11.10.07

Valokuvatorstai: Arki


Valokuvatorstain tämän viikon aihe on Arki: "Valokuvissa arki usein siistitään näkymättömiin. Nyt haemme aitoa arkea, sellaisena kuin se sinun elämässäsi esiintyy."
Oman arkeni keskiössä on työtilani, joka tavallisesti on nykyisin olohuoneessamme. Työrauha on osan päivää rikkumaton, osan päivää sitä tehostetaan. Työpäivät ovat usein pitkiä. Olen tehnyt töitä kotoa käsin jo runsaat 10 vuotta, ensin epätyypillisissä työsuhteissa, nykyisin freelancerina.

29 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Kuulosuojaimet, wau! Siinä muuten on mainio idea. :)

Anonyymi kirjoitti...

Siisti ja kauniilla esineillä varustettu inspiroiva työtila. Kuulosuojaimet olisivat meilläkin tarpeen.

Unknown kirjoitti...

Mukaansatempaavaa ja haastavaa arkea.

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimät värit, kutsuva puupintainen pöytä, kuulosuojaimet (keskittymisen symboli) ja tietokone, portti maailmaan mennä ulos ja tulla kotiin.

Vaikuttamista hyvien asioiden puolesta.

KirsiMy kirjoitti...

Olen lähtöisin suuresta perheestä ja olen tottunut keskittymään hälinässä. Omassa perheessä äitiin kohdistetaan herkästi vaatimuksia kesken vaativan puurtamisen. AIkani siedin keskeytyksiä, lopulta hermo petti ja menin rautakauppaan.
Tuima, näiden 10 vuoden kuluessa työtilajärjestelyni ovat vaihdelleet. Kannettava kone riittää nykyisin, koska harvoin taitan mitään. Kannettavan etuna on se, että tarvittaessa voi vaihtaa töihin vaikka makuuhuoneeseen (mitä harvoin teen).
Paju, pöytä on puusepän tekemä ja tukeva, vähän nuhjuinen, mutta oiva yhdistetty ruoka- ja työpöytä.

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi siihen miten siisti on pöytäsi. Minun ei ole koskaan näin siisti.

KirsiMy kirjoitti...

Pantteri, pöytä pysyy siistinä, koska minun on aika-ajoin tyhjennettävä se, jotta perhe pääsee syömään :)

Marikki Kuusi kirjoitti...

Onko siis niin, että nuo kuulosuojaimet keltaisine varoitusväreineen toimivat enemmän ikäänkuin viestinä perheelle kuin kuuloesteenä? Minäkin näet sinänsä keskityn myös metelissä, mutta jos muut vaativat jotain reagointia, keskittyminen tietysti häiriintyy. Ihan pienten kanssa kuulosuojaimet olisivat kyllä turvallisuusriski; on näet ihan hyvä kuulla milloin vettä lorotellaan, pakastimia availlaan tai kirjahyllyn varaan ollaan rakentamassa liukumäkeä :-).
Meille on kyllä juuri hankittu aivan samalta näyttävät kuulosuojaimet, että ehkä minäkin vielä niihin tartun...

hpy kirjoitti...

Kotona on hyva tehda tyota, mutta siina on myos huonot puolensa.

KirsiMy kirjoitti...

Marikki, kuulosuojaimet ovat ihan tehokkaat. Myönnän, että ne myös tehokkaasti viestivät ympäristölle sitä, että keskityn johonkin. En pidä suojaimia silloin, kun vain surffailen netissä, vaan pelkästään silloin, kun työni vaatii todella keskittymistä.
Juuri tuota reagointia vaativaa toimintaa vastaan ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi, mutta itselläni ei ole enää pieniä lapsia, päinvastoin suurin lähenee kahta metriä. Pitkään yritin sulkeutua työn maailmaan ilman ulkoiselta melulta suojautumisen välikappaleita, mutta alituiset keskeytykset ja myös erilainen musiikkimaku tai liian mielenkiintoiset elokuvien äänimaailmat häiritsivät niin paljon, että lampsin erääseen Kehä III:n varrella sijaitsevaan työkalukaupaan.

Hpy, minulla ei ole oikeastaan ollut vaihtoehtoja.

Rita A kirjoitti...

Kivan näköistä. Pidän keltaisesta, ja minäkin tykkään piristää elämää astioilla. Toinen yhtäläisyys on että teen töitä kotona ja kotoa käsin :) Fantastinen ARKIpäivä tämä torstai, muuten!

