyä pissapojassa voisi tehdä ihmeitä tuulilasille ja ajovaloille.
Joo varmaan olisi ollut lööpissä, että naisautoilija laittoi öljyä pissapoikaan. Iltapäivälehdet olisivat menneet viikon verran kaupaksi silläkin pyörittelyllä..
EI kannata kertoa täällä blogeissa, vieläkin voivat napata lööppiin nuo sensaationnälkäiset ;)
Christerille vielä: Mauno Koiviston taannoiset puheet sopuleista siis pitävät paikkansa, kulemme laumoissa ja puremme kaikkea tielle sattuvaa.
Lähetä kommentti