KirsiMy kirjoitti...

Rita, totta puhuen hieman alemmaksi kohdistettu kamera olisi paljastanut, että kaikki ei ole järjestyksessä, mutta pidetään se salaisuutena näin meidän kesken.
Tuo Paratiisi-astia ja saman sarjan kannu ovat arjen suosikkejamme.
Ja tosiaan, aurinkoinen torstaipäivä työntekoon.

Elegia kirjoitti...

Minä rakastan siistejä pöytiä. Omassa kämpässä pitää olla pöydät siistinä (paitsi sohvapöydän kohdalla tämä ei toteudu), mutta muuten ollaan kuin ellunkanat. Kuulokkeet olisi kivat!

Anonyymi kirjoitti...

Nuo kuulosuojaimet ovat varmaan välillä tarpeen työssäsi. Itse en kyllä osaa keskittäytyä häiriötekijöiden kohdatessa. Onneksi voin välillä laittaa kuulokojeen patterin pois päältä. :) Ainakin hieman auttaa melun hallintaan itselläni. Se etuhan tuossa kannettavassa onkin, että aina voi siirtää "siistille" pöydälle. :)

KirsiMy kirjoitti...

Elegia, meillä ei ole sohvapöytää, jota voisi lastata.

Tarjuska, jotain hyötyä huonosta kuulosta siis: voi sitten vain hymyillä ystävällisesti, kun joku vieressä haastaa riitaa :)
Kannettavaa kantelen joskus makkariin, jos talossa on hulinaa. Kesällä on kiva kirjoitella myös pihalla, mutta usein käy niin, että ulkona on enemmän häiriötä kuin sisällä: jollain on aina loma ja istuvat "terassilla" sun muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Hämmästyttävän siisti työnurkkaus!

Anonyymi kirjoitti...

Kiva paika kirjoittaa! Kadehdittavan siistiä.

KirsiMy kirjoitti...

Obeesi, tämä ei olekaan mikään nurkkaus, vaan meidän olkkarin ruokapöytä, jonka ääressä yleensä työskentelen.
Nohna, voin paljastaa sinulekin, että pöytä on siisti, mutta tässä työssä kertyy aivan sairaasti dokumentteja ja kirjoja, joten paikat pursuilevat kaikenlaista ja kun vielä satun harrastamaan tuota näpertelyä...

Anonyymi kirjoitti...

Kaunista arkea, sanoisin. Työtilan levollisuus ja silti piristävä värikkyys näyttää niin hyvältä:)

Raija kirjoitti...

Erittäin siistin näköinen työpöytä, sunun arkesi!
Väistämättä silmiin osuvat juuri nuo keltaiset kuulonsuojaimet.

KirsiMy kirjoitti...

Kutuharju, kiitos. Saturation, suojaimia on tänäänkin jonkin aikaa käytetty :)

Anonyymi kirjoitti...

Kuulosuojaimet tulee harvoin yhdistettyä toimittajan ammattiin! Hauska kuva sun arjestasi.

KirsiMy kirjoitti...

Iines J, hyvä toimittaja kai on aina korvat avoimina, mutta uskallan myöntää, että minä en aina pidä korvia auki ;)

muoriska kirjoitti...

Kemi joutuu ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Eli meteli kannattaa.
http://www.kaleva.fi/plus/juttu685875_page0.htm

KirsiMy kirjoitti...

Muoriska, pelkään silti, ettei Kemi ole ainoa paikka...

Anonyymi kirjoitti...

Sinula on miellyttävä työtila. Ja taustalla häämöttävä maisemakin näyttää sopivan rauhoittavalta välillä katsella.

KirsiMy kirjoitti...

Kari, ikkunasta näkyy sivukatu. Asumme alueella, jossa on paljon vanhoja puita. On tämä toista kuin näköala Kallion kattojen yli; sellaistakin olen katsellut. Nyt sataa räntää.

Heli kirjoitti...

Voi että. Olen kade arjellesi. Tulisipa joskus päivä, että minäkin saisin tehdä kotona töitä. Tai edes sitä työtä mitä haluaisin.. Vaan ehkä sitten isona.

KirsiMy kirjoitti...

Heli, vapautta on. Kadehtia ei kannata. Toimeentulo on ajoittain aivan liian niukka. Työyhteisöongelmista ei tarvitse välittää, mikä on kivaa. Luova työ on innostavaa. Toimeentulon epävarmuus ja epäsäännöllisyys käyvät voimille.